Asialla voi olla sellainen silitys, että toinen aivopuoliskosi ajttelee nopeammin kuin toinen ja tavallaan siis tajuat asian kahdesti. tai sitten olet mahdollisesti nähnyt unta tai kuvitellut sen joskus aikaisemmin. Ensimmäinen on melko normaalia (en nyt muista sen tieteellistä nimeä) Ja jälkimmäisetkin mahdollisia. Joten tuskin olet tulossa hulluksi.

Voi hyvin. tai senkin kanssa kannataa tarkistaa, edtei sitä olla valmistettu samoissa paikoiss kuin gluteiinipitoisia tuotteita. Esim. samassa myllyssä. Muuten pellava on luontaisesti gluteiinitonta.

Mielestäni luontaisesti gluteiiniton tarkoittaa viljoja, joissa ei luontaisesti ole gluteiinia. Eli ei esim. vehnätärkkelystä tai proteiinia. Taas täysin varmasti vehnättömästä , ohtrattomasta ja rukiittomasta viljatuotteesta, joka on luontaisesti gluteiiniton käytetään nimitystä puhdas.

Puhdasta kauraa kannattaa kokeilla kaikki keliaakikot pystyvät sitä syömään totuttuaan kuitumäärään, kunhan pitää huolta, että siinä ei ole minkäänlaisia epäpuhtaisuuksia. Puuppolan Aitokaura on ainakin varmasti puhdas kauratuete. Kannattaa kokeilla.

Ja luontaisesti gluteiinittomia lajeja ovat mm.:
hirssi
maissi
tattari
durra
riisi
peruna

Itselläni on aina ollut kyky tunte muiden tunteita. Ajatustenluku on ollut tätä harvinaisempaa, vaikka sitäkin esiintyy.
Olisin lapsena kaivannut ihmisen, joka kertoisi, etteivät se ole väärin tai tee minusta huonompaa, tai siis sen jälkeen kun noin kuoluikäisenä tajusin, etteivät muut tunne samoja asioita. Toinen asia, jonka olisin tarvinut on, ettei ole minun tehtäväni poistaa niitä negatiivisa tunteita.
Lisäksi minulla on aina mennyt siihen, että vedän itseeni hyvin helposti muiden tunteita. Peilaan ihastumisia ja otan pahaa oloa. Olen viime aikoina oppinut tästä enemmän ja enemmän pois, mutta jos olisin oppinut jo lapsena, että muiden tunteet eivät ole minun tunteitani ja ettei minulla ole oikeastaa suurempaa osaa niihin tunteisiin, olisi tämän oppiminen luultavasti helpompaa.
Ajatuksiin tämä ei ainakaan minulla oel pätenyt niin vahvasti, mutta välillä negatiiviset ajatukset tuntuvat kamlilta ja niiltä sujautumaan oppiminen on ollut vaikeaa.

Mutta silti kumpaakaan kykyä en pois vaihtaisi.

Onko hän luontaisesti gluteenittomalla dietiillä? Koska joe i ole voi syy johtua siitä, että hänestä on yllättäen tullut herkempi gluteiinille.
Ja yksi keino joka mieleeni tuli oli puhtaista kaurahiutaleista vedellä liotettu kauralima. Eli kaurahiutaleita ja vettä likoaa parituntia, jonka jälkeen syödään. Rauhoittaa vatsaa ja tekee sille suojaavan kalvon.
Tietenkin täytyy olla varma,että kyseessä on täysin puhdas kaura, eli tuotettu paikoissa, joissa ei käsitellä muiots kotimaisia viljoja.

Toivottavasti helpottaa. Olen itse sairastanut kahdeksantoista vuotta keliakiia ja viimeiset pari vuotaa luontaisesti gluteiinittomalla olo poisti ne vähäiset vatsakivut, joita aiemin oli.

Aivan mielettömän iso kiitos.

Pelottavan hyvin osui myös oikeaan. Olen niitä jotka haluavat ymmärtää ja ymmärtävät parhaiten ihmisiä ja asioita tunnepohjalta. Lisäksi minusta löytyy mieletön määrä dominoivuutta, vakautta ja vahvuutta, sekä lämpöä ja iloa.
Melkein kuin olisit kirjoitttanut persoonani tiivistetysti ylös

Saapi laitta minustakin

Eli 11.07.1986.
13:01
Helsinki (Kätilöopisto)

Niin olen minäkin ymmärtänyt. Minulla on muistoja useista, joissa vain muutama hassu, jos kukaan on ollut mukana. Nyt vain lahes kaikki tuntuvat olevan läsnä. Samoin tuntuu tapahtuneen ennenkin - ja samasta syystä.

