Kiitos paljon kommenteista.
Mitä minä henk.koht. haluaisin, muutosta, työhöni, olisi sellainen 300€ palkankorotus ja ehdottomasti lisää työvoimaa. Se ettei pää kolmantena jalkana tarvitsisi juosta päivästä toiseen burnotin partaalla, saisi sen työnilon jokaisen päivään. Ja yleisellä tasolla kohtalokkaiden virheiden tekeminen varmasti vähentyisi rutkasti! Työ on palkitsevaa mutta henkisesti kuin fyysisestikin erittäin raskasta.

Eilinen työpäivä:

Aamulla 7.45 avasin työkirjani ja tarkistin miten monta kotikäyntiä minulla kotisairaanhoidon terveydenhoitajalla on, työaika loppuu tänään 14.30. Niitä on kertynyt perjantaille 12 kpl, joista suurin osa on(maaseudulla kun ollaan) jopa viidenkymmenen kilometrin päässä toisistaan. Tulee siis pitkä lenkki.

Lähden sata lasissa hakemaan peräkylän mummolta veriryhmäkoetta, koska hänen hb on laskenut pitkästi alle sadan. Täytyy soittaa sairaalaan, että hän tarvitsee verta pari pussia. Odotan puhelimessa sairaalan vaihteessa, puolituntia, ajan samalla huonoa tietä mummon luo ja rukoilen että pysyn tiellä, jota ei ole päällystetty. viime yönä satoi ja tie on velliä. Entinen puhdas auto. Työpaikka ei korvaa, jos työajossa ajan ojaan.

mummo järkyttyy uutisesta pahemman kerran. Hänellä on sairaan huonot verisuonet ja vitsailemme jotta verta pitää ottaa pian oikealla koukulla. Saan verta vihdoin peukkusuonesta.

Saan putket täyteen ja laitan samalla kahvit tippumaan ja keitän hänelle puuron, vaikka ei kuulu työnkuvaan, mutta mummoa niin kismittää edessä oleva sairaalaviikonloppu että ajattelin vähän helppiä kotitöissä edes.

Haen samalla pari muuta koetta 90- vuotiailta vanhuksilta, toiselta otan verta käden päältä ja lohdutan hetken, hänen paras ystävänsä nukkui pois viikko sitten. Kaikki ystävät ovat nyt astuneet tuonpuoleiseen. Yksinäisyys. Mummo pyytää Jumalaa ottamaan hänetkin pois. Olemme hiljaa hetken.

Juoksen veret labraan ja lennossa juon kahvit toimistolla, kylmät sellaiset ja totean etten ehdi pitää ruokatuntia sillä lääkäri soitti ja passitti minut kolmelle ylimääräiselle kotikäynnille joista yhdessä soitan ambulanssin, tarkkailen verenpainetta, joka vain laskee ja laskee, odotan lanssin tuloa ja murehdin kun kello menee ja pitäisi olla jo seuraavassa paikassa. Asiat tärkeysjärjestykseen kuitenkin.

Pissahätä on kauhea, ei pääse vessaan, koska aina ihmisten luona ei ole kovin siistiä eikä aina voi oikein pyytäkään.

Seuraavassa paikassa minut haukutaan lyttyyn, kun joudun pistää vitamiinipiikin papalle, jota ilman hän ei voi todella elää. olen valkoisissa kulkeva huora, hän huutaa perään.

Juoksen lähikaupasta limsapullon, kädet tärisevät kun sokeri alhaalla, ei nyt ehdi syödä, kello on jo kaksi, vielä neljä käyntiä jossa yhdessä hoidan syöpäpotilaan lääkityksen, siellä menee ainakin tunti.

Tehyllä on ylityökielto mutta en voi noudattaa tätä, ihmiset odottavat minua, ketään muuta ei nyt ole heitä hoitamaan!

Lopen uupuneena, nälkäisenä, haukuttuna, edelleen pissahätäisenä istun autoon, klo on 17.20. Starttaan auton ja ajan kotiin, sitten rakennuksille tekemään remonttia ja klo 01.00 kotiin..

