En minäkään. (vastaus otsikkoon siis)

Härkänouseva Kauris on hyvä juttu sikäli, että hänelle Elämä On. Varmaankin koet syvästi ja konkreettisesti, olet vakaa ja luotettava kumppani. Maailmassa on hyvä elää, kun on riittävän realistisesti mukana kaikessa, jalat maassa mutta pää aavistuksen verran pilviä hipoen, kuten sinulla täällä seikkaillessa.

Nousevana Härkänä varo kuopimasta maata altasi, kun joku ärsyttää sinua. Ennemminkin käytä voimaasi sen maan kiinteämmäksi tamppaamiseen 
Ja varovaiseksi vihjeeksi: suuttunut Härkä (myös nouseva sellainen) = härkä posliinikaupassa - joten katso missä silloin satut seikkailemaan, kun harvinainen mutta sitäkin hurjempi kiukustuminen yllättää!

Astrologian tutkiminen luultavasti sopii sinulle, et ainakaan hörhöile käsittämättömissä atmosfääreissä niin kuin esim. eräät Kalat.

Astroaave kumartaa ja poistuu hiljaa hymyillen takavasemmalle 

No jösses, yritänpäs minäkin, eteerinen entiteetti  : täällä saada hiukkasten ääntäni kuuluville ja - palatakseni tuohon varsinaiseen otsikkoon eli elämänhetkiin ilman päätransiitteja, niin eikös se ole hyvä kun ei kolise mikään mitään vasten? Kandeisko tyytyä tilanteeseen? Syntymäkartassakin tyhjä huone paras-puhtoinen-häiriötön huone, vai mitä? Kyllähän jokainen (positiivinenkin) planeetta aina jonkinmoista römyämistä saa aikaan elikäs muuntaa alkuperäistä merkitystä suuntaan tahi toiseen.

Älkäämme etsikö enempää - efemeridit pölyttymään jättäkäämme silloin, kun kaikki ah, niin tyyntä (ja tylsää) on! Nääs elo ihmisen huolineen ja murheineen se on vain... liiallisen transiittikyttäilyn armoilla! 

Astroaave on puhunut.

Himmenee tästä ja siirtyy seuraavalle tasolle... Hei, aavehyymiö with liikkumistakuvaavatviivat puuttuu! No tämä sitten:  - kuvastaakin hyvin minua.