Kiitos sinulle SatAqu! 

Kiitos SatAqu linkeistä!

Nyt vain sitten tulkintaa tekemään. 

  muuttui kauriista 
  muuttui skorpionista 
  muuttui leijonasta 
  muuttui kaloista 
  muuttui  skorpionista 
  muuttui härästä 
  muuttui vaa'asta 
  muuttui kaloista 
  muuttui oinaasta 

Tulta vähemmän, ilmaa enemmän, maata vähemmän ja vettä vähemmän elementeissä. 

Olipas hauskaa!

Heippa EternalSun!  Samankaltaisia kokemuksia vuosien varrelta myös minulla skorpioneista.   Nykyisellä puoliskallanikin on kuu skorpionissa Mutta tulen skorppareitten kanssa toimeen, ellen itse vedä välejä poikki (noususkorpparina)

Ilmamerkeistä tykkään, kun ovat niin 'riippumattomia' : Mutta rapujen kanssa olen joutunut kovastikin miettimään kanssakäymistä -  ovat välillä käsittämättömiä 

Meille tuli YH vasta tänään postilaatikkoon Kiva että aiheesta jo keskustellaan! 

Ursan sivun www.ursa.fi/auringonsijainti mukaan aurinkoni olisikin ollut syntymähetkelläni Jousimiehessä eikä Kauriissa.  No, koetanpa sitten seuraavaksi selvittää sen sideerisen karttani...

Kerroin vain lehtiartikkelista, jonka satuin tässä loppuvuodesta lukemaan ihan tavallisesta sanomalehdestä Kiva kun se herättää muissakin ajatuksia! 

Joskus olen kuullut myös kerrottavan, että murrosikäinen nuori elää tunne-elämältään varsinaista vuoristorataa (ei esimerkiksi kykene tunnistamaan muiden ihmisten tunnetiloja oikein, saatikka sitten omiaan), ja tätä sisäistä myrskyä vaimentaakseen jotkut soittavat tietynlaista musiikkia mahdollisimman kovaa - jotta pystyvät keskittymään esimerkiksi läksyjen tekoon.

Mutta omien havaintojen perusteella lähipiirissä - agressiivinen ihminen kuuntelee agressiivista musiikkia, depressiivinen depressiivistä, maaninen maanista, taspapainoinen tasapainoista musiikkia jne. Joskus musiikki auttaa kanavoimaan tunnetilaa, purkamaan sitä, toisinaan syventää sitä. Etukäteen ei tiedä, kuka on jollekin musiikkilajille liian herkkä - niin että musiikkilaji tai tyyli vaikuttaakin ihmiseen ja ihmisen jokapäiväisiin toimintoihin negatiivisesti. Useimmitenhan musiikista kuin musiikista ihminen hakee itselleen positiviisia elämyksiä ja esimerkiksi paineiden ja tunteiden ja tuntemusten purkaminen musiikkiin tai musiikin kautta tai avulla on positiivista.

Rytmi kuuluu olennaisena osana musiikkiin, sävelen ja sanojen lisäksi. Onko rytmi etnoa, iskelmää, poppia, rockia, hevin tupla-basareita, discoa, technoa tai mitä vaan, sillä on melkoinen vaikutus sen lähipiirissä olevaan ihmiseen - jopa hypnotisoiva vaikutus. Sama ihminen, joka on tottunut ihmisen tekemän musiikin ääniin, voi ahdistua metsässä - jossa kuulee parhaimmillaan vain luonnon omia ääniä. Meitä on moneen lähtöön.

Miesten mies. Olen siis pissis ja ihailen häntä suunnattomasti. Hänessä on sitä jotain, mutta en tarkalleen ottaen tiedä mitä. Kunnioitan hänen rohkeuttaan.

7.4.1964, Wellington, New Zealand ja kellonaikaa ei tiedä kukaan muu paitsi tietenkin lateksipukuinen Maitreya.

