Voisiko Merkurius Kaloissa aiheuttaa vaikeuksia verbalisoida tunteita? Minulla  on MC:llä ja Kaloissa. (Neliössä  iin ja  . )
"Mitä enempi puhut sitä vähemmän siinä on asiaa ja sitä syvemmälle olet pakenemassa konkreettisesta elämästä. Sinä kommunikoit puhtaimmin telepaattisella ja sanattomalla tasolla, joten pääset paljon paremmin eteenpäin kuuntelemalla vaistojasi ja antamalla muiden tehdä samoin." Tämä tuntuu pätevän omalla kohdallani mikä tulee tunteista puhumiseen, se on suorastaan mahdotonta ja minua tulisi ymmärtää sanatta, koska muuten tulee sekava sanaoksennus ja sitten hävettää.

Tiedollisella tasolla puhuminen taas sujuu loistavasti. Olen myös hauskaa seuraa ja juttu luistaa yleensä täysin pidäkkeettä ja villisti assosioiden. (Ehkä MC-sijainti?) Pystyn myös päättelemään asioita alkamalla vain puhumaan niistä ja jossain vaiheessa pääsen ongelman ytimeen ja löydän vastauksen.

Onpas omakohtainen aihe! Olen Vesimies ja hyvin suorasanaisen henkilön maineessa. Uskoisinpa jopa että ärsytän aika monia ihmisiä, ainakin aluksi. Useimmiten ajattelen, että heidän ristinsä on vaan kasvattaa vähän paksumpi nahka, etteivät loukkaannu turhasta. En koskaan tarkoita pahaa, yleensä päinvastoin. Koitan pitää nämäkin ihmiset sen verran lähellä, että saan heidät hurmattua ja he tajuavat etten oikeasti ole ilkeä tai ajattelematon (no, ehkä vähän ajattelematon)  Erityisesti ystävät saavat osansa suorista sanoista, mutta he onneksi jo osaavat suhtautua asiaan oikealla keveydellä. On tällä kolikolla kuitenkin kääntöpuolensa: tunteista en osaa oikein puhua. Tai osaan puhua: hypoteettisella tasolla, kierrellen, kaarrellen ja käännellen. Mutta en suoraan esimerkiksi romanttisten tunteiden kohteelle. (Mikä on sinänsä jännä koska venukseni ja merkuriukseni ovat kaloissa).

Olen myös muuttanut hyvin monta kertaa nuoresta iästäni huolimatta. Nytkin polttelee, että täytyisi päästä eteenpäin. Ja kelläpä ei elämään liittyisi menetyksiä...

Olen vasta viime aikoina ystävystynyt toisten Vesimiesten kanssa. Usein he ovat aluksi vähän ärsyttäneet tai pelottaneet, mutta sen yli kun päästään niin yllättävää sukulaissieluisuutta olen löytänyt. Ehkä kyse on jonkinlaisesta avoimuudesta ja suvaitsevaisuudesta. Eräskin Vesimies-kaverini on hyvin erikoinen ihminen, yleensä muiden kommentti hänestä on "siis se on vaan niin outo, ettei sitä pysty käsittämään, käyttääköhän se jotain"  itse viihdyn hänen seurassaan loistavasti, nautin keskusteluista, joista ei hei:n jälkeen pysty ennustamaan mitään. Ihana virkistävää. Ja onhan se mukavaa olla olematta aina se seurueen omituisin 

Allekirjoitan anteeksipyytämättömyys syytöksen. Nykyään olen jo oppinut pyytämään anteeksi, mutta harvemmin tarkoitan sitä todella. Pystyn ymmärtämään miksi joku on loukkaantunut, mutta en ymmärrä miksi minä olisin ainoa syyllinen ja siten anteeksipyytäjän roolissa. Tarvitsen jonkin muunkin syyn kuin sen että jostakin nyt tuntuu joltain. Hankala selittää. Maailmassa on suurempiakin epäkohtia kuin se, että satuin sanomaan vähän kärkevästi jossain keskustelussa. Ihmisten pitäisi vaan muistaa, että olen hyvällä asialla, hyvän käyttäytymisen ja toisten huomioonottamisen puolella.  Ja aina ystävien puolella! Ystävyys on pyhää.