Terveydenhoitajan työpäivä. Käteen kuussa 1500€. Ihmisten hengessä vastuussa.

Kiitos vastauksista.. Olen monta kertaa ihmetellyt ja miettinyt, mikä saa vanhemman loukkaamaan omaa lastaan tahallaan.. Voiko vanhempi olla kateellinen omalle lapselleen tämän menestyksestä elämässä? Jos ja kun niitä omia lapsia joskus saan, toivon etten kohtele heitä kuin isäni minua kohtelee, osaamattomana ja tyhmänä naisena...

Hei kaikki näkijät ja muut astroilijat!

Halusin aloittaa keskustelun suhteistamme vanhempiimme, niin hyvistä kuin huonoistakin, niiden voimaa-antavasta vaikutuksesta kuin masentavastakin sellaisesta. Asiaan liittyen, minkäköhän ihmeen vuoksi isäni suhtautuu minun päätöksiini, minkä tahansa asian suhteen, vihamielisesti ja arvostetellen.. Juttuja isistä ja äideistä:)

En tiedä kertooko se seikka, että tässä keskustelussa on niin monenmoisia, täysin käsittämättömiä, tarkoittaen että ei tavallinen tallaaja tajua sanaakaan, koska varmasti niitä löytyy muitakin kuin minä- sen että henkisyys lopulta osissa kommenteissa on aika kaukana kun pitää kiemurrella sanahirviöiden kanssa, eikä selkokielellä voi kirjoittaa.

Tuli sellainen olo, kun koko ketjun lukaisin läpi, hyvästä syystä, että täällä kilpailtiin siitä kuka osaa parhaiten muokata sanomansa lässynlässyksi.. ihan suoraan sanottuna. Ja mitä ihmeen seksiterapiaa, allekirjoittanutta ei saisi moiseen vaikka kirveellä pakoittaisi, sen verran pitää olla itsesuojelusvaistoa! Se, että ajattelee kaikista ihmisistä ihan pelkkää hyvää ja luottaa kaikkiin ihmisiin, ei ole millään lailla järkevä asenne lähestyä elämää, tulee takkiin ja lujaa ennemmin tai myöhemmin. Pelkkä hymy ei aina riitä.

Maailmassa on pahoja ihmisiä ja piste, sellaisen tunsin, nyt istuu ystäväni murhasta vankilassa. Olen häntä aina pelännyt ja tiennyt että kaiki tuossa ihmisessä ei ole hyvin. Sitten tappoi ystäväni.
Tämä paatos On sekä henkisen että sen tavallisen tallaajan kommentti, joka ei yritä esittää mitään muuta kuin on. Ja tähänkin sitten hyökätään, joo- mutta mielipiteitähän saa esittää ja näin nyt tein.

Miksi luin tämän, annoin ystävälleni reikihoitoa. Hoidon aikana ystäväni alkoi täristä ja huoneen täytti ulosteen voimakas haju. Lopetimme hoidon hetkeksi, ystäväni sai itkettyä kamalan asian sisältään pois ja haju väistyi. Tulimme päätelmään, että paha olo se siinä itsestään ilmoitti. Ei mitään sen kummempaa "pahuutta". Pahuus on ihmisen itsekkyyttä ja narsismia sekä paljon muuta...

Luottakaamme vaistoihin!!!!!

Kysyisin mitä ihmettä/pahaa elämässäni on tapahtumassa, todella pahaenteinen kalvava olo koko ajan. Mitä on tapahtumassa, osaako kukaan sanoa?

korjaan vielä tekstiini, eli sairaalareissusta on viikko, ei toki erosta! ja kiitos onnentoivotuksista!

Vaikka tämä ei sinua suoranaisesti tai elämäntilannettasi kosketakaan, niin liittyy lapsettomuuteen kuitenkin, minun tarinani. Haluan kertoa siksi, että aina on toivoa-> vaikeuksien kautta "voittoon".

