Aina on aihetta juhlaan.
Käytiin tuossa pamauttelemassa parit kissanpierut, muuten taitaa loppuvuosi hurahtaa koneella istuen. :/ Ei oo mittään bailuja tiedossa.

Kissat ovat kyllä ihan ihmeissään kun jotkuu paukuttelevat raketteja tuossa pihalla.

Minulla on aina kovin vaikeaa hahmottaa, mitä kaikkea vuoden aikana on sattunutkaan, enkä välttämättä muista miten olen henkisesti kehittynyt, vaikka sitäkin on varmasti tapahtunut...

Ehkä isoin asia tänä vuonna on ollut töissäkäynti, tosin vain harjoittelijana mutta silti. Olin kevään töissä iltapäiväkerhossa ja nyt syksyllä aloitin hommat päiväkodissa. Lasten kanssa puuhailu on ehkä vähän avannut minua, vaikka on se puhuminen ja avoimuus silti vielä aika vaikeaa minulle. Mutta kehitys jatkuu...

Toinen iso asia oli muutto Jyväskylään syyskuussa. Vaikka olin jo muuttanut pois kotoa ja asunut vuoden poikaystäväni (ja kämppiksen) kanssa Kouvolassa, oli tämä muutto kuin puhtaalta pöydältä aloitus, koska en ollut ennen edes käynyt koko kaupungissa enkä tunne täältä ketään.

Tilasin tänä vuonna myös pääsykoekirjat Helsingin yliopistoon, ja vaikka harmikseni en ole paljoakaan lukenut taikka oppinut niin se on sysäys sille, että nyt voin jo uskoa että haaveet unelmien opiskelupaikasta voivat käydä vielä toteen. Nyt vaan pitää alkaa kunnolla skarppaamaan sen opiskelun suhteen.

Tänä vuonna join alkoholia vain kolmenatoista päivänä yhteensä, joka on todella hyvä saavutus minulta. Ensi vuonna parannetaan sitten taas tulosta!

Tämmöstä täällä.

En muista itse nähneeni luonnonhenkiä, mutta täytyy jakaa yks juttu, nimittäin tänään päiväkodissa, jossa työskentelen, eräs lapsi kertoi nähneensä tontun. Sanoin että "Vau! Monet ei niitä näekään!" johon tuli tietty lisäkysymyksiä että mikshän ei niin vastasin että monet, varsinkin aikuiset, ovat unohtaneet miten niitä nähdään ja että niitä on ylipäätään olemassa. Siihen vastattiin tomerasti että "Mää en kyllä koskaan unohda!!" Tuli hyvä mieli.

Mitä itse topikkiin tulee, olisi kiva nähdä mitä vaan.

Hehe! Minulla on kaksi vaakakissaa, ja tosi hyvin tuo kuvaus niihin sopii!
 

Siili!
Oikeestihan oon kissa 

Sain 24, en kyllä ihan täysin tarkalleen edes koittanut laittaa, luovutin jossain vaiheessa kun silmät meni ristiin ja nuo väripalkit näkyivät seinillä. Mutta kyllä ne suurinpiirtein oli, ainakin minun mielestä.

Mä olen nähnyt viimeset pari yötä ainakin ufounia.. Jännää. Tuntuu välillä kanssa jotain jänniä energioita ilmassa, mutta tiedä sitten mistä nekin tulee.

Mutta aiheesta, varmaan aluksi säikähtäisin jos yhtäkkiä joku avaruusjäbä ilmestyisi eteen, mutta pian uteliaisuus voittaa ja lähestyisin sitä. Kyselisin ummet ja lammet. Mitään astrologisia hommeleita en osaa sanoa.. olen astrologiassa niin nyyppä. Liekkö tämä kyllästyisi uteluihini, mutta olisin kuitenkin kiitollinen.

Hmm.. Luin tästä eilen ja jotenkin innostuin ihan suunnattomasti. Eihän siinä mitään sinänsä ihmeellistä ole, mutta minä ainakin olen odottanut tätä pitkään! Saas nähdä mitä käy, jos käy, mutta itsellä tämä tuo tunteet pintaan. Näin tästä viime yönä voimakasta untakin!

