Minulla on jonkinlainen hämärä aavistus, misä voisi olla kyse mutta toivoisin jonkun ottavan kantaa tähän...
Olen siis tästä samasta talosta nähnyt unta säännöllisen epäsäännöllisesti, keskimäärin kerran vuodessa, pikkutytöstä asti. Alunperin tunsin vain pihan (ihana, vähän villiintynyt, vanhoja puita, takapihalla kirkasvetinen puro) ja tuvan. Tuvassa on vanha, sileäksi hioutunut puulattia, pitkä pöytä, avotakka ja suuret ikkunat puutarhaan.
Vuosien varrella olen tutustunut tähän "omaan talooni" paremmin. Olen löytänyt kauniisti sisustetun makuuhuoneeni, komeron täynnä vanhoja matkalaukkuja, hatturasioita ja kenkälaatikoita (sisältävät nappeja, pitsejä, silkkinenäliinoja, kirjeitä...), valkoisella brodyyrilla sisustettuja lastenhuoneita. Makuuhuoneeni on myös vaaleasävyinen ja sinne on vaikeaa päästä mutta ilmava ja ihana se on. Jopa ullakolla on korkeat ikkunat ja valkoiset verhot. Yhden huoneen ovea katselin taas parisen yötä sitten ja sitä en uskalla avata. Muutoin kyllä haahuilen ympäriinsä tuntemissani huoneissa.
Tunnelma talossa on rauhallinen, onnellinen. Joskus olen unessani miettinyt, miksi olen siellä aina yksin, mutta yksinäisyys ei ole koskaan ollut häiritsevää vaan tyyntä. Edes lapseni eivät ole siis koskaan päässeet käymään tässä talossani.
Olenko minä tuo talo vai onko se haaveideni asuinsija? Vaiko kotini entisessä elämässäni? Ja mitä ihmettä tarkoittavat kaikki sisustukselliset yksityiskohdat? ...se hämmästyttää, kummastuttaa, pientä kulkijaa...

etsii itseään ja selityksiä Elämään, Maailmankaikkeuteen ja Kaikkeen. Oma kyselyikä on yllättänyt tyttären tultua teini-ikäiseksi ja sen seurauksena olen aktivoitunut tässä syiden ja seurausten etsimisessä vuosien ja vuosien tauon jälkeen (aiemmin keskustelukumppaneikseni ovat tulleet jo riimut ja tarokit).
ei tunnu sinänsä olevan ristiriidassa
:n kanssa, sillä kun ajatellaan kummankin merkin seksuaalisuutta, on älykäs keskustelu ollut minulle yksi oleellisimmista asioista partnerin valinnassa.
Tästä se siis johtuu!
:lla on minulle annettavaa. Ainakin ilmeisesti pitää oppia olemaan uhrautumatta liikaa, että tuo
pysyy tasapainossa.
He kyllä tosiaan osaavat olla ärsyttäviäkin mutta kukapa ei. Kovasti on oppimista tälle pienelle ihmiselle laitettu...
ja
ei muualle paljoa liikene. Näistä saadaan vielä aikaiseksi stellium...
Elikäs pahansisuinen, jääräpäinen koti-ihminen... kuulostaa tutulta, ei sovellu lemmikiksi.