Mikä mahtaa olla muutama??

Kuitenkin täälläkin yksi halukas.. Sellaista yleisnäkymää olisi kiva kuulla.. Ja sinkku kun olen, niin rakkaus aina kiinnostaa..

Tällälailla opiskelijaelämää eläessä tuntuu hullulta koko ajatus siitä että raha ja rakkaus jotenkin yhdistetään samaan lauseeseenkaan.... Tietysti on mukavaa että mies on koulutettu/itse opiskellut asioita, jotta yhteistä puhuttavaa riittää...
Muttamutta.. tulipa oikein puistatuksia tuosta lauseesta:


"Ja sitten kun onkin sellainen MIES (eikä mikään poika), joka tuo leivän pöytään,
shampanjalasin naiselleen sinne sohvalle
ja huolehtii, että hänen naisellaan on kaikki mitä hän tarvitsee,
palkkaa siivoojan ja kokkaa, niin suomalainen nainen on ihan hukassa. "

Itse tosiaan olisin varmaan hukassa siellä divaanilla shampanjalasin ja pukumiehen kanssa..
Tuollainen elämäntapa on minulle oikeasti mahdollisimman kaukana ihanteestani.

On kyllä ihanaa tuntea olevansa "turvassa" miehen kanssa, mutta se rahallinen turva on kyllä loppujenlopuksi vain pienenpieni osa turvallisuuden tunteesta.

Luulen että tämä köyhä opiskelijaelämä saa asiat palautumaan oikeisiin mittasuhteisiin.  

Minullakaan ei ole oikeastaan mitään tiettyä kokemusta, tosin innolla odottelen että kummityttö alkaa kunnolla puhumaan ja alan sitten häneltä tenttailla muistoja kotoa

Kuitenkin, joskus eräässä ekaluokassa jossa työskentelin, eräs poika oli aina hyvin vihainen äidinkielen tunneilla. Häntä ärsytti suunnattomasti opetella TAAS lukemaan. Hän kun oli kertomansa mukaan oppinut jo lukemaan vaikka kuinka monesti ennenkin. Ja taas vaan piti harjoitella.....

Hän ei muuta kertonut, vain sen että oli ennen aina osannut lukea

Saturnalia,

Eikai sullekin kerrottu pitkätukkaisesta luonnossaliikkujasta? 

Nyt sitten just soittelin Tuirelle, aikas persoona oli
Unohdin vielä puhelun aluksi mainita etten haluaisi mitään läheisten sairauksia/kuolemia kuulla, muttei hän sitten niistä mitään kertonutkaan.
Ohjasi tosiaan hyvin pysymään omassa kehossa eikä haahuilemaan haaveissa..

Saapa nyt sitten nähdä miten hyvin pitivät tiedot paikkaansa. Tapaan kuulemma nimittäin muutaman kuukauden sisällä pitkätukkaisen luonnossa viihtyvän mieheni ja pyöräytän poikavauvankin jo parin vuoden päästä  :

Tädilläni, joka kuoli muutama vuosi sitten oli kymmeniä kummallisia kuvia, joissa pörräili ties minkä muotoisia valopalloja. Uskomattomin niistä kuitenkin oli Turun linnassa otettu kuva.

Tätini oli kuvannut esihistoriallista luolaihminen-asetelmaa, mutta kun kuvat tulivat kehityksestä,
vasemmassa reunassa seisoi haalea, hienosti polvihousuihin ja pitseihin pukeutunut herrasmies. 

Samalla filmillä ei ollut lainkaan kuvia mistään polvihousumiehistä, joten ei ollut kyse mistään kuvien päällekkäin menemisestä...

On kyllä sykähdyttävä kuva!

Kun täti sitten kuoli, muutaman seuraavan kuukauden ajan niitä valopalloja ilmestyi kaikkiin kuviin, jossa hänen läheisensä olivat. Varsinkin hänen pienen poikansa olkapään lähellä oli joka kuvassa valopallo.

Voi ei! Enpä oo koskaan ennen kuullu että selvänäkijä olisi läheisen kuolemasta kertonut!

Varasin sitten tosiaankin jo ajan tälle Tuirelle, pitäisiköhän hänelle heti aluksi selvittää että läheisten kuolemista en tosiaankaan halua kuulla??!!!

Heips, viitsisitkö laittaa minullekin yv:nä hintatiedot.