"Huumorintaju tarkoittaa huumoriin liittyviä yksilön luonteenpiirteitä tai yksilöllisiä ominaisuuksia. Huumorintajulle on esitetty monta erilaista määritelmää, kuten:
1. Älyllinen kyky (kyky luoda, ymmärtää, toistaa ja muistaa vitsejä)
2. Esteettinen herkkyys (huumorin arvostaminen ja siitä nauttiminen)
3. Tapa käyttäytyä (herkkänauruisuus, tapa kertoa usein vitsejä, huvittaa toisia, tai nauraa toisten vitseille)
4. Tunnepohjainen luonteenlaatu (kuten hilpeys)
5. Asenne (huvittunut suhtautuminen elämään, suopeus huumorille)
6. Selviytymis- tai puolustuskeino (vaikeuksiin suhtautuminen huumorilla)
Huumorintajuttomuus tai puutteellinen huumorintaju voivat vaikeuttaa muun muassa pari- ja ystävyyssuhteiden solmimista. Huumorintajuton ja vakavamielinen henkilö saattaa huomaamattaan rasittaa muita sosiaalisissa tilanteissa, jos hän esimerkiksi loukkaantuu vitsistä, jota hän ei ymmärrä. Tosikkomaisuuden ja huumorintajuttomuuden taustalla voi olla esimerkiksi masennus tai muut psyykkiset ongelmat, huono itsetunto tai neurologinen poikkeavuus, kuten Aspergerin oireyhtymä."
Toisaalta kaikilta löytyy jonkin sortin huumorintajua. Jotkut ihmiset eivät ole sosiaalisia kuin harvojen kanssa, joiden kanssa oikeasti klikkaa ja sinällään se voi olla autenttisuutta. Se voi vaikuttaa toisita mielensäpahoittajalta tai ylimielisyydeltä, mutta todellisuudessa sellainen henkilö voi olla vain herkkä.
Olen joustava jousku lopulta, mulla kuitenkin

aspektoi lähes kaikkea kartalla- harmonisesti tosin mutta silti. Mä oon kyllä toisaalta vakava ja suorituskeskeinne eikä mulla ole juuri kärsivällisyyttä turhaan löpöttelyyn. Mistä tullaankin seuraavan aiheeseen. Ihmiset ymmärtävät luonnostaan monia huumorin ilmaisumuotoja, mutta ainoa asia jota en jaksa on juurikin tuollainen löpöttely, että kaikki sanotaan vitsikkäästi tai nenäkkäästi. Etää se on niin kuin aina päällä. En myöskään siedä "hauskoja" juttuja missä sattuu tai missä katsotaan toista ihmistä alakanttiin.
Itse nauran ihmisten tunteenpurkauksille, aivoituksille ja toiminnalle. Katson kaikkea vähän niin kuin ulkopuolelta, tavallaan kuin vanhemmat lasta. Hyväksyn helposti "tyhmyyden" tai muutkin puolet jotka ihmiset pitävät yleensä pois sosiaalisesta kontekstista. No mä haenkin ylipopistoon lukemaan psykologiaa.