  No sitten minua on kai lykästänyt: puolisoni yhdennäköisyys Russel Crowen kanssa on huomattava, ainakin tuttavieni mukaan - ainoa yhteinen asia lienee todellisuudessa että syntymävuosi on sama (Lohikäärme kiinalaisessa) ja "sarvipää" hänkin, mutta maanläheisemmin kuin oinas

Suht'koht' tuore kirjavinkki aiheeseen: "Rakkauden Atlas" OTAVA, kirjoittaneet Virpi ja Jaakko Hämeen-Anttila ISBN 951-1-20024-0. Ei anna valmiita vastauksia kyllä sekään, mutta on "inspiroiva tutkimusmatka rakkauden kulttuurihistoriaan".

Mitenkäs meni se mielenkiintoinen artikkeli Japanilaisesta tutkijasta, joka tutki, miten erilainen musiikki vaikuttaa vesimolekyyleihin tai jotain tässä jokin aika sitten?

Kun vesimolekyyleille soitti harmonista musiikkia, ne värähtelivät  sopuisasti keskenään. Kun vesimolekyyleille soitti raskasta rockia, heviä yms. molekyylit alkoivat liikehtiä kaoottisesti ja lopulta hajosivat kokonaan. Sopii vain miettiä miten käy ihmisen pidemmän päälle kun ihminen on vähintään 70 %:sti vettä!

Kauriit on hankalia, mut ei kaikki... 

 Se on niin yksilökohtasta, siis mikä nousumerkki ja muuta sellasta.


 Itse oon laittanu välit poikki yhden kauriin kauriin kanssa, joka jossain 
 vaiheessa oli paras kaveri.

 en jaksanu sitä hölösuuta. ei muuta tee, ku puhuu.
 ei saa puheenvuoroa itse ollenkaan.

 ja muutenki kusipää.
 nyt yrittää lähetellä postikortteja,
 mut ei uskalla soittaa.

 
 tänään tuli joulukortti!       

 

   Säälittävää!   

 
 Mut kaikki ei oo samanlaisii. 

Tunnen paljon kauriita ja muitakin maamerkkejä, jotka lähettävät edes joulukortteja, jos entisestä tutusta on tallessa edes osoite, josta posti ei käännä sitä palautuksena takaisin. Mutta taannoin ihmiset vaihtoivat puhelinnumeroita lähes joka viikko, tekivät niistä salaisia uuden puhelinyhtiön sopimuksen tehdessään (minäkin olen tehnyt niin), vaihtoivat e-mail osoitteitaan eivätkä muistaneet ilmoittaa muutoksista. Mistään et saa edes maksamalla yhteystietoja, joiden perusteella voisi soittaa! Siispä joulukortti tulee edelleen kerran vuodessa. Edes. Se kusipääkin ajattelee sinua hyvää hyvyyttään - luulisin, vaikken tunne sinun tarkoittamaasi henkilöä tai tunne hänen elämäntilannettaan.

Ehkäpä se kauris-kusipää myös tekee muutakin kuin puhuu. Ehkä hän tekee niska hiessä töitä, ylitöitä muittenkin puolesta. Ehkä hän tekee palkkatyönsä lisäksi vapaaehtoistyötä erilaisissa yhdistyksissä ja yhteisöissä. Ehkäpä hänellä on perhe joka vaatii hänen vapaa-aikansa sen sijaan että hän aktiivisesti kuuntelisi sinua puhelimessa tuntitolkulla - vaikka joka sekunti hänellä on ikävä juttu/kuuntelutuokioita kanssasi. Arki vaatii kauriiltakin veronsa.

Tunnen paljon kauriita jotka pitävät yhteyttä kirjoittamalla, sähköpostia, postikortteja, tekstiviestejä. Tunnen vähän kauriita jotka lörpöttelevät ja juoruavat puhelimessa tuntitolkulla joka päivä. Edes töissä ei niin tapahdu. Mutta kasvokkain tavatessa kauriilla on usein aikaa toisille ihmisille yllättävissäkin ja äkkinäisissäkin tilanteissa. Tunnen kauriita, joilla on paljon tuttuja eri puolilla maata ja maailmaa. Tunnen kauriita jotka edelleen ovat lojaaleja ystäviä, vaikkei päivittäistä kontaktia pidettäisikään, ystäviä, joiden ystävyys kannattaa säilyttää vielä vanhuksenakin.

