Minä haluaisin tiedustella milloin meidän syntymätön sielumme suvaitsee saapua pariimme?  :

Heiluri ei tunne aikaa, joten joudun vähän luovimaan tämän asian kanssa. Heiluri väittäisi, että 2 vuoden päästä olisi uutta asukasta pukkaamassa - näillä näkymin siis. Vapaan tahdon mukaisesti sielu voi päättää syntyä aiemmin/myöhemmin ja samoin te voitte vapaan tahdon mukaisesti päättää nopeuttaa/hidastaa syntymäprosessia.

Esimerkiksi ystäväni ystävä tuli raskaaksi 16-vuotiaana. Hän päätyi aborttiin ikänsä ja elämäntilanteensa puolesta. 10 vuoden päästä hän tuli uudelleen raskaaksi ja piti lapsen. Kun lapsi (poika) oppi puhumaan, hän tivasi äidiltään "Miksi sä odotit näin kauan?! Mä olisin halunnu tulla jo sillon ekalla kerralla" :

Voi ihana pieni poika 

Kiitos paljon AthaMaarit. 

Minä haluaisin tiedustella milloin meidän syntymätön sielumme suvaitsee saapua pariimme?  :

Apua kaipaan! Onko kenellekään käynyt seuraavasti?


Tulin tuossa klo 7:30 töihin ja heti alkuun tarkastin oman henkilökohtaisen sähköpostini. Siellä oli tullut viesti Facebookista eilen klo 20:06:

"Etunimi Sukunimi lisäsi uuden kuvan albumiinsa Seinäkuvat"  Ja tuo etunimi sukunimi oli siis erään viime vuonna kuolleen sukulaisen nimi!!  Mielenkiintoista oli se, että viestissä oli sitten kuvana mun oma kuvani, minkä olin vasta viime viikolla lisänny FB.
Eli siis kuollut sukulainen lisäsi omalle sivulleen mun viimeisimmän oman kuvani! Erikoisen tästä jutusta tekee se, että hänen FB-tilinsä on vielä olemassa, koska kukaan ei tiedä tunnuksia sinne. Ja vielä erikoisemman se, että hänen omassa profiilissaan ei ole mitään uusia lisäyksiä tms. Eli siis kirjaimellisesti aivan kuollut profiili.

Lisäksi näin unta kyseisestä sukulaisesta viime yönä. Eikä tosiaan ollut mitenkään erityisen läheinen mulle...tai no oli mutta toisaalta ei.

Mä kaipaisin tälle jotain selitystä. 

^Kiitos.

Tänään taas lisää huonoja uutisia. Tämä oli jo sen verran iso juttu, että on varmasti yöllä korpit istuneet meidän talon katolla. 

Tossa alkusyksystä kaksi pienempää lintua lensi meidän takapihan lasiovea päin. Ensimmäisen näinkin, pikkuinen istui törmäyksen jälkeen hetken puussa, mutta tokeni kyllä sitten. Seuraavana päivänä samassa kohdassa takapihan ovessa oli untuvia ja jotain yäk -jätöstä. Eli illalla/yöllä on toinenkin lintu törmännyt oveen.

Näitä kumpaakin törmäystä seurasi kaksi huonoa uutista: anopilla paratumaton syöpä ja isällä löydetty sydänvika. 


Rankka ja ikävä syksy ollut. 

Mitä meidän perhe-elämään kuuluu? Miltä näyttää kesä/syksy?
Onko meidän kolmas lapsi vieläkään matkalla meille? 

Kiitos. 

Ave^^

Olit edellisessä elämässäsi intialainen nainen. Olit vahva perheenpää, vaikka taloudessa toki oli mieskin. Hän vain oli kovasti "tossusi alla" Käytit kirkkaita vaatteita ja huolehdit muutenkin ulkonäöstäsi, vaikkei teillä ollutkaan rahaa erityisesti. Olit kuitenkin erittäin taitava vaihtamaan tavaroita, joten sait yleensä sen mitä halusit. Teillä oli monta lasta, ainakin 5, muutama lapsi oli valitettavasti jo kuollut. Sairauksia oli tuolloin paljon, eikä niihin ollut lääkkeitä. Aikakausi taisi olla 1800- luvun puolta väliä.
Et ollut ansiotyössä, vaan hoidit kotia ja lapsia. Ruoan teit pienimmistäkin aineksista, kanan kaula katkesi käsissäsi varmalla otteella. 
Vaikutit aika perinteiseltä intialaisnaiselta, kuolit siinä 40-45 vuotiaana suolistosyöpään.


Heh, mielikuvitus lähtee kyllää vauhtiin, jos sille vaan antaa luvan. 