Olen aina uskonut tarkoitukseen ja kohtaloon, ja oman lapsettomuuden keskellä lohduttauduin siihen ajatukseen, että jonain päivänä ymmärrän kaiken, tuskan ja epätoivon. Miksi minun tuli tämä tie kulkea..

Yritimme mieheni kanssa lasta monta vuotta. Minun munasarjani eivät tuottaneet munasoluja lainkaan. Edes valtavilla hormonilääkityksillä mitään ei tapahtunut. Kriisi alkoi näkyä avioliitossamme ja mieheni alkoi syyttää minua lapsettomuudestamme. Olin arvoton ihminen. Parisuhde kariutui, mieheni haukkui minut aivan lyttyyn. Pilasin hänen mielestään kaiken.

Erosimme, tapasin vanhan tuttuni nuoruudesta joka on aina saanut sukat pyörimään jalassani . Kaikki kävi todella nopeasti, rakastuimme, koskaan minulla ei ole ollut näin hyvä olla kuin nyt, hän kohtelee minua kuin prinsessaa ja kerroin heti hänelle "tilanteestani", etten koskaan saa lapsia. Hän hyväksyi asian täysin.

Muutamia kuukausia avioeromme( viikko sitten, asia näin ajankohtainen) jälkeen jouduin sairaalaan kovien vatsakipujen vuoksi. Ultraääni näytti jotain niin perin omituista...Munasarjoissani oli kypsynyt kolme täysin normaalia munasolua jotka olivat irtoamassa. Siis minun munasarjoissa, jotka eivät olleet toimineet. Lääkäri ihmetteli huuli pyöreänä, minä itkin. Lapsettomuudesta jouduin siihen tilanteeseen että täytyi keskustella ehkäisystä koska olinkin yhtäkkiä "super hedelmällinen"!!!!!

Lapsi tulee jos on tullakseen, tämä nuoruuden/nykyinen rakkauteni ei tällä hetkellä lapsia halua mutta seisoo kyllä vierelläni jos niin sattuu käymään.

Minun ei koskaan pitänyt tulla exmieheni kanssa raskaaksi, me emme olleet "se oikea" toisillemme. Lapsettomuus on raskas asia, se voi syödä sisältä ihmisen täysin.

Aina on toivoa, minulle oli sanottu jo, etten koskaan saa biologisia lapsia ja tilanne kääntyi täysin päälaelleen.

Kaikille lapsettomuudesta kärsiville onnea matkaan, enkeleiden suojelusta!!!!

kiitos! Otanpa ohjeesta vaarin ja kuljen tuon virran mukana!

Pyytäisin jotain selvänäön kyvyn omaavaa ihmistä auttamaan vähän hankalassa tilanteessa. Näinkin maallisesta asiasta on kyse kuin asunnon ostaminen. Tulenko ostamaan oman asunnon pian ja onko tämä tätini asunto minulle se "oikea" mitä nyt kovasti kaupitellaan? Jos joku viitsisi nostaa kortin tai muuta avittavaa

mielestäni edellinen kommentti on asiaton, herkkä ihminen ottaa tuosta onkeensa ja voi jopa alkaa uskoa että on "hedelmätön". en tarkoita että ketjun aloittaja olisi em., mutta nämä asiat ovat niin monisyisiä ja henk.kohtaisia etten olisi itse moista kommenttia lausunut ääneen..tiedän miltä ketjun aloittajasta tuntuu enkä itse kaipaisi " hedelmätön merkki- juttuja". rehellisyys toki maan perii jne. mutta kaikkea ei sanota ääneen.

Nöyrästi minäkin pyytäisin joltain viisaalta, mitä vuosi 2007 tuo tullessaan? Kiitos etukäteen

Rakkauden enkeli, ottaisitko kortin-> haluan tietää tarkoituksen läheiseni tapaturmaiselle kuolemalle?

minä siis "ennustin" puhtaasti intuitiolla ja näkemisen lahjallani-> en korteista jotka sinä Taru A. valitsit.

Noniin, yksi hyypiö täällä pyytää kauniisti riimua