Mielenkiintoinen keskustelu kerrassaan! Olen pohtinut aika paljon kartallani seikkailevaa T-ristiä, mutta mitä enemmän sitä katselen sitä pelottavammalta tuo kuvio vaikuttaa. Näin se siis menee:

Oppositiossa keskenään  ja Saturnuksen ja Marsin yhtymä 
Kärkiplaneettaa ei ole, vaan on kärkistellium, johon kuuluvat  Aurinko ja Jupiter  sekä Merkurius ja Venus  ... Koko stelliumhöskä vielä istuu Keskitaivaalla.

Haastavaltahan tuo näyttää. Tukijalka olisi siis IC, joka on täysin tyhjä planeetoista. Eli ei sieltäkään apua. Saisinko purkuapua? Suurimmat ongelmat, mitä omassa elämässäni koen olevan, liittyvät ihmissuhteisiin, nimenomaan romanttisiin. En pysty sitoutumaan enkä luottamaan. Enkä toisaalta edes heittäytymään mihinkään. Muuten kuin pään sisällä. Saturnuksen syytä? Toisaalta taas olen hyvin sosiaalinen ja mukana monenlaisessa järjestötoiminnassa ja vaikuttamassa. MC? Olen mieluummin ystävä hyvältä vaikuttavan tyypin kanssa kuin että lähtisin riskeeraamaan "suhdesotkuilla". Hurmaava, mutten anna oikein mitään itsestäni.  Hjälp!

Pluton ja Saturnuksen aspekteista täällä puhuttiinkin jo hieman aiemmin. Oma Plutoni  on kolmiossa keskitaivaalla olevaan stelliumiin, joka sisältää 4 planeettaa ( ). Pluton muutoksille valmistava vaikutus on mielestäni tuntunut siten, että olen jo monta kertaa muuttanut elämäni olosuhteita muuttamalla asuinpaikkaa, opiskelualaa jne. silloin kun olen ollut jotenkin onneton tai tyytymätön.  Yksi merkki mielestäni vahvuudesta todellakin on se, ettei jää tuleen makaamaan, vaan huonosta tilanteesta huolimatta pystyy loogisesti etsimään ratkaisun, joka hyvin usein on muutos, ja toteuttamaan sen.

Saturnuksesta sen verran, että  Saturnukseni on yhtymässä Marsiin Jousimiehessä ja kyllä omalla tavallaan tuo jonkinlaista vahvuutta, mutta samalla ristiriitoja, sillä se on myös oppositiossa Kuuhun. Huomaan helposti ikäänkuin tietoisesti kovettavani itseni, ja kieltäytyväni olemasta tunteellinen ts. heikko. Vääränlaista vahvuutta todellakin. Siinä mielessä tuo on vahvuutta, että en koskaan pystyisi kuvittelemaan itseäni päätymään esimerkiksi eron takia aivan itsemurhan partaalle ja täysin onnettomaksi. Mutta mutta, paljon kivaa ja herkkää siltä väliltä jää helposti kokematta, kun tekee itsestään betonimöykyn. 

Eikä sekään Venus Kalalta oikein onnistu. 

Heh, allekirjoitan tuon  haihattelun ja pilvilinnojen rakentelun. Oikeastaan suorastaan ryven niissä haaveissa ja pyörittelen mielikuvia päässäni jatkuvasti. Suhteen alkuaika, kun ei oikeastaan tunne toista vielä, on aivan mahtavaa, koska silloin voi niistä pienistä faktanpalasista koota vaikka miten kiinnostavan ja jännittävän kuvan toisesta, kun liimana toimii eläväinen mielikuvitus. Sitten opitaan tuntemaan ja ääni sisällä alkaa toistaa: "No, tommonenko se nyt sitten onkin, äääh."

Venukseni on yhdeksännessä huoneessa, mutta käytännössä aika tarkkaan MC:llä. Täytyy myöntää, että olen altis ihastumaan ihmisiin, jotka tietävät paljon minua kiinnostavista asioista. Toisaalta kosmopoliitit miehet vetävät puoleensa. Ei välttämättä ulkomaalaiset, sillä esteetön kommunikaatio, mahdollisuus tarkkoihin keskusteluihin ja vivahteikkaaseen itseilmaisuun on niin tärkeää ja se on hankalaa saavuttaa, jos puhutaan eri äidinkieltä. 9. huoneeseen voisi ehkä myös liittää sen, että minulle on tärkeää, että läheiset ihmiset (sellaiset, jotka voi valita, lähinnä. ) ajattelevat kanssani tärkeistä asioista samalla tavoin. Samalta arvopohjalta on hyvä lähteä liikenteeseen. En voisi kuvitellakaan olevani konservatiivisen, markkinoiden ylivaltaa puolustavan ehdottoman kristityn kanssa. Tarkoitus ei ole loukata ketään, ja jos niin kävi: anteeksipyyntöni. 

