täällä yksi joka vaikuttaa rovaniemellä :Dmoikka vaan!

opasenkeleiden valoparannuskurssi rovaniemellä 15 ja 16.3.08. Lisätietoja ja ilmottautumiset Marjutille: katatonia@luukku.com

höh..pöllö minä kun en katsonut kaikkia viestejä.. noh kuitenkin samaa asiaa tässä aloin pohtimaan. Kyllähän ne vapaaehtoiset ihmiset tekivät tärkeää työtä ja kykenivät kulkemaan sairaan ihmisen vierellä loppuun asti. Minulla kuolema on ollut läsnä aika ajoin ja olen sitä mieltä että jokainen vastatkoon elämästään. Hoitotyössä ollessani näin paljon kärsimystä ja yksinäisyyttä, yleensä selllaisesta tilanteesta haluaa pois. En ala puolin enkä toisin ketään arvostelemaan tai tuomitsemaan, ymmärrän kummankin puolen asiasta. Vaatii voimaa istua kuolevan vierellä loppuun asti.

aiheeseen liittyen, katsoiko joku tiistaina tullutta dokumenttia sveitsiläisestä vapaaehtoisjärjestöstä, joka auttoi ihmisiä itsemurhan kanssa? Kyseinen ohjelma on esitetty ennenkin, eli ideana oli auttaa ihmisiä pääsemään kärsimyksistä ja kivuista. Vapaaehtoisvoimin lääkärin opastuksella työntekijät kulkivat autettavan rinnalla ja antoivat useimmiten suun kautta nautittavan lääkkeen, jonka seurauksena potilas kuoli. MItä mieltä olette kyseisestä toiminnasta? Onko tällainen menettely eettisesti ja moraalisesti oikein? Ja mitä jos itsellenne tulisi tilanne, jolloin olisitte vakavastii sairas ja täysin toimintakyvytön, voisitteko päätyä tämäntyyppiseen ratkaisuun? Tässä on aika ristiriitainen aihe, joka usein tulee eteen kun on kyse vaikeasta sairaudesta, en tarkoita että suomessa, mutta onko oikein luoda "helpotusta" ja auttaa kuolemisessa? kertokaapas omia mielipiteitä.

meidän perhe on ollut vähähiilihydraattisella ruokavaliolla jo vuosia. Jos olet laihdutusmielessä niin kannattee edetä askel askeleeta ja lisätä pikkuhiljaa täysjuväviljaa ja muita, mutta jättää jauhot ja perunat edelleen syömättä. Tehokas painonpudotukseen mutta myös senjälkeiseen tilaan eli hallintaan. Itselläni tuli totaalinen elämänmuutos, ei pelkästään dieettinä siis. Olo on hyvä ja energinen eikä ole enää sokeriaddiktia. Vaikuttaa kyllä kaikinpuolin ihmiseen. Minulla myös kaikki arvot parantuneet. Mutta jokainen tietysti valitsee itselle sopivan tavan, en ala ketään tietystikään neuvomaan miten olla ja syödä, mutta itse olen valinnut tämän tavan elää.

hmm.. mielenkiinnolla lueskelin ihmisten kommentteja. Itse olen käynyt ravintolisä koulutuksissa vuodesta 95 lähtien, jo tuolloin sai amerikan puolelta paljon sellaista tietoa mikä alkaa suomeen valumaan vasta 2007! Suomessa ravinto- suositukset ovat kyllä päin honkia, ja oliiviöljyllä voisi periaatteessa voidella suksenpohjat.itse olen käyttänyt gnld tuotteita jo kymmenisen vuotta reilut, ja todennut ne erittäin toimiviksi ja ovat kyllä hintansa väärti. Ei ole tarvinnut sairastella ja on kaikinpuolin pysynyt kunnossa kun on huolehtinut tarvittavasta vitamiinien saannista. Ois kyllä mahtavaa ajatella että siitä appelsiinista sais sen päivän c-vitamiini annoksen, mutta näinhän se ei todellakaan ole.. itse olen myöskin käynyt satu silvon luennoilla, suurimmalta osalta heillä on homma hanskassa ja pakkohan sitä on kaupallisuuttakin harrastaa, jotta ihmiset oppisivat pitämään huolta itsestään.. kaupan hyllythän notkuvat ns. turhia vitamiini purkkeja, joista ei ole yleensä mitään taikaa. aika raakaa mutta näin on. hyvästä kannattee maksaa.

    minullakin on muutamia kokemuksia,ihania sellaisia. Olen alkanut muistamaan asioita ja näen varsin outoja unia. Minulla on jo monen vuoden ajan ollut samanlaisia kokemuksia jotka alkavat makuuhuoneestani kotopuolessa. Makuuhuoneeni seinästä kaartuu valkoinen hohtava tie viereiselle pellolle, menen tietä pitkin kunnes lamaannun niin etten voi ohjailla itseäni enää. Minut viedään alukseen,näen joskus maapallon,joskus kaukaisia planeettoja,yhdellä vierailinkin ja tutustuin sen asukkaisiin ja elinolohoin.   Siellä missä nyt olinkin oli hyvin rauhoittavaa ja viihtyisää vaikka asuinrakennukset olivatkin aivan erilaiset. Eräältä matkalta palattuani sain nähdä maapallon avaruudesta ja minulle kerrottiin siellä tapatuvista asioista. ennen nähtyäni näitä erikoisia unia tunsin pelkoa jotain kohtaan,pelkäsin pimeyttä,yötä. Viimeksi viime viikolla näin taas unta,mutta pelko on hälvennyt, enimmäkseen pidän näitä mielenkiinoisina ja oli ne sitten vain unia tai mitä vain, ne ovat jollain tapaa saaneet minut ajattelemaan asioita aivan uusista näkökulmista. Olen havainnut että muutenkin nykyään minusta oon tullut nöyrä ja haluan sovittaa aiemman elämänvaiheeni "pahoja" tekoja, jotta voisin tehdä sovinnon itseni kanssa.Kaikella tapahtuneella on ollut suuri merkitys hekiseen puoleeni, mikä on vain postiivinen asia.

näin ainakin toivon

olen nähnyt viimeaikoina merkillisiä unia,ensinnäkin laskettelu unia ja toiseksi hautajaisunia. Ensin näin ukkiki haudattavan ja nyt lapsuuden ystäväni, tämän ystävän kohdalla arkku oli avoin ja silitin hänen hiuksiaan,olin tosi surullinen. Yksi jännä seikka ystävälläni oli mukanaan arkussa,minun käsilaukku.. 
Jokatapauksessa nämä jättävät aina jonkinlaisen syvän tunteen herättyäni, ja sitä  alkaa pohtia millaiseen tutkiskeluun nyt olisi aihetta.

aa moro moro

no löytyhän sieltä muutama..pitkästä aikaa palasin tänne,tämä kevät on niin hektistä aikaa että tekemistä on ollut.. hmm cheva on sodiksesta,minullakin siellä paljon tuttuja. Ihme ettei rovaniemeltä ole ainuttakaan..ainakaan ilmoittautunut. 

voisinko saada enkelikortin valaisemaan tämänhetkistä tilannettani..

itse olen tällä hetkellä rovaniemellä asumassa,oletko itsekin täältä? 
ajattelin että olisi kiva joskus järjestää täälläkin päin kokoontumisia tai tapaamisia samankaltaisten kanssa,mutta saas nähdä sit. :

ajattelin kysästä onkos täälllä pohjoisen porukkaa paljon? lapin läänin alueelta? 

hei vaaan ja tervetuloa!!!