Täälläpä en ole käynyt pitkään aikaan. Edellisen viestin jälkeen oli tullut kysymys Elämänilolta, mutta siitä on jo aikaa..
Ollaan nyt kolmisen viikkoa asuttu Jyväskylässä. Olen nauttinut täysin rinnoin uudesta kaupungista. Kissatkaan eivät olleet moksiskaan.

Jaa, vai työpaikansaantiviikko.. Itsehän kävin maanantaina työkkärissä, nyt pitäisi kerätä rohkeutta että sais soiteltua työpaikkoihin. Mutta voi että, kun ujostuttaa.
Sitäpaitsi innostuisin viimein opiskelustakin, mutta nyt ei pääse sinne minne tahdon. Tilasin kuitenkin tänään pääsykoekirjat!

Vastataanpas nyt kun tämmönen on nostettu, vaikkei olekaan välttämättä enää ajankohtainen.

Itse olen päälle kolme vuotta seurustellut kaksosmiehen kanssa josta viimeisen vuoden ollaan asuttu yhdessä. Suhde on ollut suht harmonista, mitä nyt jotain lyhyitä mykkäkouluja harrastetaan silloin tällöin. Yleensä johtuu varmaankin siitä kun minä vaadin hältä jotain, ylistystä tai muuta, näin kärjistettynä, haha. Jotenkin vaan tämä jellona taantuu välillä kissanpennuksi tuon kanssa.

Minua jellonana harmittaa kaksosmieheni levottomuus, ei voi viittä minuuttia kauempaa pysyä paikallaan, kun jos haluaisi vähän halata niin heti ollaan juoksemassa karkuun, verukkeita keksien. Häntä varmasti ärsyttää välillä jatkuva huomionhakuisuuteni. Hän taas antaa nopeasti anteeksi, jota minä en välttämättä tee, vaan odotan sitä hänen anteeksipyytöänsä. Tiedostan kyllä miten lapsellinen olen välillä, voi kaksosraukkaa...

Tuntuu siltä että nuo meidän piirteet ovat jotenkin tyypillisiä merkeille. Minulla tulee vahvasti leijonan piirteet esiin kaksoseni kanssa, en välttämättä näytä sisäistä leijonaani kaikille, ainakaan samalla tavalla.

Haha, täällä minä vaan avaudun foorumilla, keskellä yötä...

Huomenna, tai siis tänään, palaa ukkoni Jyväskylän retkeltään. Yöpyi siinä meidän tulevassa kämpässä, joka näyttää kyllä mukavalta, voispa jo muuttaa!!

Niin, ja vois mennä unten maille, tosin ei kyllä väsytä. Eilenkin heräsin jo seitsemältä mutta valvoin silti kolmeen... ja nukuin neljään. Oli muuten parhaat nukkumiset pitkään aikaan. Tuntui kovin erilaiselta kuin yleensä, paremmalta. Oli joskus ikävä olo kun ajattelin unirytmiäni, mutta nyt olen hyväksynyt sen että tämmönen on mulle luonnollisinta. Ja minä niin rakastan aamuyötä

Tuli tuosta mieleen, että itsekin hieman änkytän jos pitää äkkiä sanoa jotain tosi.. öö sutjakkaasti tjsp., esimerkiksi kun olin töissä iltapäiväkerhossa keväällä ja jos niitä lapsosia piti käskeä niin monesti meni senat sakasin, jäin toistamaan jotain sanaa tai jäi sana kurkkuun tai unohtui. Yleensä olen vaan niin ujo ja hiljainen, ja kun tulee tämmöinen tilanne joka on sitä luonnetta vastaan niin menee tyystin sekaisin. Ja vielä kun nolostun siinä... ja pelkään tämmöisiä tilanteita ja ahdistun. En ole mikään puhenainen. Paitsi humalassa, onneksi en harrasta juomistakaan enää...

Itse hyväksyn kannabiksen (ja muidenkin päihteiden käytön) täysin ihmissuhteissa kuin muissakin ihmisissä. Joillain se vaan menee siihen että polttelee päivittäin, mikä onkin sitten eri juttu. Kannabista, alkoholia ja mitä vain, mitä voi itseensä laittaa, voi ottaa myös liikaa. Vaikka vähän päivittäin taikka paljon kerralla, se on mielestäni aina liikaa (poikkeuksena ruoka yms., hehe ). Pitää osata olla selvinpäin.