Siinäpä lienee jollekin selvitettävää

Kyllä, huomaan reagoivani täysikuuhun. Ensiksikin, koska en käytä ylimääräisiä hormoneja, naisen biologinen kello raksuttaa kuun tahdissa eli kuu-kautiset, siis. Toisekseen kun olen muutaman illan peräkkäin valvonut myöhään vaikka kuinka pirteänä, muistan katsoa kalenterista että täysikuuhan se siellä möllöttää. Kun kuu alkaa laskea, niin ei enää illasta kukuta niin paljon. Uneni eivät ole sen eriskummallisempia täysikuun aikoihin kuin muulloinkaan.

Lastenlauluja, espanjalaista musiikkia ja kotimaista iskelmämusiikkia lapsena, klassista musiikkia ja disco/tanssimusiikkia koululaisena, metallia teininä, house/acid/tecnomusaa ja folkkia opiskelijana jne. Rokkia tietenkin myös höysteenä, niin kotimaista kuin ulkomaistakin. Rythm&Bluesia, Jazzia, tilanteen mukaan. Elämäni paras musiikkiesitys on ollut japanilainen Kodon-saaren rumpuryhmän näytelmällinen esitys ulkoilmassa vanhassa kreikkalaisessa teatterissa! Edelleen olen kaikkiruokainen, mutten enää tarvitse metallia  - vaikka joskus yksin autoillessani Radio Cityä kuuntelenkin! Musiikki valitaan tunnelman ja sisäisen tarpeen sekä intuition mukaan, jos se on itse valittavissa. Jälkikasvun musiikkimakua seurailen mielenkiinnolla ja edelleen kuuntelen uusintakin musiikkia - puolisoni musiikkimaku on täysin sama (tuttu ja turvallinen) kuin on aina ollutkin. Levyiltä löytyy myös eksoottisempia luontoääniä, joita ei kotimaassa kuule, sekä klassista barokkia, kuin myös meditaatiomusiikkia sekä rentoutusmusiikkia.

Musiikilla voi joko nostattaa henkisyyttä tai vaikuttaa siihen päinvastoin - ei ole siis mielestäni saman tekevää mitä kuuntelee, missä ja milloin.

Huomenna minun pitäisi tavata tämä kauris-mies ihan ystäväpohjalta.Toisaalta on ihana,että ollaan ystäviä,mutta toisaalta se sattuu kuitenkin,kun on oltu enemmänkin.

Kirjoituksesi tänään jo kuulostikin positiivisemmalta! Ja ole iloinen jos pystytte tapaamaan toisianne ystävä-pohjalta. Kaikki eivät sellaiseen pysty, etenkään jos taustalla on ollut enemmänkin. Tsemppiä! Ja vähitellen sitä oppii tietämään, mikä on itselleenkin parasta, elämänkoulu ohjaa kyllä, kun intuitiotaan malttaa kuunnella.

Kiitos! Minusta on kiva ainakin ajatella niin, sillä tavalla positiivisesti! 

Kuin myös! Olin omasta mielestäni palauttanut erään kirjan, joka vain pysyi lainoissani (en ollut jäänyt seuraamaan palautuspöydälle, että kirjastontäti koodaa kaikki palauttamani kirjat). Etsin ja etsin ja tuli samalla huushollin vuosisiivouskin tehtyä varsin perusteellisesti Viimenään sitten marssin kirjastoon pikapankin kautta toteamaan että: "Omasta mielestäni olen kirjan palauttanut jo aikoja sitten, mutta jos en ole, niin paljonkohan joudun maksamaan?" Täti oli vielä niin ystävällinen, että kävi kirjaston hyllystä katsomassa löytyisikö kyseinen kirja jo sieltä. Ja löytyihän se. Täti koodasi kirjan palautetuksi ja sanoi, ettei tästä mene maksua, kun oli heidän mokansa.