Olen varmasti vähän kärsimätön ja pidän tätä uhkana, koska kuka tykkää olla väsynyt päivät pitkät?
Tuo 1600-luvun luontainen käytäntö ja yöllä herääminen muistutti ainakin minua heti tuosta vuosisadasta, josta olen kuullut tarinan menneestä elämästäni ja tästä iästäni ja kuolemastani silloin myös samanikäisenä.
Mutta jos jätetään se omaan arvoonsa niin todella arvokkaita ajatuksia, kiitos tuhannesti, nimittäin myös olen kryonin kanavointeihin päässyt tutustumaan, vaikka en näistä kyseisistä kokemuksista ollut vielä kuullut.
Sekin on hyvä ajatus, että oikeasti pysähtyisi itse kukin unikuviensa äärelle. Paras tapahan on laittaa valo päälle ja kirjata niitä ylös, koska siinä konkretisoituu moni asia. Mutta kuten sanottu, että suklaakakkukaan ei maistu hyvältä joka päivä, niin jotenkin sitä ryhtyy sivuuttamaan uniaan kun niitä tulee joka tuutista.
Kummallisia silti ovat hereillä tulevat unikuvat jota vaan katselee kuin elokuvaa, eikä nuku. Niissä tapahtuu asioita, on ihmisiä ja ne ovat pätkiä, eivät välttämättä liity toisiinsa, mutta kun tulevat runsaina niin niistä ei oikein osaa ottaa kiinni, ihankuin olisi niiden vallassa.
Hmm pitää pähkäillä...
Taidampa ensikerralla nousta jalkeille ja mennä tekemään jokin pikkupuuhan ja lähestyä asiaa sillä tavoin.
Ja korvatulppien inhoajana täytyy myöntää, että kun ne viimeyönä laitoin korviini niin jostainsyystä pääsin paljon paremmin uneen. Että kaikki pienet äänet, joita ei kuuntelisikaan, vaikuttaa meihin kaikenaikaa. Toisiin voimakkaammin kuin toisiin.
Aatella jos se johtuukin miehestäni, nimittäin viimeyön olimme muualla ja silti samoilla heräämisillä mentiin :
