Epäilys on myös että olisko jompikumpi meistä kävelly unissaan ja kulettanu jonnekkii sen leivinpaperin kun minulla itelläni oli lapsena taipumusta kävellä unissaan. Koko kämppä on käännetty ympäri eikä sitä leivinpaperia oo mistään löytyny joten alan epäillä haamujen tekosiks mut miks ne leivinpaperit veis? onko se joku merkki jostain?

Ei ole tällä hetkellä stressia eikä huono muisti, olisin mie muistanu jos tuo leivinpaperi olis loppunu koska kirjotan paperille aina ylös heti kun joku tarvike loppuu. Täällä on myös seinäkellot puonnu seinältä ilman järkevää syytä, tavarat vaihtelee paikkaansa ja ite tunnen toisinaan nukkumaan mennessä sellasen kylmän ilmavirran ja sen että joku muukin olis huoneessa kun vain minä ja isäntä, koirat haukkuu yöllä toisinaan ilman mitään syytä tiettyyn suuntaan... Pitääkö jo alkaa tilata kyyti hoitoon 

Eli tälläistä kyselisin kun tässä muutaman viikon aikana on sattunu ja tapahtunu ihan outoja juttuja johon en ole selitystä keksiny, eli eka tapaus: ostin kaupasta paketin poppareita jossa oli kolme pussia, ekana iltana tein yhen pussin ja laskujen mukaan sinne jäi kaks, yks ilta oli välissä etten tehny niitä ja sitten taas tein, ihmettelin että miks paketissa oli vain yksi pussi jälellä enää, ekan illan jälkeen en koskenu koko pakettiin, oli niillä sijoillaan sen muutaman päivän. Ihmettelin että missä se yks pussi oli, etin ns. kissojen ja koirien kanssa mutta ei löytyny mistään, sitten aattelin että olkoon missä tahaan niin sitten kun aukasin mikron oven nii se kadonnu pussi oli siellä aukastuna ja vähän lämmitettynä, isännältä kysyin että onko lämmitelly tai käsitelly sitä niin ei ole, kysymys kuuluuki että miten se sinne joutu ja vähän lämmitettynä? 

ja toinen tapaus: nyt menneellä viikonlopulla rupesin tekemään torttuja ja tietyssä paikassa on leivinpaperit ynnä muut, edellisen torttujen teko aikaan leivinpaperia jäi paljon jälelle eikä sitä käytetty kertaakaan. Menneenä viikonloppuna sitten etin sitä leivinpaperia sieltä missä aina on niin siellä ei ollu kun tyhjä paketti, leivinpaperi rullaa ei itessään löytyny mistään että mihin hittoon se rulla hävis?  mie tahtosin jonkun selityksen näille.

täälläkin kuullaan ääniä, erityisesti vaara tilanteissa. Kerran vältin autolla ajaessa kylkeen ajon kun ensin kuului oma nimi, olin silleen "häh,  " ja yksinäni olin ajelemassa, muutamia sekunteja tuosta kun kuulin oman nimen, kuului sana "varo", sitten tajusin että kolmion takaa oli joku tulossa eteen, ennätin onneks jarruttaa. Aina jos alan tekemään jotakin suhteellisen vaarallista (esim. moottorisahalla sahausta, katolle kiipeemistä yms.) niin kuulen sen saman äänen joka varottaa. Ne olen tulkinnut suojelusenkeleiden varoitukseksi, koska ne tietää että jotain sattuu ja varsinkin kun olen aika himskatin tapaturma altis  suojelusenkelit on täys työllistettynä aina..  :

Aloitan tästä uuden aiheen kun en oikein sopivaa löytänyt. Kertokaa nyt viisaammat että mistä voi moinen johtua että nyt taannoisen erään julkkiksen (robin williams) kuolema kosketti minua samalla tavalla kuin joku läheinen olisi kuollut. Sen uutisen kuultua itkin aivan hysteerisesti, mieliala valu maton alle ja muutuin apaattiseks. Koskaan en ole fanittamalla fanittanu robinia mutta sisimmässä on nyt sellanen tunne että ihan kuin olisin menettäny rakkaimpani  Voisiko olla joku sielujen yhteys, tiedostamatta.

Kenenkään muun julkkiksen kuolema ei ole koskettanu oikeastaan millään muotoa, ajatus ollut vain että "jaa, tuokii kuollu" mutta nyt robinin kuoltua minun maailma järkky. Hänen elokuviakaan en ole hirveästi katsellu mutta tiedän kuka oli ja suunnilleen ne leffat mitä teki. Nyt antakaa joku järkevä selitys.

Niin uskomattomalta kun kuulostaakin niin muistot herätti se uusi spartacus sarja, sitä katsoessa jostain mielen sopukoista alko pulpahdella erinäisiä juttuja, aikasemmin kertomiani siis. Ajattelin ensin että se sarja oli niin mieleen painuva että alitajunta tallenti sen ohjelman mieleen mutta sitten kun rupesi tulemaan unissa nimiä ja asuinpaikkoja esille niin sitten keskityin seuraamaan mitä kaikkea alitajunta tuo esille. Sitä en ole saanut vielä selville että jäikö jotakin kesken, todennäköisesti jäi koska nyt elän tässä ja nyt

Aion vielä selvittää tässä elämässä sen että kuka oikeasti olin ja jäikö jotain kesken. Sen tiedän että kapinallisuus on siirtyny tähän elämään, ei hirveän voimakkaasti mutta kuitenkin.

