http://www.youtube.com/watch?v=KAPssYnld3g

Archive - Again
http://www.youtube.com/watch?v=NF52fcoIqg4

Archive - Bullets
http://www.youtube.com/watch?v=P99qJGrPNLs

No on tullut oivallettua lisää tärkeitä asioita ja olo tuntuu nyt paljon vapautuneemmalta ja tajuan odottaneeni toiselta aivan liikaa, kun tiesin, etten ole se, jonka haluaa. Kyllä minä ainakin kykenen kaverinaan olemaan, kun ei ole ikinä valehdellut. Järkytti vain perusturvallisuuden tunnettani saaden reagoimaan todella voimakkaasti ja sen turvallisuuden pitäisi lähteä itsestään, ei muiden kautta. Takertuminen menneeseen ja itsensä syyttäminen kaikesta mihin ei ole aihettakaan ei vain ole järkevää. Elämä on tässä ja nyt. Se mitä joskus on tapahtunut on elettyä elämää. Menneisyys ei estä tulevaa, emmekä voi tietää, mitä tulevaisuus voi tuoda tullessaan. Voimme toki takertua ja lakata näkemästä muuta, mutta sitten tulevaisuuskin on sen näköinen.

Hymyilen ja olen pitkästä aikaa oikeasti onnellinen ja vapautunut. On helpompi elää, kun ymmärtää, miksi tuntee kuten tuntee ja osaa päästää irti. Tämän asian tajuaminen tekee elämästä muutenkin helpompaa, kun tajuaa elävänsä ja elämän olevan arvaamatonta hyvine ja huonoine hetkineen. Kaikesta siitä voi halutessaan oppia jotain ja nähdä itsessään asioita, joista ei ollut tietoinenkaan.

Tänään maailma on kauniimpi paikka ainakin minun osaltani.

Kumpi on pahempaa
se ettei tunne mitään
vai se
että tuntee liikaa?

Se, ettei tuntisi mitään.

Kahdeksanvuotisen ex-avokkini kanssa olen edelleen hyvä ystävä ja olin auttamassa yhteenmuutossa nykyisen miesystävänsä kanssa, eikä väleissä ole mitään ongelmia. Mihin sen toisen ihmisen arvo katoaisi, erosta huolimatta, kun ero hoitui kaikinpuolin asiallisesti avoimissa ja rehellisissä merkeissä.
 
Satutin vastikään sydämeni elämäni rakkaimman ja turvallisimman ihmisen kanssa asialla, jota tuskin koskaan tulen ymmärtämään, eikä minun tarvitsekaan. En tiedä, mihin rooliin minut ystävänä haluaa, enkä tiedä kykenenkö ikinä tuntemaan oloani turvalliseksi ystävänään. Ei halunnut tarkoituksellisesti satuttaa, mutta elämässä kaikella on seurauksensa. Jokaisella teollamme ja tekemättä jättämisellämme on aina merkityksensä. Valinnat, joita teemme kertovat meistä ihmisinä. Jokaisen valintamme myötä vaikutamme ympäröivään maailmaan halusimme sitä, tai emme. Tietyt valinnat satuttavat enemmän kuin toiset. Se miten valitsemme, kertoo mikä meille on arvokasta. Meillä on vapaus itse valita, mutta vastuu myös seurauksista.

Mitä sitten yritän sanoa, en taida täysin itsekään tietää, mutta olen sysännyt sitten aiheettomasti vastuuta toiselle omista tunteistani ja loukkaantumisestani. Asian olisi toki voinut hoitaa kauniimminkin, mutta uskon siihen, ettei tehnyt sitä tahallaan, ei vain ymmärtänyt, miten merkityksellisestä asiasta minulle oli kyse. Tulee aina olemaan rakas, mutta mikä olisi roolini ystävänään, sitä en tiedä. Mitä voin antaa ihmiselle, joka haluaisi olla ystäväni, muttei voi olla kanssani aidosti läheinen, enkä tiedä kykenenkö enää koskettamaan, tai ottamaan kosketusta vastaan. Rakastaa voin silti, vaikken ystäväksi ikinä kykenisi. En silti halua mitätöidä koko ihmistä sellaisen takia. En minä häntä vihaa. Tärkeä hän on yhä. Siksi pyysinkin anteeksi sysättyäni vastuun loukkaantumisestani ja tunteistani hänelle.

Niin... miksi tuhota parasta asiaa itsessään katkeroitumalla. Ainakin pystyn yhä tuntemaan ja rakastamaan, vaikken koskaan päästäisi ketään liian läheiseksi. Se on arvokkain asiani elämässä. Liian paljon menetettäväksi, hukata se mitä on sydämessään ja kovettua ihmisenä tääysin. Ei kukaan ole sen arvoinen. Miksi kärsisin huonoa omaatuntoa aiheettomasti syyllistämällä toista. Vaikka tätä asiaa, (jota en sen tarkemmin ala ruotimaan), en koskaan ymmärtäisi, tai hyväksyisi, että siitäkin loppuikäni kärsisin vielä kaiken lisäksi. Se oli hänen valintansa ja oikeutettu sellainen. Surullinen tästä kaikesta saan silti olla. Ainakin ehkä kykenen elämään itseni kanssa paremmin asian kanssa. Ystävyys ja rakkaus ovat tärkeitä asioita, ei niitä kannata heittää hukkaan, jos on pieninkin mahdollisuus saada asiat muutoin hoidettua.