Ja se on syvällä se ikävä. Varsinkin kun asia on juuri niin lähellä, että välillä tuntee pieniä väläyksiä. Tämän ihmisen läsnäollessa hohdan - kirjaimellisesti - valoa. Ja sen kanssa eletään yleensä hyvin, mutta joskus kun ei ymmärrä itseään tulee kaikki suurena palana.

Ja kaiki toivottavasti selviytyy. Alkaa olla kiire tämän ns. tehtävän kanssa. Ainakin siltä tuntuu. Mutta eihän sitä tiedä, mitä nurkan takana on.

Kiitoksia.

Tavallaan itsekin huomaan, että siihen on kirjoitettu osa minun matkastani täällä. Lähinnä mietin miksi juuri tämä tulee nyt esille.
Oma veikkaukseni voisi olla juuri sen sielunkumppanin löytymisen myöntäminen Ja siitä seurannut kipu, Sille ei ole vielä aika.

Ja toinen on pelko, ettemme vieläkään saa tehtyä sitä mitä varten me ollaan sidottu soisiimme. Hyvin vahvana intuition on, etä kohtaamme noin tuhannen vuoden välein saadaksemme jotain tehdyksi. Tähän on kuitenkin matkaa. Toinen puoli ihmisitä on ihan rikki ja toinen ei luota itseensä.

En kuitenkaan saa täysin itseeni sitä, mitä olen tällä halunnut sanoa. Ja se on hiukan häiritsevää. Syynä voi ola myös se, että täsää on luontoa ja eläimiä vähemmän kuin yleensä, mikä sotkee minua.

JA olet hyvin oiekeassa eteenpäin jatkamisessa. Tavalla tai toisella 

Hei
Olen vuosia nähnyt vahvoja intuitiivisiä mielikuvia, joita välillä tulee pitkäkin pätkö. En aina saa niitä tulkituksi ja nyt tämä eilen ylös kirjoittamani hämää minua aika pahasti. Pyytäisin siis tulkinta-apua - varsinkin kun elämässäni on meossa tärkeä murrosvaihe.
Eli:

Ebenpuun oksta kirtyvät kerälle. Kasvot ovat tuulta. Linnut lentävät pois.
En tiedä, haluan tietää. Juuri nyt - en huomaenna. Myönsin itselleni sydämmeni syvimman toiveen. Nyt kaipaan.
Vene. Se kuljettaa meitä. Siinä on viisi. Lipuen yön läpi, tähtien vierellä.
Saukkojen pesässä syntyy poikasia. Olen yksin.
Aurinko, kuu ja tähdet. Tuleeko valo enää ikinä?
Pelko. Pimeys. Kylmyys.
Lämpöä ei ole.
Kuka voisi kohtalon leikata. Takoa ja taivuttaa.
Valhalla. Aasat. Sif ja Thor. Freya.
Muisto ja toivo, algiz, anzus. Minä.
Valtaistunsali.
Entä jos meillä on jotain tehtävänä, jotain suurta. Jos kierrämme tätä samaa kunnes saamme sen tehtyä. Kestänkö yhtäkään elämää tätä tuskaa.
Ensin oli aavistus. Tunnistus. Hän hiipi elämääni tietämättä. Auringon alta. Hänessä on hän ja se, mitä hän on nyt. Toisen tunnistin ja toiseen rakastuin. Nyt olen sidottu tässäkin elämässä.
Paju, sarni, marjakuusi ja pihlaja.
Pihlajan oksat muodostavat kodin.
Torni ja rakastavaiset.
Kuu, tähti ja ylipapitar.
Vaunut ja maailmankaukkeus.
Matka, jolla ei ole päätä.
Häntä.
Torvi, maailma ja elämä.
Me
* * *

Minulla ei ole ikää.
Olen joissakin asoissa vasta kävelemaan oppivan lapsen tasolla ja joissakin olen niin kokenut, että ne tulevat huomaamattaan. Olen elänyt jo pitkään (ja pelottavaa kyllä hyvin samojen ihmisten kanssa) ja tulen elämään, mutta en tunne silti itseäni minkään ikäiseksi, Tai ehkä juuri siksi.