Uskon Jumalaan, mutta en mihinkään tietyn uskonnon Jumalaan, ja tavallaan uskon taas kaikkien uskontojen Jumaliin. Mikäli on olemassa Jumala, johon kaikki ihmiset uskovat ja pitävät omaa Jumalaan oikeana, niin eikö se johda väistämättä siihen ajatukseen, että nämä kaikki Jumalat ovat todellaki yksi ja sama.

Allekirjoitan tämän ajatuksen. Näen kaikki uskonnot jatkumona, ja kaikki uskovat kurkottamassa kohti sitä yhtä ja samaa SUURUUTTA.

Jos yritämme kuvata tai kuvailla Jumalaa, kompastumme käsitteisiin ja katoamme merkityksien viidakkoon. Pian joudumme jo määrittelemään sellaista, mitä ei voi määritellä. Siksi mielelläni vain sanon, että Jumala on kaikki, mutta ennen kaikkea, Jumala vain yksinkertaisesti on. Jumala on olemista. Energiaa. Lähtökohta. Alku ja loppu, ja kaikki siltä väliltä. Minä ja sinä, me kaikki.

Usko puolestaan omalla kohdallani on hiljaista sydämen tietoa siitä olevaisesta. Kutsutaan sitä sitten Jumalaksi, Allahiksi, Jahveksi, Voimaksi, Energiaksi, Universaaliksi rakkaudeksi, hengelliseksi sähköksi, miksi vain.

Me kaikki pohdimme yhtä ja samaa: onko Jumala/jumala/jumalia/voimaa olemassa vai eikö ole? Ja me kaikki ratkaisemme tämän peruskysymyksen tavallamme...

Tuossa yllä kysyttiin, mikä on uskoni perusta? Kai se loogisesti ajateltuna on se kristinuskosta kumpuava lapsen usko, vaikka se onkin muuttanut muotoaan moneen kertaan. Jossakin toisessa yhteydessä (toisella foorumilla) "tuomittiin" hyvin ankarasti tämän tyyppinen etsiskely, ja varsinkin se, että kehtaa vielä kutsua itseään kristityksi, ja silti uskoa jälleensyntymään.

Niin, kehtaapa hyvinkin. Olen huono kristitty, mutta se siellä pohjalla kuitenkin on, tulipa siihen päälle minkälaisia aineksia tahansa. Voin kyseenalaistaa kristinuskon ajatusmaailman, mutta vääjäämättä se on kyllä kaiken uskonnollisen pohdinnan alkuperäinen kehys... Kun se sinne kovalevylle on ensimmäisenä ajettu. Sen voisi muuttaa vain ohjelmoimalla sinne jonkun toisen, yhtä selkeän mallin/uskonnon, mutta sellaiseen ei ole nyt tarvetta.

Mieluummin olen matkalla, tutkin ja ihmettelen. Kun kaipaan pyhättöä, piipahdan kirkkoon, joskus moskeijaan, joskus temppeliin, yleensä kyllä ihan vain luontoon ja metsään. Omassa perheessämme uskonnot menevät ihan luontevasti sekaisin, sillä mieheni uskon perusta on islam. Mieleltämme olemme molemmat etsijöitä...

Hei Ida Serafinalle halausten kera!

Tervetuloa astroilemaan, kiva "nähdä" täälläkin.

Oikeasti nähdään sitten tammikuussa.

Lämpimin terveisin,

PunaKatti

Unissani näen jatkuvasti kotkia ja muita lintuja, mutta luonteeltani taidan olla aika katti.

Niinkin voisi sanoa.   

Ilmaa on eniten, tulta ja maata taitaa olla yhtä paljon. Aika tasainen jakauma kaikkea muuta paitsi... vettä. Ja silti pitäisin itseäni tunneihmisenä. Hmmm.