Olen itse Vesimies, mutten ole oikein koskaan ollut läheinen toisen Vesimiehen kanssa. Lähinnä kaukaa ihaillut kiinnostuneena tai ärsyyntyneenä tarkkaillut jatkuvaa itsensä esille tuomista ja erikoisuuden tavoittelua. Ja pata todellakin kattilaa soimaa!  Läheisyyden puutteestä huolimatta keskusteluyhteys on ollut vieraampienkin Vesimiesten kanssa oikein hyvä. Ehdoton liberaalius yhdistää.

Neitsyet ja Kauriit ovat minulle täysi mysteeri. Teinivuosien hyvä ystäväni oli Kauris, mutten koskaan päässyt tuntien keskusteluista huolimatta oikein selville oliko kyseessä lintu, kala vaiko kenties lentokala. Tunnepuolen asiat hän ainakin piti visusti itsellään. (Ja minä analysoin kaiken puhki, poikki ja pinoon) DC:ni on Kauriissa, joten jotain vastinkappaletta tästä merkistä voisi kenties toivoa.

Oinaat eivät koskaan ole liiemmälti lähipiirissäni viihtyneet. Poukkoileva pässinpää on vallitsevin kuva, jonka kyseinen eläinradan merkki mielessäni herättää. Se koira älähtäköön johon kalikka kalahtaa.  Viimeaikojen epäonnistunut suhdeyritys oli  ja  :n kanssa, eikä se suinkaan toiminut. Tarvitsen enemmän päätä ja sydäntä mukaan. 

Mars Jousimiehessä ilmoittautuu.

Tuntui kovin ajankohtaiselta tämä viestiketju, kun sana "jokapaikanhöylä" vilahti jossain. Olen ainakin näennäisen aktiivinen ihminen, ihan vahingossa päädyn mukaan mitä erilaisimpiin juttuihin vaan koska ne olisivat kivoja ja kiinnostavia. Se vaan kun on kykenevä kiinnostumaan melkein mistä tahansa (ja yhtä aikaa) saa kalenterin täytyymään nopeaan tahtiin. Jousimiesmäistä käytöstä (ja osittain varmaan  :llä ja  :lla on sormensa pelissä) asian suhteen kuvaa se, että yhteen juttuun jaksaa paneutua vain hetken aikaa kerrallaan. Onneksi on niin monessa mukana, että voi vähän kierrättää aktiivisuus kausia ja pitää päivät jatkuvasti täynnä jotain "kivaa".

Ideaalimiehen osalta cafeastrologyn.com:in kuvaus pitää suurilta osin paikkansa. "[She] is most impressed with a man who is playful, fun, intelligent, and honest. -- They want to have a good time, and to have long conversations with their men as well. They are not especially attracted to men who are overly groomed, generally don't like too much "decoration" or men who put on airs." Jep jep, varsinkin esittäminen on sellainen asia mikä karkoittaa minut. Ääntä saa pitää jos on sisältöä. Leikkisä, hauska ja fiksu on vähän niinkuin minun miespuolinen vastineeni (silloin kun on hyvä päivä). 

Kerrassaan äärimmäisen hauska aihe.

Yhdyn jo aiemmin mainittuun Vesimiesten hauskuuteen. Olen siis itse Vesimies, joten kunka voisinkaan olla allekirjoittamatta tuota. Oma huumorini on lähinnä yleistä häröilyä, saan ihmiset nauramaan melko hyvällä frekvenssillä ihan vain luopumalla suusta tulevan tekstin suodattamisesta. Sanomalla mitä mieleen tulee, ilmeisesti mielleyhtymäni ovat naurua kirvoittavia, reaktioista päätellen.

Merkurius Kaloilla on varmasti tekoa asian kanssa siten, että kynnys heittää vapaalle vaihteelle puhuessa ei ole kovinkaan korkea. Kartaltani löytyy myös aika paljon Jousimies vaikutusta, mikä tuo oman hauskan lisänsä kärkkäinä mielipiteinä, jotka oikeasta jyrkkyydestään vielä kärjistettyinä muuttuvat huumoriksi. Mielestäni Jousimiehissä on yleensäkin vähän sellaista seuramiehen vikaa. Ja Leijonissa: legendaa tulee, mutta Leijonien kohdalla itse tarinan kertojaan kajoava huumori on täysin poissa pelistä. Eivät oikein siedä itselleen nauramista. 

