Hellou pitkästä aikaa kaikki...

Mun tarinani ei ollutkaan vielä ihan siinä, mitä aiemmin kerroin tämän topicin ekalla sivulla. Pitkän ja kipeän miettimisen jälkeen, viime kesäkuun ensimmäisenä päivänä jätimme mun aloitteestani avioeropaperit käräjäoikeuteen ja joulun alla ero sai lainvoiman.

Mulla on nyt uusi avopuoliso ja kaksi uutta lasta omieni lisäksi. Tutustuin nyksääni bussissa yhteiseen harrastukseen liittyvällä risteilyreissulla. Olin nähnyt hänet kerran aiemmin, mutta en ollut koskaan jutellut hänen kanssaan. Siinäpähän pakistiin bussissa ummet ja lammet mennen tullen, laivalla ei oltu missään tekemisissä. Sitten palattuani reissusta yöllä lähetin hänelle varmistusviestin, että hän oli päässyt turvallisesti kotiin, sillä hän ajoi vielä parisataa kilometriä yksin bussimatkan päälle. Vastaukseksi tuli: "Nyt tuli kyllä tosi kummitusmainen olo: olin just kääntämässä avainta ulko-ovessa..." Mulla oli vaan ollut sellainen olo itelläni, että tuolle on PAKKO tekstata...

Semmosta sielujen sympatiaa se on ollut alusta asti, välillä suorastaan pelottaa, että voiko tämmöistä ollakaan ja miten kauan me saadaan tästä nauttia. Kumpikin ollaan koettu isoja ja rankkojakin asioita tahoillamme ja nyt yritetään tehdä meidän suhteesta niin hyvä kuin suinkin. Aika näyttäköön, mitä tästä tulee...

 

Onko teillä muuten muutostransiitteja, Uranusta tai Plutoa jotenkin .. AP kartalla tms.

(http://hpbimg.supertopper.com/Strawberry%20Fields%20_%20Cupid's%20Arrow.jpg)

No tuota.. Kyllähän siellä mun kartalla aikamoisia transiitteja on ollunna pitkin kevättä ja jotkut näistä on vielä näyttäytyneet toistuvastikin, esim.

  (6 tähteä!) 23.1. - 27.4.
  2.2. - 19.3. ja 4.5. - 18.6.
  29.12. - 1.4. ja 28.2. - 2.6.
  ja samaan aikaan  Keskiyö 13.5. - 21.5.
     9.5. - 17.5.
  (5 tähteä) + sulkeutuva neliö DC:lle 6.6. - 21.7.
  6.4. - 21.5 ja 4.5. - 18.6.
  5.6. - 20.7.

Oiskohan noissa ihan riittävästi muutoksen aineksia? 

Miehillä on muuten suuri kyky heittää "rationaalisuusvaihde" päälle ja vailla tunnetta selittää tekemisiään. Se tuntuu hyvin tavalliselta suhteen lopussa. Alussa muka ymmärretään, on mies nais kemiat, sitten jotenkin miehen on hyvin tärkeä osoittaa miten pärjäilee ilman ja tulee naisia.

Minä olin tosi hullu, sanoin yhdelle että toinen tuli taas kuvaan, toiselle että yhden kanssa meni poikki, kolmannelle että yhden kanssa meni poikki, sitten suutuin taas kaikille ja niin edelleen. On se vaan ollut aika sotkua ja onneksi ei ole vuoteen mennyt tuohon aikaa.

Erityisen outoa on juuri tuo muka järkevä kommentoiminen toiselle ilman tunnetta, ilman sydäntä. Viileää kommentoimista omien tärkeyksien keskeltä.

Nainen voi yrittää puhua mistä vaan, mies ei ole lukevinaan kaipuuta rivien välistä, lopulta naista alkaa naurattaa miehen tekemiset ja kiireet ja prioriteetit. Oikeasti, kun luen loppuselvityksiäni parin vuoden takaa niin eipä ole lisättävää.

