Selittämätön pelko on siitä että joku koskee ranteisiini ja joko a) viiltää ne auki tai b) painaa suonet lyttyyn ja pysäyttää verenkierron siten. Tulee refleksi kiskaista käsi pois jos joku erehtyy ottamaan kiinni. Kestän kyllä nähdä verta, mutta ihon läpi näkyvät suonet saavat kovaan ahdistukseen. Siksi en nuorempana piirtänyt käsiini, kuten jotkut lapset tekevät. Korujakaan en pysty käyttämään, en ranteissa (sussiunakkoon EI!) en kaulassa ja vaikka pidän sormuksista ne tuntuvat vain olevan aina tiellä. Liekö siinä jotain symboliikkaa... Korvakorut on eri asia, mutta niitäkin tulee hiplattua aika paljon ja joskus iskee tarve kiskaista ne irti ja heittää menemään.
Äiti on käynyt jututtamassa jotain edellisten elämien tuntijaa ja tutkijaa, ja osasi kertoa äitini ja minun eräästä edellisestä elämästä jossa minä olin äiti ja hän tytär. Olin kuulemma kova kurinpitäjä ja siksi hän karkasi kotoa. Nykyelämässä yhä jäänyt tuo piirre. Kun olin nuorempi äitini sanoi minulle aina että "SINÄ et määrää tässä talossa". Hah, eihän se ole minnekkään mennyt, mutta olen saanut sen lauhtumaan.