Ennen eilistä oivallustani tuntui enemmänkin seuraavalta. Suurimmaksi osaksi tuo kaikki pätee vieläkin, mutta eri näkökulmasta.

18.5.2007

Loukattu
Haavoitettu
Turvaton
Tarpeettomana pois heitetty
Kyvytön luottamaan
Opetettu pelkäämään
läheisyyttä välttämään
Haluton elämään
Viillä syvempään
Polje palasiksi
Piikkilankaan kiedottu sydän
Se on vain minun
Kelvoton sydämeni
joka sinulle lakkaamatta sykkii

-Ari

Päätä omistaa yksi päivä
elämästäsi kokonaan
rakkaudelle.
Osoita rakkautta,
puhu rakkaudesta,
ota vastaan rakkautta,
ole rakastava kaikkia kohtaan.
Elä ja rakasta. Elä ja rakasta.

Hmmm... tunnetta ja psykologiaa...  :
saisit ne ehkä oivallisestikin yhdistettyä
ennemminkin jollakin vaihtoehtoisella hoitoalalla,
kuin koululääketieteen parissa...
- oletkos sellaista pohtinut?

En ole juurikaan perehtynyt aihepiiriin, niin ei oikein osaa kuvitellakaan, mitä sellainen voisi olla?

Kiitos todella paljon kaikille vastanneille ja anteeksi, etten ole aiheeseen sen jälkeen palannut, mutta oma elämä vaatii tällä hetkellä paljon miettimistä ja asioiden kunnollista käsittelyä.

Hoitoalaa olen jo pidempään miettinytkin ja syksyllä olisikin tarkoitus laittaa hakemus sairaanhoitajakoulutukseen. Piti jo keväällä laittaa, mutta hakemuksen jättö myöhästyi muutamalla tunnilla. Toisaalta elämässä onkin ollut ja on yhä edelleenkin paljon muuta selvitettävää, jotka toivottavasti loppuvuoteen mennessä selviävät, jolloin voi aloittaa melkein puhtaalta pöydältä.

En sitten tiedä sovellunko todella alalle, mutta voihan sitä aina yrittääkin. Psykologia kiinnostaisi myös, mutta taidan olla liiaksi tunneihminen pärjätäkseni sillä puolella koulutuksessakaan.

Kuulisin mielelläni lisää soveltuvuudestani sairaanhoitajaksi tai ylipäätään mitä vaan mieleen tulee, jos en kykene itse näkemään joitain mahdollisuuksia, joissa hyödyntää luontaisia kykyjään.

-Ari

Heips pitkästä aikaa kaikille tutuille ja tuntemattomille.

Astrologian kannalta tiedustelisin uutta suuntaa alanvaihdon tueksi. Millaisia ominaisuuksia kartallani näkyisi, minkä tyyppinen työ minulle soveltuisi?

Syntymätiedot 14.11.1976 3:53 Hyvinkää

-Ari

ps. Hauskaa vappua kaikille.

Puhuminen vaikeistakin asioista yleensäkin syventää suhdetta ja helpottaa poikaystävääsikin ymmärtämään, missä mennään. Hän saattaa olla tavallaan varautunut, eikä näe metsää puilta ajatellessaan, että hänessä on jotain vikaa, tai oletko miettimässä eroa tms. Miehetkin on omituisia Eikä miehilläkään ole ajatustenlukutaitoa, jolla tietäisivät miksi naiset käyttäytyvät tai reagoivat eri tilanteissa kuten tekevät. Puhumalla avoimesti monista epäselvyyksistä pääsee eroon ja on helpompi ymmärtää toisen toimintaa, sekä ajatuksia. Kertomalla rehellisesti omista ajatuksistaan ja toiveistaan molemmat voivat oppia toisistaan todella paljon.

En tiedä olenko hidas, mutta tuntuu että en pysy oikein tahdissa. Olen tuntenut miehen nyt n. 2 kuukautta ja olemme harrastaneet seksiä vain ? 3 kertaa.

Tunnen jonkinlaista ympäristön ihmetystä, siitä, miksi en ole joka ilta tuolla noin jyystämässä! Ja vähän ikävämpi juttu on myös se, että kultani kanssa vähän ihmettelee mikä tässä nyt on... 

Olen miettinyt;
- vaikeaa löytää kaikkia osapuolia tyydyttävä ehkäisymuoto >> toinen on tyytymätön kortsun käyttöön kun ei oikein tunne sen kanssa paljon mitään (ja minulle tulee siitä huono omatunto) ja minä taas en syö pillereitä (söin niitä joskus pari vuotta ja olin koko ajan pöhöttynyt ja ne vei viimeisetkin seksihalut)?

