Näin unta, että matkustin junalla kotiin. Yhtäkkiä, vähän liian myöhään, tajusin, että oltiinkin jo perillä, ja minun piti päästä junasta ulos. Junan ollessa jo vauhdissa hyppäsin ulos hankeen, ja huusin samalla ihmisille, että heittäisivät pahvilaatikkoni, jossa kaikki matkatavarani olivat, ulos junan ovesta. Sain turvallisesti tavarani, mutta sitten huomasin, että olin kiireessä ottanut jonkun toisen ihmisen kengät.

Ihmeellisiä, hyviä asioita tapahtuu nyt minulle jatkuvasti. En ehdi edes erityisesti toivoa mitään, kun se minulle jo tuodaan eteen puolivalmiina tavalla tai toisella 
Ehkä teen elämässäni vihdoin jotain oikein, kun näin suurta apua ja myötätuulta minulle suodaan. 
Kaikkein nöyrin ja kaunein kiitos! 

Näin hämähäkkiunen. En muista siitä mitään muuta kuin ne hämähäkit.
Minä pelkään hämiksiä ihan hulluna oikeasti, mutta unessa en pelännyt niitä. 

Moi kaikki, ja kiitos kivasta seurasta!
Ruoka ja juoma oli hyvää, ja tykkäsin molemmista baareistakin 
Toivottavasti nähdään uudestaan 
Mukavaa joulunodotusta!

Pitkästä aikaa näin unen!
Kannoin käsissäni paljon erilaisia laukkuja ja kasseja.
Jonnekin olin menossa, mutta sillä ei tuntunut olevan väliä, vaan lähinnä uni oli siitä, miten saisin kaiken kannettua, kun kannettavaa oli niin paljon, että osa kasseista liukui ja putoili käsistä kokoajan.
Tunnelma ei kuitenkaan ollut läheskään niin ikävä, kuin tuollainen tilanne on tosielämässä. 

Täältä terveiset kohtalontoverilta 
Saturnus peruuttamassa 12. huoneessa...
Ja voin myös allekirjoittaa nuo fiilikset.

Vaaka 53%
Rapu 73%
eli nousumerkki ottanut vallan.. (korut ja meikit heitetty nurkkaan ja verkkarit päällä löhötään luomuna kotisoffalla  )

-Mikä on sinulle tärkeintä elämässäsi?
Harrastukset, duuni ja yökerhot (järjestys vaihtelee)

Ooh, mun ihan ensimmäinen ajatus tohon kohtaan oli laittaa duuni! Mut sitten ajattelin, ettei kukaan (en edes minä) voi laittaa työtä elämän tärkeimmäksi...
Mut nyt voisin lisätä sen, kun kerran joku muukin..  :

No mun kartalla Kuu-asioita:
 
 
 
 
 
 
 
 

itse en noita osaa lukea ja tulkita, voisiko joku ystävällisesti jotain noista selventää mulle. 

Joo, aika japanilaista!
Suht vaikeana Kauriskuu-tapauksena pakko sanoa, että onneksi on olemassa alkoholi, joka pienessä määrin on kyllä hyväksi mulle  . Eli pari lasia viiniä ystävien kanssa silloin tällöin, niin saa edes joskus jotain puristettua uloskin, eikä vaan sulje aina kaikkea sisäänsä.. Mut se onkin ihan eri juttu kuin känniördäily.

Mä tahdon nyt kaivaa tän tunnevaikenemisjutun ihan juuria myöten itsessäni selväksi. En tajua miksi se on niin vaikeaa. Enhän minäkään naura tai pilkkaa kavereitani, jotka tuntevat ja näyttävät tunteensa avoimesti, miksi sitten luulen, että minulle tehtäisiin niin?
Liian tunteelliset ihmiset kyllä tosin ärsyttävät meikää.. 

-Lempivärisi?
Tällä hetkellä turkoosi

-Lempi tuoksusi?
ruusu, Boss Femme

-Mitä katselet telkusta mieluiten?
Dekkareita

-Mikä on sinulle tärkeintä elämässäsi?
(vaikee..) Ystävät

-Kuvaile itseäsi kolmella sanalla:
Ahkera, luotettava, vähän huono-onninen

-Paha tapasi?
Kynsinauhojen repiminen/syöminen

-Mitä ajattelet ensimmäisenä aamulla kun heräät?
Vielä viisi minuuttia..

-Mitä työtä tekisit kaikista mieluiten jos voisit valita minkä tahansa?
Kahvila-yrittäjä

-Lempihetkesi vuorokaudesta?
Aamupäivä

-Minne matkustaisit jos voisit valita minkä paikan tahansa?
Etelä-Amerikkaan jonnekin.


 

Mikähän siinä tunteitten näyttämisessä on niin vaikeaa? Jonkinlainen kasvojen menetys tai itsensä naurunalaiseksi tekeminen? Heikkouksien paljastuminen? Kaikki noi yhdessä?
Voisikohan sen kuitenkin oppia niin, että se olisi luontevaa vai pitäisikö vaan hyväksyä luonteensa tällainenkin piirre. Tai onkohan se luonteessa ylipäätään vai sittenkin opittu käyttäytymismalli...

Meikäläinen kuukauriina omaa erittäin vahvan sisäisen vastuuntunnon. Niinkin vahvan, että kun on tuntenut olevansa vastuussa niin monen läheisen hyvinvoinnista, että sitä on sitten se oma hyvinvointi unohtunut... En tunnista kuukauriissa minkäänlaista vastuuttomuutta.

Tätä minäkin nyt harjoittelen, keski-ikäisenä. Yrittää elää vaan omaa elämäänsä, ja antaa läheisten selvittää itse omansa.
Aikamoista vuoristorataa saanut elämässään mennä, kun nyt oikein ajattelee! 

Toisaalta hänellä on ollut todella vaikea lapsuus, äiti on puuttunut lähes koko elämän, välit etäiset. Isän kanssa ottaa yhteen säännöllisesti, mutta näillä kahdella on silti joku riippuvuussuhde toisiinsa vaikkeivät toimeen tule. Karkasi kotoa, teiniraskauksia ja abortteja, useita lyhyitä ja vähemmän lyhyitä, sekä päällekkäisiä miessuhteita .

Vähän tuollainen minunkin nuoruus oli... Järki tuli päähän parikymppisenä, jolloin meininki muuttuikin sitten ihan täysin päinvastaiseksi. Nykyään ei voi kuin ihmetellä.. yrittää ymmärtää ja antaa anteeksi itselleen. 

Minkähänlaiselle miehelle sopisi Kauriskuu-nainen sitten?