Osasta unista en pysty sanomaan varmuudella onko välähdyksiä vai vaan pelkkää unta Kyllähän nämä vähän hämmentää itseänikin mutta nyt on paljon tullu selkoo tähän sekavaan elämään, tunteisiin ja muitten ihmisten sanomisiin ja eritoten omaan luonteeseen ja sen tiettyihin piirteisiin.

Vielä haluaisin tietää että onko minulla lisää entisiä elämiä, joku haju olisi että olisin ollut merirosvo joskus mutta sen suhteen en ole nähnyt unia eikä ole tullut välähdyksiä.

Nyt näitten tapahtumien ja reissujen takia olen oppinut paljon edellisestä elämästä ja saanut paljon vastauksia tähän elämään. Moni asia on askarruttanu pitkään ja nyt niissä on järkee Eräs ilta sattu jännä tapahtuma ja toisaalta aika huvittava, mieheni oli löytänyt jostain peltisangon, toi sen minulle kukka astiaksi. Leikillään sitten pisti päähän sen sankon ja sano että hän on roomalainen sotilas, jotenkin vaistomaisesti nyrkillä paukasin päin miestäni sanko päässä  se huitasu tapahtu ihan automaattisesti. Samalla tuli välähdys silmissä roomalaisesta sotilaasta miekka kädessä ja takaraivosta ajatus että se pitää tappaa  onneks ei miehelleni käyny pahemmin kun että korvat kuulemma soi pitkän aikaan 

Olen alkanut kirjoittaa kaikki näyt, unet ja tapahtumat paperille muistiin ja ajattelin jos joku meedio tai vastaava osais jotain sanoo niistä.

Nyt olen aika paljon viisaampi tuosta minun entisestä elämästä, kävin matkailemassa ranskassa, louvressa. Kävin etsimässä itseäni ja halusin nähä sen spartacuksen patsaan ja se tunne oli sanoin kuvaamaton kun seisoin sen edessä. Kosketin patsaan jalkaa ja jostain syystä kävi kuin elokuvissa, mennyt alkoi vilisti silmissä. Jos oikein tulkitsin sen näyn niin olin edellisessä elämässä spartacuksen läheinen seuraaja, hänen "oikea käsi", kuolin taistelussa miekan iskuun mutta vapaana orjuudesta.

Nyt on tämäkin sitten selvillä, sielu sai eräänlaisen rauhan 

Tuossa aikasemmin kyselin sitä että voiko parin viikon "viiveellä" sielu siirtyä toiseen niin joku miulle sanoi että ihmisen kuoleman jälkeen menis 40 päivää ennenkun sielu "älyää" siirtyä täältä pois. Onko kellään mitään "varmaa" tietoo tästä asiasta?

Mietin vaan asiaa sen takia kun eräs läheinen kuoli viime vuoden lopussa ja hänen kuoleman jälkeen eräs toinen läheinen alkoi odottamaan lasta. Tämä läheinen lähti täältä oman käden kautta. Näiden tapahtumien väli on ehkä n. 3-4vk. Olisiko voinut niinkin nopeesti siirtyä? kuulostaa aika oudolta ja kaukaa haetulta mutta mietin vaan että aikamoinen yhteen sattuma...

Heräsi vielä mieleen kysymys että miten nopeasti sielu siirtyy ruumiista toiseen? Joskus joku sanoi että sielu tarvitsee tietyn aikaa lepoa elämän rasitteista ennenkuin siirtyy uuteen elämään.

Ei ole valokuvasta niin käynyt mutta tapasin joskus minulle täysin tuntemattoman ihmisen, jota en ollut koskaan aikasemmin nähnyt enkä tiennyt hänen olemassa olosta mitään niin hän tuntu todella tutulle ja tuntu että oisin aina hänet tuntenu. Sitä en tiijä mistä moiset tunnot johtuu mutta jänniä tunteita.
Itsellä olisi tarkoitus vielä tässä elämässä matkustaa ranskan louvreen katsomaan spartacus patsasta, haluan tietää mitä tunteita se patsas herättää, jo pelkästään kuvissa tunnen silkkaa ihannointia ja jonkinlaista ikävää. Tunne on kuvan perusteella sellanen "wau, ihana, hitto kun on ikävä"  en tiijä lienenkö ite ollu hän edellisessä elämässä vai hänen seuraaja.

Todennäköisesti oli sama, itsekin sitä ihmettelin että miksi juuri siellä hautausmaalla, koskaan en ole aikasemmin siellä käynyt ja ei ole kovin vanhakaan hautausmaa vielä.

Pakko tänne kirjottaa nyt tänään tapahtunut outo tunne  Kävin hautausmaalla, toisella paikkakunnalla ja sieltä lähtiessä yhtä äkkiä jalat tuntui hirveen raskaalle, ihan kun nilkoissa olisi ollu kilon painot, samoin tuntu ranteissa paino. Tunsin kosketuksen olalla, puristavan tunteen, käännyin katsomaan mutta ketään ei perästä tullut, taakseni katsoessa kompuroin tietysti kun en jalkoihini katsonut, kaaduin rähmälleni ja silmissä maisema muuttui hetkellisesti, hetken olin toisessa maailmassa. Kerkesin sisäistää että maisema oli hiekkaista ja talot kivestä, vieressä kopsutti hevonen ja joku ylempi arvonen ratsasti sillä, edessä meni myös hevosvaunut, umpinaiset ja puiset. Sitten palasin todellisuuteen ja painot hävis ranteista ja nilkoista.
Itse tulkitsin  moisen että oli välähdys entisestä elämästä, olin todennäköisesti orjana riimuissa menossa jonnekin ja ratsastaja oli joku vartijan tapainen. Kerkesin myös nähdä käteni ja kädet oli selvästi miehen kädet, iso kokoiset ja erittäin likaiset.