Mistä minä repisin itselleni sellaista varmuutta, että uskaltaisin heittäytyä tähän? 

Älä ainakaan tunne suojautumisesta huonoa omaatuntoa, vastuuntunto on tärkeämpää, kuin toisen liiallinen miellyttäminen. Ennenkaikkea anna itsellesi aikaa. Varsinaisen rakastelemisen sijaan kokeilkaa edetä hitaammin, opetelkaa puhumaan aiheesta ja tutustukaa rauhassa toistenne kosketukseen, kehoihin, vartalon muotoihin, ihon pinnan tuntuun sormenpäillä, mieltymyksiinne ja kokeilkaa etsiä sitä kautta luottamusta, sekä läheisempää yhteyttä, jolloin asia voi muuttua kuin itsestään hyvinkin luontevaksi.

Älä anna ympäristön painostaa, äläkä itsekään painosta. Ei kannata stressata vanhoista asioista, eikä tämän hetkisestä tilanteesta, se ei ainakaan paranna asiaa. Asioilla on tapana selvitä tavalla tai toisella ennenpitkää.

Muista sekin, etten minä mikään asiantuntija ole. Lähinnä omien ajatusten pohjalta lähestyin asiaa. 

Asterix 

Muista, että kyseessä on oma elämäsi. Jollet tiedä oletko valmis menemään naimisiin, muttet halua vielä täysin kieltäytyäkään, niin minusta härkämiehesi pitäisi malttaa odottaa, mikäli rakastaa sinua. Tuskin hän haluaa menettää sinua kokonaan pakottamalla sinut viime hetken ratkaisuun. Ota itsellesi tilaa ajatustesi selvittämiseksi ja työnnä miehet hetkeksi kauemmas, vaikuttamasta ajatuksiisi. Hätäilemällä ei hyvää tule. En usko siihenkän, että välittömästi eron jälkeen tuo toinen mies olisi valmis tasapainoiseen rakkaussuhteeseen kanssasi. Eron käsittely vaatii oman aikansa. Laastarisuhteet harvoin kestävät.

Vain sinä tiedät, mikä on sinulle oikein ja mitä elämältä, sekä rakkaudelta haluat. Toivottavasti asiat selviävät parhain päin.

Sigourney Weaver, Jodie Foster, Anastacia, Madonna, Nicole Kidman ainaskin... Kaikki omalla laillaan vahvoja, kauniita ja älykkäitä naisia. 

Hmmm, tuo ei vastaa käsitystäni rakkaudesta millään tavalla. Vaikuttaa enemmänkin ihastuksen huumalta, ja nautit saamastasi huomiosta sekoittaen sen rakkaudeksi. Minusta ihmisten tulisi hoitaa ensin vanhat suhteensa loppuun ja vasta sitten alkaa uusiin suhteisiin. Haluat molemmat miehet ja he haluavat sinut. Onko se rakkautta, vai tarvetta omistaa toinen?

Entä se toinen nainen? En pysty uskomaan, että olisit yhtä suvaitsevainen, mikäli olisit itse tuo toinen nainen ja valmis jakamaan miehesi nuoremman ja kauniimman naisen kanssa. Näen tässä aika ison riskin siinäkin, että lopulta sinulle ei jää kumpaakaan miestä. Entä, jos "miehesi" olisikin vastaavassa tilanteessa ja olisitte menossa lähiaikoina naimisiin. Minusta sinä et rakasta häntä ja itse peruisin tai lykkäisin häitä, kunnes tiedät todella mitä haluat. Siis muutakin, kuin ihailua ja kilpailua näiden miesten välillä. Selvitä ainakin, rakastavatko he sinua aidosti. Eivät miehetkään ole tunteettomia lihanpalasia.

En väitä tuntevani sinua, tai tietäväni tilanteen oikeaa laitaa. Kunhan itse ajattelen näin "vanhoillisesti". Onnea joka tapauksessa rakkauden suhteen.

Katselin noita lukujani ja tuli mieleen että selvennetään varmuuden vuoksi, en ole mitenkään suunnattoman ylpeä noista lukumääristä 

Mitä turhia häpeilemään elettyä elämää. Nykyään yleistetysti ja kärjistetysti sanottuna vaikuttaa, että tuollaiset lukumäärät monilla vasta parikymppisillä naisilla ovat ihan tavallisiakin.

Itse olen vähän vanhoillinen omassa käyttäytymisessäni tuossa asiassa. Eipä sen kummemmin kuitenkaan jaksa kiinnostaa arvioida tulevankaan ihmisarvoa kumppanien lukumäärän perusteella. Enemmänkin merkkaa se, että ymmärtää suojautua taudeilta, eikä harrasta suhteessa ollessaan pettämistä ja on muutenkin rehellinen.

ps. olen vähän turhan karvainen tyttöseksi