5. huone eniten kansoitettu, 9. hyvänä kakkosena. Raimo Nikula kuvaa näihin huoneisiin yhdistyviä teemoja seuraavanlaisesti:

"9. huone: Tarve henkisiiin arvoihin ja näkemyksiin elämänkatsomuksen ja asenteiden, mielipiteiden ja näkemysten summana. Koulutus ja sivistyspääoma itsen kehittämisen ja laajentamisen välineenä. Pitkät matkat, vieraat kulttuurit ja opiskelu, yhteiskunnallinen keskustelu, julkaisutoiminta ja kansalliset aatteet.

Tässä huoneessa kysymys kuuluu: Miten kasvan ja kehityn näkemään asemani suurin linjoin maailmassa, yhteiskunnassa ja suhteessa elämän peruskysymyksiin?"

Olen ollut jo monta vuotta mukana järjestötoiminnassa, järjestö vaihtuu, mutta sama humaanisuuden ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen teema säilyy. (huoneen kärki Vesimiehessä) Korkea koulutus määrittää minua ihmisenä aika paljon, se että tarvitsen laajaa elämän- ja ajatustenpiiriä ollakseni onnellinen, täysi. ( huoneessa) Tuleva ammattini on sellainen, jossa pääsee vaikuttamaan yhteiskuntaan, olemaan sen näkyvä osa käytännöllisellä tasolla, viemään asioita paremmalle tolalle. Ensi kuussa taas matkalle, kolmas kerta ulkomailla vuoden sisään.     

"5. huone: Persoonan ylimääräiset voimavarat, luovuus,johtajuus, karismaattisuus, joka kiihdyttää kasvua ja oman itsen ilmaisemista vapaasti ja näyttävästi. Kyky nauttia elämästä, vapaa-ajasta, seikkailusta ja oman minän vapaudesta tehdä, toimia, dramatisoida ja ajatella omin päin. Lapset, luovuus, pelit, seikkailut - elämä viihteenä ja pelinä.

Tässä huoneessa kysymys kuuluu: Miten ilmaisen itseäni pelkäämättä muiden arvostelua?"

Voi tämä on niin tärkeää. Elämänilo, se että voi tehdä mistä nauttii ja ilmaista itseään vapaasti seurassa. Olen melko luova kielen käyttäjä, tykkään puhua ja hassutella julkisesti. Vapaus ennen kaikkea. (huoneen kärki Vaa'assa)

Itsetunto... Itsellä siihen liittyvät ongelmat johtuvat ristiriidasta todellisuuden ja sosiaalisissa tilanteista itsestään antavan kuvan välillä. Jonain päivinä, nyt hieman vanhempana suurimman osan ajasta, olen juuri niin itsevarma ja mielestäni ihana kuin annan ymmärtää.

Mutta silloinkin muistuu mieleen se menneisyydestä peräisin oleva epävarmuus: tykkääköhän noi musta, miksi ne musta tykkää, esittääkö ne vaan, millainen mun pitäisi olla että tykkäisi musta vielä enemmän, enhän mä voi olla yhtä hyvä kuin ne. Täysin luonnollista tietenkin, ihminen on sosiaalinen eläin, mutta eihän ainainen vertailu ja tyhjän päällä seisominen kivalta tunnu. Pitää yrittää muistaa, että juuri niillä "kaikilla muillakin", ainakin suurimmalla osalla on samoja ongelmia. Yllättävän monella. Koskaan ei voi olla täydellinen: ahkerin, älykkäin, kaunein, treenatuin... Jos sitä tavoittelee jossain voi onnistua täydellisesti: olemaan onnettomin.  Olen nähnyt liian monta perfektionistia, eikä se elämä aina näytä kovin hilpeältä. Niskavillat nousevat pystyyn, kun kuulen ihmisten puhuvan kehunhäivähdys äänessään omasta perfektionismistaan ja siitä kuinka aina pitää pyrkiä parempaa. Ei. Antakaa anteeksi itsellenne mieluummin.