Mies koki "syyttelynä" sen kun sanoin, toivoin että seurustelisimme ja mielestäsi emme voi, vaan otat pintasuhteen, ja minun kuuluisi vain olla tyytyväinen päätöksiisi ja katsoa sivusta ja olla pompoteltavana. Uskomatontahan tuo oli. (Kasvamaan kaikkeuteen heitin sen)

Hänen esimerkkiään seuraten olin yhtä kylmä hänelle lopulta. Eikös eroon ole joku syy. Ja aina nainen sitten haksahtaa jotenkin samaan versioon, mutta tuo viimeinen oli todellakin machoin. Message oli selkeä kolmelta viime vuonna ja minulta heille - jos kaikki on vain energian pallottelua, oikeasti; voi olla posit. tai negat. vastus edessä. Toivottavasti olen polttanut kaiken mahdollisen negatiivisen viesteissäni viime kesänä ja syksynä jne. Aika rankka tämä Saturnus 5. 

Tai sitten ei haksahda, kun en ole kehenkään kiintynyt sittemmin. No mutta hauskaa keskikesää kaikille varsinkin minulle ja retkellemme.

Niin ehkä tämä oli alkuperäiselle kirjoittajalle, että ei ne miehet kovin kauan sure, aina tulee uusi. Se on kuin automaatio. Tai jos ei tule, ovat lonely ridereita itsekseen.

No mie en ole miehessäni nähnyt tuota rationaalisuusvaihdetta ihan kauhian selkeesti vielä. Hänellä kyllä tunteet pullahti pintaan ihan satasella jostain sieltä sielun syvyyksistä, vuosien patoutumat ja kaik. Jos mulle joku väittää, ettei tosimiehet muka itke, niin tämä kyllä tekee niin ja vihdoinkin avoimesti ja silloin, kun sille tuntuu. Meillä se olen ollu minä, joka olen joutunu kertomaan hänelle syitä, miksi olen päätynyt näin rajuun ratkaisuun, mutta hän on hyväksynyt ne kyllä pääosin... Toki hän on joitakin käytännön juttuja pistänyt toimeksi, esmes hankkinut jo asunnon ittelleen, mutta esimerkiks lasten tapaamisista ja omaisuuden jakamisesta ei olla tehty vielä mitään virallisia juttuja... Kaik aikanaan...

Meillä niitä ihan selkeitä avioerotuksen syitä on ollu meidän ikäero (melkein 8 vuotta) ja siitä seuranneet jutut ajatusmaailmojen ja kaveripiirin suhteen, luonne-erot, vastuun kaatuminen perheestä liikaa yksille harteille, PUHUMATTOMUUS, mun oma aikuistuminen (en ole enää sama ihminen kuin 18 vuotta sitten...)... Siinä kai ne tärkeimmät. Vikaa on ollu tasasesti molemmissa, ei olla tehty tän homman eteen läheskään niin paljon kuin olis pitänyt - ja ehkä näin olis käynyt joka tapauksessa kuitenkin. Ja vaikka en enää rakasta häntä silleen kuin joskus silloin parhaina vuosina, ei se silti tarkota, etten välittäis ja/tai pitäis hänestä enkä olis huolissani hänen pärjäämisestään. Mie en vaan voi enää elää tällasta kulissielämää. Katkeruuttakaan en tunne mistään, musta tuntuu, että nää vuodet PITI elää ja kokea hänen kanssaan, tällä kaikella oli joku tarkoitus. Hänkään ei ainakaan ääneen tunnusta olevansa katkera, vaikka niin hitsin kipeää nyt tekeekin...

