Tuntuu että olen menossa oikealle tielle, vaikken tienhaarasta sata varma vielä olekaan, mutta pelko/ego estelee. Tuntuu että olen enemmän vaan hukassa!
Osa ennen niin läheisistä ihmisistä ei halua olla enää missään tekemisisissä minun ja muutaman muun läheiseni kanssa. Ja kun näistä asioista vaietaan, asiat ei ratkea. Ja kiertokautta tästäkin kuullut. Mitä on tapahtunut että näin on käynyt? Mielenrauha kateissa. Kiitos tuhannesti jos joku voisi katsoa. Rauhaa ja rakkautta!
Kiitos vastauksistanne tuo sama jalka-asento äipän kans mua on mietityttänyt tosiaan. Harvoin nykyään enää lentelee öisin, sääli. Eli tottapa turiset nikki
Näin usein lapsuudessa ihania lentounia ja lentoonlähtö onnistui vain laittamalla kroppa ja jalat tiettyyn asentoon. Hämmästystä tässä luo se, että äitini lapsuuden unilennoissa hänkin pääsi lentoon tuossa samassa erikoisessa asennossa. Osaako kukaan tulkita tätä yhtäläisyyttä?
Näytä kirjoitukset
