Hei,

Olen istunut ja lukenut kaikki 22 sivua, välillä itkenyt, toisinaan hymyillyt. Kaiken kaikkiaan uskoni on vahvistunut, että suojelusenkeleitä on olemassa (usein olen tilannut koko joukon auton takapenkille liukkailla ajellessani ).
Viime ajat olen kuitenkin vain pyörittäny toivoa siitä, että mies palaisi takaisin. Tuhlaanko energiaa, onko vain hyväksyttävä ajatus lopullisesta erosta, muutosta lasten kanssa uuteen kotiin ?

apua pyytäen, Eudokia

Hei!
Mukava voimaannuttava ketju! Toivoisin myös viestiä sisäiseltä jumalattareltani. Kaikki on kovin harmaata, kuin marraskuun sateet.. Aviomies on lähtenyt (lopullisesti?), työn ilokin kadonnut.

Kiitos Sinulle!

Kiitos Silhei!
Näkemäsi on varmasti juuri niin totta tähänhetkeen kuin olla voi. Voimia , kyllä kiitos tästä ammennan!
-Eudokia-

Hei Silhei!
Olen kahden lapsen äiti, 4-kymppinen, tummahiuksinen rapu (nousuvaaka). Jonkinlaista "riisiä" tässä eletään, työn vaativuus alkaa olla siedettävän rajalla ja  mieskin lähti vasta toisen naisen matkaan (pysyvästi/väliaikaisesti?). Selvästi kasvun paikka itselleni, vaan löytäisitkö korteista minullekin jotain..

t. Eudokia

Niin.. Eudokia tässä nyt sitten miettii meneekö se mies pyyhkäisyn mukana, minulla ei ole tähän ollut halua, mies sen eron haluaisi..

Näin unta, että istuin pöydän ääressä lääkärituttavani kanssa, kun hän yhtäkkiä huomautti, että hampaassani on jotain. Katsoin peiliin ja näin oikean yläetuhampaan olevan paksun tasaisen tummanharmaan massan peittämä. Pyyhkäisin lian kevyesti etusormeeni ja totesin sen olevan purjoa.

Oletan unen liittyvän aviomieheeni ja pitkään liittoomme, joka on nyt erittäin vaikeassa vaiheessa. Onko liitto nyt päättymässä vai selvitäänkö tästä vielä yhdessä eteenpäin.