Se on varmasti totta, SA, että mulle (ja hänelle) tulee uudenlaista vapautta, vapautta elää vihdoin ihan itteni näköistä elämää. Mut se vapaus tuo myös uusia vastuita, vaan niitä ei toinna liikaa miettiä eikä pelätä ainakaan vielä. Asioilla kun on taipumus lutviutua ajan kanssa, myös näillä tosi vaikeilla... Mieheni on sanonut, ettei hän ihan vähään aikaan halua etsiä uutta ihmistä tilalleni. Hän on aika sisäänpäin kääntyvä tyyppi eikä päästä ihmistä helposti sisimpäänsä (en minäkään sinne päässyt täysin edes näin pitkässä ajassa!). Toki aikaa voi mennäki, mutta sanoin jo hänelle, ettei sitä koskaan tiedä, millä oksalla se piru istuu... Itestänikin on tullut tietyllä tavalla varovainen, katson kyllä varmaan jatkossa aika tarkkaan, millaseen katajaan kapsahdan seuraavan kerran... 

[MAAILMA]

Nooh ja vaikka emme "kirjoitustuttuja olekaan " niin astrofoorumituttuja kuitenkin ... että mieluusti kuuntelen sinun kokemuksiasi tässä ja kanssasi niitä jaan - sen verran tuttua on itsellenikin nämä muutokset....       ... kaikkinen vaiheinensa - ETTÄ jossain vaiheessa minä ajattelinkin että osaanko enää muuten elääkkään kuin alati muuttuvissa energioissa ja mitä sitten kulloinin toivat mukanansa ... avioerosta v.-97 - ja jo sitä edeltävistä vaiheista tämä minunkin muutosbuumini alkoi - vaikka ihan tällaisena en tätä kaikkea kokemaani kyllä ollut itselleni tilannut - sillä kuluneet vuodet kaikkinensa olikin sellaista hurlumheitä - ettei aina tiennyt että oliko t-Ylösalaisin -  kuin " hanged man " - vain jo perillä " world" ... mielenkiintoista synkronointia tämäkin ETTÄ juuri tuolla " Saturnus kartallasi" - topicilla näitä Tarot-symboleja tutkailin - ja näinhän se M A A I L M A N K A I K K E U S  heti antoi vastausta - ja sopi niihin tunnelmiin oikein kovasti hyvin ettei suorastaan aivan nappiin tämä kaikki mistä kirjoitat - jopa saan tässä aivan uutta oivallusta S A T U R N U K S E N oppeihin - ja voimaankin - sillä kyllä eittämättä juuri voimaa olen saanut lopulta kuitenkin - kun ihan perimmäisiä syntyjä syviä tutkailen näistä  omista muutoksistani ..... ihanaa ja valoisaa kesää sinullekin ja isot haliterkut sinullekin  JA INDIID AURINKO NOUSEE EDELLEEN IDÄSTÄ JOKA AAMU  ETTÄ    että tulit .... t. aaviisuinen 
http://www.luxonia.com/valonjuhla.html

Ai niin muuten, Arkiviisu, ainakin Marita Liulian Tarotissa mun oma korttini on MAAILMA eli mun pitäis kai olla pääsemässä perille jonnekin...

... no hei ja mukava tavata pitkästä aikaa SINUA Satusko70  http://www.gaiantarot.com/majors/sun.html ... hetki sitten bongasinkin sinut tuolla " sisään kirjautuneena" .... 

Nooh ja vaikka emme "kirjoitustuttuja olekaan " niin astrofoorumituttuja kuitenkin ... että mieluusti kuuntelen sinun kokemuksiasi tässä ja kanssasi niitä jaan - sen verran tuttua on itsellenikin nämä muutokset....       ... kaikkinen vaiheinensa - ETTÄ jossain vaiheessa minä ajattelinkin että osaanko enää muuten elääkkään kuin alati muuttuvissa energioissa ja mitä sitten kulloinin toivat mukanansa ... avioerosta v.-97 - ja jo sitä edeltävistä vaiheista tämä minunkin muutosbuumini alkoi - vaikka ihan tällaisena en tätä kaikkea kokemaani kyllä ollut itselleni tilannut - sillä kuluneet vuodet kaikkinensa olikin sellaista hurlumheitä - ettei aina tiennyt että oliko t-Ylösalaisin -  kuin " hanged man " - vain jo perillä " world" ... mielenkiintoista synkronointia tämäkin ETTÄ juuri tuolla " Saturnus kartallasi" - topicilla näitä Tarot-symboleja tutkailin - ja näinhän se M A A I L M A N K A I K K E U S  heti antoi vastausta - ja sopi niihin tunnelmiin oikein kovasti hyvin ettei suorastaan aivan nappiin tämä kaikki mistä kirjoitat - jopa saan tässä aivan uutta oivallusta S A T U R N U K S E N oppeihin - ja voimaankin - sillä kyllä eittämättä juuri voimaa olen saanut lopulta kuitenkin - kun ihan perimmäisiä syntyjä syviä tutkailen näistä  omista muutoksistani ..... ihanaa ja valoisaa kesää sinullekin ja isot haliterkut sinullekin  JA INDIID AURINKO NOUSEE EDELLEEN IDÄSTÄ JOKA AAMU  ETTÄ    että tulit .... t. aaviisuinen 
http://www.luxonia.com/valonjuhla.html