Seurustellessa tulee päiviä jolloin tosiaan miettii, mitä ihmettä se toinen voi minussa nähdä, kun maailma on pullollaan kiinnostavia ja hyviä tyyppejä. Siksihän sitä tykkää jostain ihmisestä, että se on oikeassa tasapainossa oleva sekoitus niistä piirteistä, joista pitää muissa ihmisissä ja itsessään. Toista samanlaista ei ole, niinkuin perimämme on yksilöllinen sekoitus esiisiemme perimästä, mekin olemme historialtamme ja reaktioiltamme siihen uniikkeja. Sinä olet ainoa joka sanoi sen hassun kommentin silloin poikaystäväsi hölmöillessä, sinä olet ainoa joka on katsellut mummosi ryppyisiä käsiä silloin kun olit kahvilla sinä syyskuun iltapäivänä kun aurinko paistoi pitsiverhojen välistä ja ajattelit miten siitä kaikesta voi selvitä mitä ne kädet ovat nähneet ja hymyillä vieläkin. Vähän kuten jokainen maustaa tomaattikastikkeen omalla persoonallisella tavallaan, me kaikki olemme sekoitus epävarmuutta, vahvuutta, iloisuutta, pisteliästä huumoria, raakaa älykkyyttä, söpöjä hymykuoppia, pehmeää empatiaa.. ja parasta ruokaa on vapaasti improvisoiden ja maistellen tehty, tilanteeseen sopiva. Ei välttämättä se suoraan reseptikirjasta orjallisesti kopioitu.

Liiallinen itsevarmuuskaan ei ole välttämättä kovin hyvä tilanne. Oma epävarmuus herkistää ajattelemaan muitakin, ei välttämättä arvostelua pelkäävässä mielessä vaan empaattisesti. Terve itsevarmuus löytyy siitä, että tekee sitä mistä nauttii, ei rankaisemalla itseään parempiin suorituksiin sosiaalisen statuksen, painostavan vanhemman tai minkä tahansa muun takia.

Vielä kauneudesta: onko maailmassa mitään kauniimpaa kuin onnellinen hymy? Rakastan sitä kun näkee jonkun ventovieraan kävelevän kadulla täysin omissa ajatuksissaan vilpittömän onnellinen hymy kasvoilla. Tehdään niin, että ajatellaan ensi kerralla ulkona kävellessämme kaikkia ihania ja onnellisia hetkiä ja hymyillään estottomasti niin hölmösti kuin voidaan.   

Jos häiden tulisi olla suuret niin sitten kunnon Anna Karenina -henkiset talvihäät. Pimeää, paljon kynttilöitä, tapahtumapaikkana kartano. Eikä missään nimessä kirkkoa/uskontoa sotkeutumassa toimitukseen.

Mieluummin ehkä kuitenkin hyvin yksinkertaisesti maistraatissa naimisiin ja sen jälkeen kavereiden kanssa syömään hyvään ravintolaan. Sukulaisten kanssa pönöttäminen minimiin. Ehkä kihlajaiskahvit voi aikaisemmin suvulle pitää. 

Perinteinen avioliitto ja häät ovat minulle kauhistus: vapauden menetyksen symboli ja manifesti. Jos joku onnistuisi viekoittelemaan minut naimisiin ilmassa tulisi olla lupaus siitä, että se tulee olemaan jotain aivan muuta kuin mitä odotetaan. Ei omakotitaloa, Volvoa, kultaista noutajaa ja kahta lasta nimeltään Joonas ja Jessika. Pelottaa ajatuksella leikittelykin. (kenties kuultaa läpi, että kirjoittaja on      )

Metsämieli: Ehkäpä kivempi tapa kuvata Neitsyitä kuin syyttää pikkutarkaksi siivoushulluksi voisi olla, että te olette niitä joiden kaikkein viimeisenä näkee repsahtavan totaalisesti. Sellaista "asialliset hommat hoidetaan" -henkeä. 

Kala -miehet ovat jotain niin käsittämätöntä ja raivostuttavaa, että! En ymmärrä sitä tunteellisuutta ensinkään, ja oletan heti ensimmäisenä, ettei tuo nyt tosissaan voi olla tuollainen makeilija, leffoista opittua kaikki ja yrittää vain kellistää minut halvoilla tempuilla.  Kumma kyllä ovat kestäneet räkäisen ironisen nauruni, jonka kaikenlainen tunteilu tuo pintaan. Kyllä se on niin, että suhteessa minä olen nainen ja kylmyydestäni huolimatta se tunteellisempi osapuoli. Suhteen toisen puoliskon sukunimen on sitten varmaan oltava Upo-arkkupakastin, jotta tuo vaatimus täyttyisi. 

