mc tarkkana joulun alla. Ensimmäinen
oli viime helmikuussa ja silloin tunsin jonkinasteista ahdistusta työssä. Samanlaista lienee koettavissa sopivasti joulun alla ja seuraavat yhtymät sitten ensi kesän aikoihin. Pluton
oli myös kinkkistä aikaa (90-luvulla) niin työ- kuin yksityiselämässä. Aikamoista takkuamista. Vaikka tällä hetkellä
on aurinkomerkissäni niin sen hyviä vaikutuksia ei ainakaan vielä ole näkynyt. Pluto taitaa kampittaa tuon jupiterin.

ja
ja
ja vielä
. Huh huh... No loppuvuodesta tulossa
Sormilla oltava koko ajan jotain puuhasteltavaa.
Meillä on mennyt ihan hyvin viime aikoina ja olemme saaneet joitakin liittoa hiertäviä asioita kitkettyä pois. Mieheni on skorpioni 
ja lisäksi kuu neitsyt. En ollut myöskään valmis suhteeseen ihan sen vuoksi, että on joku jonka kanssa viettää aikaa tai harrastaa seksiä. Kun täytin 30 vuotta, tunsin olevani valmis vakituiseen suhteeseen ihan oikeasti, ajattelin että nyt jos koskaan haluan perustaa perheen. Tämä toivomus sitten kävikin toteen ja löysin miehen joka vei jalat alta ja tiesin heti että on kysymyksessä mies jonka kanssa haluan mennä naimisiin ja perustaa perheen. Tunsimme voimakasta vetoa toisiamme kohtaan ja pitkään elimme onnen huumassa. Menimmekin sitten pian kihloihin ja naimisiin ja lapsetkin tulivat nopeassa tahdissa. Olin alusta lähtien sitoutunut tähän mieheen ja ajatellut että olemme yhdessä lopun ikämme. Muutoinhan en naimisiin mene tai perheettä perusta. Yleensä kuvitellaan että on kysymys toisen omistamisesta. Mutta minun mielestäni ei siitä ole kysymys. Naimisiinmeno yms. vain vahvistaa sen että nyt ollaan tosissaan yhdessä ja tämä on meidän yhteinen perhe. Sinkkuna en haluaisi enää elää. Jokainen tietysti valitsee itse elämäntyylinsä. Jos olisin sinkku niin etsisin edelleen sitä kumppania kun yksinkään eläminen ei koskaan ollut täysin mieleeni, vaikkakin aika usein nykyään kaipaan omaa aikaa. Mutta kaikkea ei voi saada. Parisuhteessa on kuitenkin paremmat mahdollisuudet itsensä kehittämiseen kuin itsekseen elävällä. On tärkeään että elämässä on se peili, johon heijastaa omat ajatukset ja tekemiset.
Minä puolestani olen jostain syystä aina pitänyt huolitellun näköisistä miehistä eikä rentut ole olleet koskaan puoleensavetäviä. Ehkä nousuoinaspuoleni haluaa kumppaniksi salonkikelpoisen kaverin, itse kun en osaa olla miellyttävä, diplomaattinen ja tahdikas, sitä sitten haluan vastapuolelta. En ole kokenut Kataista omahyväisenä ja itserakkaana. Ei hän mikään täydellisyys ole, mutta nykypoliitikoista ehdottomasti karismaattisin ja edustuskelpoisin, rentoutta voisi olla enemmän mutta sitä tulee varmaan iän myötä. 