Mikäs minä olin?  :

Mulla häviää tavaroita tuon tuostakin. Ja aina kotona.
Pari kuukautta sitten mulla oli hukassa pölyhuiska..tai no semmoinen muovinen härveli, johon pystyy kiinnittämään vaihdettavia pölyosia.  Mä tiesin mihin olin sen jättänyt, näin sen hetken silmissäni kuin elokuvana. Kumma juttu oli se, että sitä härveliä ei sitten enää löytynytkään. Monta kertaa katsoin kaikki kaapit, ainakin viisi kertaa pengoin sen kaapin, mihin olin sen mielestäni laittanut. No, yks päivä mulla meni hermot ja karjasin täällä kotona, että "Nyt hitto vie palautat sen pölyhuiskan!" En tiiä kenelle sen huusin  Ja tadaa, siellä kaapissa se oli ihan samantien. Siellä samassa kaapissa, minne olin sen aluperin laittanutkin. Ja hauskaa asiassa oli se, että mä olin laittanut sen sinne kaappiin ihan näkyville, siis se melkein tippui syliin, kun kaapinoven avasin. 

Kukahan täällä meillä järjestelee paikkoja uusiksi? 

Hei,

Mullekin voisi katsoa...vaikka kummastakin pakasta. 
Ihan lähitulevaisuus kiinnostaa, ku henkinen puoli on vähän hakoteillä. Kiitos etukäteen. 

Kiitos eilisestä 

Tänään keskiviikkona tulen myös mielelläni mukaan. 

Minäkin mielelläni tänään ottaisin vastaan energiaa. 

Fyysinen ja psyykkinen olo on todella kehno, ja jotain vauhtia pitäisi tähän emäntään saada! 

Niin, otsikko kertookin jo kaiken. Mitä ne ovat? Aiemmin, noin kolme vuotta sitten näin selvästi ihmisen/mustan ihmishahmon vilahtavan ohi. Nykyään näen todella usein semmoisen pienen mustan pallon tai ainakin pallon muotoisen vilahtavan mun edelläni. Se menee maan tasolla, tulee mun takaa ja häipyy pois heti kun sen huomaan. Ja kummallista on, että näen sen aina mun vasemmalla puolellani. Aiemmin noi ihmishahmot olivat oikealla puolella.

Mua ei pelota ne, ei tuu ollenkaan ahdistava olo niistä. Lähinna samantien tulee mieleen, että joku on mun lähelläni.

Niin ja silmälääkärissä olen kyllä käynyt muista syistä; kaikki ok! 

Välittyikö sun oppaaltasi mitään energiaa? Siis tuntuiko vakavalta vai ei? Osaatko siitä sanoa?

Moon ihan surullinen nyt. 
[/quote]

en osaa kyllä mitään sanoa. kovasti haluaisin auttaa, mutta  tähän asiaan mulle ei mitään näytetä eikä mitään kerrota.
kyllä varmasti kaikki selviää, kaikilla on oma polku. kuuntele sisintäsi,ehkä meditoimalla saisit itse yhteyttä omiin oppaisiisi?

[/quote]

Kiitos.

Vielä kuitenkin kysäsen, että oonko mä nyt jollain "mustalla listalla", eli eikö mulle näy mitään yhtään mistään? 
Siis jos ohitetaan toi beibi-juttu, niin saanko mihinkään muuhun osaan elämässäni vinkkiä?  :

Mä oon tuolla ilmaispalvelussa nostellut itselleni tarot-kortteja, mutta mun tulkinnat menee aina ihan yltiöpositiivisiksi, joten en ihan lähtis ekana niihin luottamaan.  Mähän ennustaisin itselleni pian lottovoittoja ja luksusjahteja. Niinhän se taitaa mennä, että itse lukee siitä kortista sitä mitä haluais kuullakin/tapahtuvan. 

Ohhoh, mähän näin tossa kuvassa vaikka mitä.
Siinä valkoisen alien-rapu-hybridin edessä, bratsin huulien kohdalla näkyi iloisen pienen tytön kasvot. Vai näenkö ihan omiani? 

Mut joo, sitten noi valkoiset kasvot ympärillä (niitä on monia)...niistä en enempää osaa sanoa.

Sen tytön kasvot mä näen selvästi. Nätti likka 

Tuli tästä mieleen, että mulle tulee tuollainen huono ja oksettava olo vaikka se tapahtuva asia olisi hyväkin, se tulee jos se on voimakas se asia. (Kuka muuten edes voi määritellä mikä tapahtuma on huono tai hyvä, ainut minkä voi määritellä on se kuinka voimakas se on.)
Se voi olla joku ihan pieni nopeasti ohi menevä juttu, jolla on vain suuri vaikutus. Välillä ei oikein pidä kirjaakaan siitä että mitä se tunne taas enteili.
Siksi ei oikeastaan voi muuta kuin yrittää nieleskellä se ja toimia niin normaalisti kuin pystyy. Jos sitä jää vellottelemaan ajatuksissaan, se vaan paisuu ahdistavaksi. 

Mitäs kun se tunne on vaan niin paha? Tai enemmänkin semmoinen huoli. Mä en millään pystyis mieltää sitä oloa missään muodossa positiiviseksi.