Olen skorpioninousuinen mies, jolla neptunus 1.huoneessa. Olen ollut masennuslääkityksellä useamman vuoden.
En yleensä lue foorumin keskustelupalstaa, sillä ahdistun siitä miten muut jaksavat innosta puhkuen setviä kaikenmaailman asioita. Minäkin haluaisin, mutta voimattomuus iskee, käy ylivoimaiseksi liian pitkien viestien lukeminen ja karttojen tulkitseminen.
Olen työkyvyttömyyseläkkeellä, sillä tämä yhteiskunta ei ole herkille eikä heikkohermoisille. Monta kertaa yritin vaihtaen aina suunnitelmia, mikään ei tuonut helpotusta. Joka paikassa tuntuu olevan päällimmäisenä ahneus ja sen synnyttämä kilpailu. Aloin karttelemaan ihmisiä ja kontakteja, koska tunteet ovat minulla liian hallitsevassa osassa enkä jaksa minkäänlaista teeskentelyä. Nyky-yhteiskunta ei kaipaa miestä, joka lähestyy asioita tunteella ja jonka kanssa
voi puhua "järkeviä" vain tunnekysymyksistä. Varsinkin miehet pelästyvät pahan kerran, kun avaan suuni ja useimmat naiset kiemurtelevat tuskissaan eivätkä voi ottaa vakavasti minunkaltaistani.
Haluaisin asua Suomessa, mutta talvien pimeys ja kylmyys aiheuttaa heti fyysisiä oireita. Kuitenkin ulkomaille muuttaminen jo pelkkänä ajatuksena on raskas, enkä usko, että olisin yhtään onnellisempi muualla.

Viime vuonna saimme lukea Lordin Tomi Putaansuusta. Voisimmeko saada kuulla myös Hanna Pakarisesta? Hänet on nimittäin teilattu jo niin monella foorumilla, eikä hänen mahdollisuuksiinsa uskota. Ei edes ulkomailla. Tuntuu hieman kurjalta tytön puolesta.