Minulle tulee hyvin usein Oinaiden ja Leijonien kanssa sellainen tietynlainen säälin ja hellyyden sekainen ylemmyydentunne. Katson keskustelua ikäänkuin ulkopuolelta ja mietin mielessäni, että "voi kun sinä luulet itsestäsi niin paljon, mutta näen kyllä kaiken tuon läpi". Kenties tämä on hyvin peri-Vesimiesmäistä käytöstä. Nyt olen tosin sotkeutunut tyyppiin, jonka Mars ja Venus ovat Oinaassa, ja se toimii. Oma Marsini on Jousimiehessä ja klassisempaa vetovoimaesimerkkiä kuin Mars ja Venus kolmiossa synastriasta saa hakea 

Kaksonen ja Jousimies ansaitsivat ruksin. Kaksosiin tunnen älyllistä vetoa, hurmaavat minut puhumalla nokkelasti, vikkelästi ja ironisesti. Tämä kommentti siis huimalla kahden ihmisen otannalla, tilastollinen varmuus lähes aukoton. 

Jousimiehissä viehättää jokin kummallinen... Vapautuneisuus. Itse olen Vesimies, joten sinänsä eivät lainkaan yllätä nämä valinnat, eivät mitään takertujia, sillä sellaisesta menee maku välittämästi. Toisaalta nousevana Rapuna ja kartalla Kalaa omaavana on hieman itsetuhoista etsiä aina mahdollisimman sitoutumiskyvyttömimmät ja arvaamattomimmat tyypit.  Kaksosten kohdalla tulee aina sellainen ei-helvetti-kyllä-mun-pitäis-paremmin-tietää-ja-eihän-tästä-mitään-hyvää-seuraa -mutta-se-vaan-on-niin-ihana -fiilis. 

Unelmamiehellä olisi  tuli-ilma -akselilla,    vesi/maa -merkeissä. Mars    tai , Venus    tai . Ei olisi liian outo tai itseään täynnä ensinäkemältä, mutta paljastuisi jännittäväksi ja älykkääksi keskustelun alkaessa. Kuitenkin olisi jalat maassa ja sydän paikallaan oikeissa asioissa.     

Kaloissa se Venus pyörii, mutten kyllä ole kovinkaan tunteellinen ihminen muuten kuin  haave/fiktiomaailmassa. Ystävieni hypoteesin mukaan rakkauteni romantiikkaan ja eläytyminen kirjoissa/leffoissa/musiikissa kuluttaa romantiikan sietokykyni niin loppuun, ettei oikean elämän ihmissuhteisiin siitä riitä. Mutta sinällään ymmärrettävää, sillä eikös esteettiset nautinnot liitetäkin Venukseen. tosielämässä olen ennemmin proosan kuin lyriikan ystävä, liekö syynä Mars  ,  Kuu ja Neptunus . Kaloihin yhdistettävä uhrautuvaisuus on minusta jotenkin todella vastenmielistä, kenties siihen syynä tämä peri-Vesimiesmäinen riippumattomuuden kaipuu. Toisaalta taas usko ideaali-rakastetun olemassaoloon on hyvin kalamaista haihattelua.

Hei,

Olen myös  . Itse, ainakin muiden ihmisten sanojen mukaan, vaikutan seurassa todella itsevarmalta ja usein kuulen "todella sosiaalinen" ja "sanavalmis" kommentteja, kun minua kuvaillaan, mutta oikeasti jännitän joskus hyvinkin vahvasti esiintymistä ja esittäytymistä. Mutta sitten se suupaltti kuu kaksonen ottaa vallan ja onnistun ainakin peittämään jännityksen ja rentoutumaan puhetulvan avulla. May mainitsi Saturnuksen yhteydestä epävarmuuden tunteisiin, ja uskonkin tällaisen vähän kaksijakoisen julkisuusasenteen johtuvan ainakin osittain siitä että Saturnukseni on Jousimiehessä tarkassa yhtymässä Marsiin. Ylipäätään epävarmuuden tunne on minulla sellainen aaltomaisesti ilmentyvä, joinakin päivinä olen maailmanomistaja ja toisina taas tuntuu etten osaa mitään, mutta tämä on vain sellaista sisäistä aaltoilua,  :nkin aikaansaamaa... Kuten jo aiemmin keskustelussa on mainittu, en epävarmuutta vesimiehisyyteen liittäisi vaan muihin kartan tekijöihin, Vesimiehisyyden osuus on pinnassa lähinnä niinä maailmanomistaja päivinä, kun ei vaan viitsi välittää siitä että on todella outo ja heittelee kummallisia monimerkityksellisiä kommentteja vaan iloitsee täysin rinnoin siitä sosiaalisesta riippumattomuudesta.