Tuon materiaturvallisuushakuisuuden tunnistan itsestäni, pidän sitä usein vain ärsyttävänä piirteenä... Ammatti antaa vieläkin odotuttaa itseään, sain nyt vahingossa vakituisen työn ja olen iloinen säännöllisistä tuloista, mutta toisaalta kiukuttelen säännöllisyyttä vastaan
Kova palkkaisissa töissä en näe (harmi) mitään kiinnostavaa alaa ja toimiminen tuntuu mahdottomalta jos en tunne asiaa kohtaan mitään intoa. Totta tuokin, että innostuessani jaksan pakertaa loputtomasti ja nyt olenkin kuluttanut kaiken vapaa-aikani harrastuksen parissa, joka ei sekään ammattina oikein takaa toimeentuloa. Vähän sekavaa raapustusta tähän aikaan... En ole onneksi kuitenkaan enää niin stressissä "tehtävästäni", ehkä se ajan oloon selviää...

täällä, minun elämässäni ei ole juuri menetyksiä ollut. Ystävät tosin jostain syystä katoavat aina, kaveripiirini on vaihtunut useasti elämäni aikana, ehkä se on jonkinlainen menetys.