No moi Arkiviisu... Oletkohan ollu täällä jollain mulle tutummalla nimimerkillä? Mie kun en ole juuri ehtinyt täällä pyörimään pariin kuukauteen, niin olen pihalla ku lintulauta immeisten nimimerkeistä... Ja mukavalta tuntuu kuulla, että joku on jopa kaipaillut 

Mulla tosiaan toi avioeroajatus eli enempi ja vähempi jo vuosia. Silti se tuli puolisolleni lähes pommina, kun sen pari viikkoa sitten hänelle sanoin. No, pikkuhiljaa on tullut esille, että kyllä hänkin on huomannut, ettei kaik ole kohdallaan, mutta vastaus kysymykseen on pelottanut liikaa... Syitä ja seurauksia on puhuttu nyt urakalla ihan asiallisesti keskustelemalla. Männä viikolla tosin riideltiin varmaan ensimmäisen kerran koko 19 vuoden aikana isoon ääneen ja tasaväkisesti, kun kaik paineet tuli pintaan ja ulos. Välillä olen ollut tosi pinkeellä itekin jo sen takia, kun toinen jatkuvasti kyselee ja jauhaa asioita, mitkä on mulle ittelleni tietenkin jo päivänselviä, aika isoilta osin jo käsiteltyjäkin. Ainakin meidän keskusteluyhteys siis nyt toimii, kun ei tätä ennen toiminut juuri yhtään... 

Tänään tuli sit virallinen käräjäoikeuden vahvistus, että avioero ON vireillä ja harkinta-aika menossa. Tuleva ex-mieheni muuttaa naapuripaikkakunnalle kuiden vaihteessa ja mie jään lasten kans nykyiseen kotiin ainakin toistaiseksi. Katotaan nyt sitten rauhassa, mihinkä tää elämä tästä kääntyy. Mun pelastus on vakituinen työpaikka ja tietty kaveririnki, joka on taas tullut hätiin, kun mun elämässä sattuu ja tapahtuu. Sukulaisten suhtautuminen on ollut aika monenlaista: jotkut (piilo)tuomittee, mut yllättävän monet on sitä mieltä, että ratkaisuni on ihan oikea. Omasta mielestäni en olis voinut tehdä mitenkään toisin tai se olis ollut pitkän päälle väärin kaikkia perheenjäseniä kohtaan. Siihen myös ympäristö sopeutukoon, ja nythän ne tosiystävät sitten punnitaan...

Tässä mennään tällä hetkellä, kaikkein pahin sokki alkaa hellittää myös miehelläni ja myö aletaan päästä asioissa etiäpäin... Päivä kerrallaan, onneksi ei kahta..

Hei kaik pitkästä aikaa...

Mulle on pitkin talvea ja kevättä miltei kaikissa astro-tulkinnoissa, taroteissa, riimuissa ja ties missä tullut vastaan sana MUUTOS ja jossain kyselyssä jopa ihan selvällä suomella sana ERO. No, mun kohdalla nää meni kohdalleen, lähipiirini mielestä ehkä valitettavasti, itelläni on sellanen olo, että näin olis käynyt joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin ja se voi olla loppupeleissä kaikille helpotus...

