Näytä kirjoitukset
Poikani kuoli äkillisesti kuukausi sitten vain 23-vuotiaana. Mielenterveyteni on luonnollisestikin äärirajoillaan, jaksaminen ajoittain viiden minuutin pätkissä. Nukkumisen kanssa on ongelmia, aamuyö menee kitkutellen ja odottaen lapseni näkemistä. Kaipaan lastani niin valtavasti. Tiedän, että pitäisi päästää irti että lapseni voisi jatkaa matkaansa, mutta minkäs teet.... Toivoisin niin kovasti saavani lapseltani suoran viestin siitä, että kaikki on hänellä hyvin, että arkkuun puettiin vain kuori.