(Lähes?) suurin osa päihteenkäyttäjistä osaa kuitenkin käyttää päihdettä kohtuudella, oli päihde sitten mikä tahansa. Vahvoissa päihteissä, jos puhutaan piristä, heroiinista yms., sitä kuitenkin jää kaipaamaan sitä tunnetta että tekee mieli enemmän, ja niin oho, sitä ollaankin pian koukussa. Sitten taas on esimerkiksi psykedeelit, joita en usko että kenenkään tekee mieli niitä ottaa kahta tai useampaa päivää peräkkäin. Tästäkin on tietty näitä hc-poikkeuksia... Mutta ainakin itse lasken psykedeelit ihan eri kastiin kun muut päihteet. Psykedeeleissä olo voi olla kuin meditaatiota, siinä tilassa on hyvin henkinen olo ja siinä voi vaikkapa valaistua tai saada yhteyden erilaisiin henkiolentoihin. Yllättäviä asioita voi tulla mieleen omasta elämästä. Hyvin kasvattava ja portteja aukaiseva kokemus.

Niin, pitäähän toki ottaa huomioon nämä laillisetkin päihteet, alkoholi, kofeiini ja nikotiini esimerkiksi, jotka ovat rinnastettavissa moniin laittomiin. Ja yleensä nuo kaiken maailman hullut, joita näkee kaupungilla, ovat ottaneet alkoholia, lääkkeitä, alkoholia ja lääkkeitä sekaisin, piriä yms. vahvaa hUUmetta. Niin, ja mikä oikein lasketaan päihteeksi, lasketaanko musiikki, meditointi, syöminen? Itse ainakin tunnustaudun pahemman luokan musiikkinarkkariksi, siitä tulee vaan niin hyvä olo ja kuuntelen sitä suuria määriä päivittäin! Joskus olen julkisella paikalla päihtyneenä musiikista enkä huomaa maailmaa ympärilläni! Olenkohan vaaraksi yhteiskunnalle

Tulipa kaikenlaista soperrusta, mitä nyt mieleen pälkähti tästä päihdeasiasta. Vaikka tämä topikki oli kannabiksesta, anteeksi off-topic. En tahdo tällä provosoida tai suututtaa ketään, kunhan sepitän omia kokemuksia.

Niin, itse en toki käytä vahvoja päihteitä. En edes alkoholia. Miedommat menee, kuten kannabis, nikotiini ja pienemmissä määrissä kofeiini (tee <3). Psykedeeleissä nyt on vähän niin ja näin mikä on mieto ja mikä vahva kokemus, riippuu aineesta, sen määrästä ja niin monesta muusta asiasta, mutta niistäkin tykkään. Kyllä minua kiinnostaa kokeilla lähes kaikkea, mutta se johtuu kokeilunhalusta eikä mistään todellisuuspaosta tms... Tiedän myös rajani ja muistan olla varovainen. Valitettavasti monet eivät muista, taikka vetävät päihteitä miten sattuu tietämättä niistä mitään. Vastapainona niille jotka eivät tiedä niistä mitään ja ovat niitä vastaan... Ääripäitä nämäkin.


Sori nyt kauheesti tää kamala vuodatus. Tää meni hirveen off-topikiks..!

 
Jellonahan se minä.

Juu teretulemast tänne vaan häröilemään Cheuphaet..
Sulla on niin vaikee nimi että mä sanon sua vaikka Chepaksi, sopiiko....?

Haha, toki sopii! Mulla onkin kaiken maailman lempinimiä ja väännöksiä tästä, ei kovin moni tämmöstä nikkiä tajua...
Chepu, Cheu, Chau, Chupa Chups...


Mun avokkini on kaksonen, meinaa täälläkin päässä mennä joskus hermot kun ei millään pysy viittä minuuttia kauempaa paikallaan... Ei koskaan köllimäänkään jouda, ja heti kun herää niin pitää nousta ylös!