Niin, jätin viikko sitten perjantaina avioeron I-vaiheen hakemuksen käräjäoikeuteen 19 vuoden suhteen ja 12 aviovuoden jälkeen. Viimeiset muutamat viikot ovat olleet tosi rankkoja... Jos joku väittää, että eroaminen on HELPPOA, niin teknisesti se voi sitä olla, mutta henkisesti ja tunnetasolla aikamoista helvettiä pahimmillaan... Mulla meni asian kypsyttelyyn kuukausia, jopa useampi vuosi ennenku uskalsin näin rankan ratkaisun tehdä saati puolisolleni ääneen sanoa... Kaikkein raskainta on ollut paitsi mieheni pohjattoman surun näkeminen myös se, miten jotkut lähipiirin ihmiset ovat suhtautuneet tähän, mut siitä ei sen enempää... Kun on kerran leikkiin ryhtynyt, on leikki kestettävä loppuun asti tässä mielessä... 

Ainoa, mitä nyt jaksan toivoa on se, että nää ISON kaliiberin muutokset alkais olla tässä, niitä on täs kolmessa vuodessa ollut ihan asiaksi asti. Enkä halua tietää, mitä on vielä tulossa, en uskalla ees ajatella enää sellasia... Tämä laiva seilatkoon tuurillaan tästä eteenpäin...

Mut mie pärjään kyllä, nou hätä, niin olen tehnyt aina ennenkin ja asiat ovat lutviutuneet ajan kanssa...

Isot haliterkut teille kaikille ja kaunista kesää, aurinko nousee yhä idästä joka aamu...

Hei Satusko70

Riimut ovat tälläistä mieltä; Kumppanuus, Lahja eli Gebo-riimu.
Tulkinnan voit lukea sivulta 5 

Halaus

Hmm, no ainakin niitä "taivaan tuulia" meidän välillä riittää tällä hetkellä... Jatkan siis miettimistä ja rivinvälien tutkimista...

 

Hei taas Täysikuu!

Olenkohan tekemässä viisasta liikettä, mitä mieltä sun riimut mahtaa olla? 

Kiitos... 

No mulla se vähän sekottaa unirytmiä, kun joudun jo muutenkin menemään pari tuntia aiemmin nukkumaan kuin ennen (herätys jo klo 4.30, työt alkaa klo 6.00...  ). Uni ei tulis millään silloin, kun pitää ja sit saatan heräillä pitkin yötä kattomaan kelloa. Onneksi yleensä rytmi "oikenee" muutamassa päivässä...

Olen muuten maatalon lapsena monesti miettinyt kotieläimiä, miten tämä kellon veivaaminen niihin vaikuttaa. Lehmäthän on tarkkoja lypsyajoista ja ne ainakin tykkäävät vähän kyttyrää. Eiväthän ne tajua, miksi ihmeessä emäntä/isäntä yht'äkkiä tulee nyhtämään niitä tuntia ennen aikojaan saati syksyllä tunnin myöhässä. Jos nyt itteäni lypsylehmään vertaan, niin ainakin oma oloni oli imetysaikana helkkarin tukala, jos tuplani eivät heränneetkään "normaaliin" aikaan syömään...

Tulipahan vaan mieleen

Voi ei..olisin Kutri helena

Niin minäkin, uskokoon ken tahtoo... 

PISTEET   (maksimipisteet kussakin kategoriassa 18)
Inkarnoitunut enkeli   9,0
Inkarnoitunut elementaali 7,0
Tähti-ihminen   6,0
Walk-in   12,0
Velho   11,0
Keskiarvo 9,0
   
Johtopäätös:   
Olet todennäköisesti   Walk-in.
   
Voit olla myös   inkarnoitunut enkeli, inkarnoitunut velho

Aikas alhaisia pistemääriä mulla, mutta ehkäpä olenkin enempi tällanen tavallinen tallaaja? 