Kuu Vaa'assa; vaikuttaa vahvasti. Sellainen kaunosieluinen haaveilija, romantikko, joka yrittää olla diplomaattinen asiassa kuin asiassa, silläkin uhalla, että menee välillä kupit nurin...

*Halii Pallaskisua*

Moi misu!

Kiitos vinkistä.

Jos en olisi Kaksoset, olisin mielelläni Jousimies. Ovat sydämeltään hyviä ihmisiä, iloisia ja positiivisia. Tai sitten Vesimies, humaani ajattelija.

Niinpä niin. Minähän siis haluaisin olla niin kehittynyt ihminen, että en vihaa ketään, mutta silloin kun painekattilassa kuohuu, ryöpsähtelevät sammakot suupielestä täysin ilman holttia. Ja vasta hetken päästä sitä huomaa, että hupsista heijaa, taas tuli annettua yli laidan.

Elämänläksyni onkin oppia pitämään suuri suuni kiinni. Nykyisin sekään ei tosin riitä, sillä sorminäppäryydellä saa yhtä pahaa jälkeä aikaiseksi. Tekstiviestit ja sähköpostit sinkoilevat virtuaaliavaruuteen vähän liiankin terhakkaasti. Eli sormetkin ristiin.

No kato, eihän se ollut vaikeata ollenkaan. Kiitos Christian! Ihana onnistumisen tunne valtaa itsensä jo pöhköksi leimanneen mielen.

Olenko mie sitten jonkinlainen Hornetti?

Kysyy, VALKOINEN YLIÄÄNI TUULI

RedCat eli punainen kissa on Markku Mannisen määritelmä. Hänen mukaansa keväällä syntyneet ovat kissoja, minua kutsui punaiseksi kissaksi valkoisella taustalla.

Muutenkin löydän tuosta kissan filosofiasta paljon itseeni sopivia asioita. Nousu-Jellona kun olen, löydän elämäntarkoituksen ihan vain olemisesta.

Heipä hei kaikille astroilijoille!

Ystäväni vinkin perusteella (kiitos!) löysin minäkin vihdoin tieni tänne tähtiin tuijottelijoiden pariin. Sivusto on muuten kyllä tuttu, foorumi uusi ilmiö. Oikein mielenkiintoisia juttuja, joten tiedossa lienee jonkinasteista koukkuuntumista.

Nimimerkkini tulee Markku Mannisen määritelmästä, jonka mukaan me kevään lapset olemme kissoja, minä punainen kissa valkoisella taustalla. Olen sen verran astrologiaan kallellaan, että myös Sepon tulkinta minulla on, vuosihoroskoopin olen tilannut pariinkin kertaan ja Sisäisestä Soturista haen innoitusta tasaisin väliajoin. Soturi jos mikä todella hivelee huonoina päivinä, ja muistuttaa laiskempaakin kattia nostamaan hännän pystyyn. 

Olen aurinkomerkiltäni Kaksoset, nouseva Leijona, kuu Vaa'assa, Venus Härässä, Mars Vesimiehessä, Merkurius Härässä, Saturnus Härässä, Jupiter Jousimiehessä jne... Tyypillinen, hieman jalat irti maasta liitelevä ilmatar. Härkä-vaikutus on tosin niin vahva, että osaan tarpeen tullen maadoittua. Ja nousu-Leijonan tunnuspiirteet minusta löytyvät hyvin pian. Asustelen tällä hetkellä kahdessa maassa, siellä toisessa ehkä pikkuisen enemmän. Manninen taisi hakea perustelut tälle tuolta Jupiter-/Mars-osastolta...

Maya-merkkejä en ystäväni kärsivällisestä avusta huolimatta ole vieläkään onnistunut selvittämään; johtunee osin siitäkin, että olen viimeisilläni raskaana ja aivokapasiteettini jakautuu kahden kesken. Aivo on siis kutistunut
Kiinalaisessa horoskoopissa olen Sika.

Tavataan foorumilla! Terveisiä kaikille,

RedCat