M'oon 46% koira, ei sinällään mikkään yllätys, kun olen kerta kiinalaisessa horoskoopissakin metalli-koira. Sopii mainiosti kuvaan

Sitten musta löytyi 23% kissaa, 19% hamsteria ja 12% kalaa. Kissa kertoo mun TOSI itsenäisestä luonteesta ja mukavuudenhalusta. Toi hamsteri vois kyllä olla isompikin luku - ainakin siitä tautisesta rojumäärästä päätellen, mikä lojuu meijän torpan nurkissa... Ja olen "kuin kala vedessä" uusissa tilanteissa ja ympäristöissä - niinku nyt uudessa työpaikassa, missä olen ollu tasan 3 viikkoa... 

[EI VOI OLLA TOTTA]

Juu joku neliö rysähti vauhdilla päälle 15.11.2004 ja tässä sitä ollaan eikä mitään muuta tässä vaiheessa voi  kunhan sen verran paranisi että töitä pääsisi tekemään 

ei kannata rehkiä, muuten saat siivota koko ajan tässä tilanteessa  lapsia kun on talo on kuin pommin jäleltä  vaan eiköhän ne kasva ja saa sitten talon mieleisekseen kun ne lähtee muualle 

Siis EI VOI OLLA TOTTA!!!  Mulla rysähti 17.11.2004, fysiikka toipui tosi nopeesti, kun oli varmaan kaikki mahdolliset suojelusenkelit matkassa, mutta henkinen toipuminen vei melkein vuoden. Nyt on uuteen ammattiin valmistuminen tämän vuoden projekti...

Tsemppiä sulle tosi paljon, eiköhän ne hommat lutviudu sullakin oikeille jengoilleen aikanaan! 

PS: Vilkasepa muuten hiukan tuota omaa alakertaas ja sitte minun... 

juu en ole perusluontoinen neitsyt, kämppä ei ole todellakaan siisti varsinkaan nyt kun talossa on kaksi lasta siis en ole koko ajan siivoamassa, nykyään en edes jaksa siivota, energiaa siis olen siirtänyt ihan muualle vaikka välillä tuo silmä sairastaa tässä kaaoksessa 

Kumman hyvin tuo elämä on kulettanut vaikka kartassa on noita neliöitä  vaikka muille jakaa

ehkä elämä on se verran koulinut että ei aina tarvitse kaikki olla tip top

kaveri on myös neitsyt, ja se jaksaa rehkiä talonsa fiiniin kuntoon vaikka käy töissä ja lapsia on myös. Turhaa energian tuhlaamista 

Että näin 

JESS, olet ainakin jo tuossa suhteessa samoilla taajuuksilla kuin minäkin! Meillä myös kaksi vilkasta tenavaa tekee tyhjäksi haaveet viivaimella asetelluista huonekaluista ja koriste-esineistä... Olen siis (viisaasti?) lakannut pingottamasta turhia, mieheni  sen sijaan jaksaa yhä välillä nipottaa...

olisikohan työn saralla sitten muutoksia, kun olen sen pluton takia ollut pari vuotta sairaslomalla

Olet muuten ollut pois työelämästä suunnilleen saman ajan kuin minäkin, mie tosin opiskelen nyt uutta ammattia. En tiedä, iskikö mulla Pluto-energia vai mikälie neliö, mutta ison haverin kautta tähän tilanteeseen on päästy - enkä jaksa enää ihan pienistä nipotella...

Tästä lienee siis vaan yksi suunta meillä kummallakin: ETEENPÄIN niinku mummo lumessa... 

Mistäs päin olet kaima? Niin koukkuun voi jäädä uskon sen  mutta onhan sitä pahempiakin harrastuksia 

No katoin vaan tota sun syntymäpaikkaa, mutta jos nyt näin ympäripyöreesti sanon, niin itte majailen "toispual Ohtaansalme"   

Ja tottamooses, tää on aikas hyvä konsti oppia tuntemaan itteensä. Tosin välillä tieto lisää tuskaa, mutta silti...