Kuka osaisi kertoa mitä seuraavanlainen uni tarkoittaa:

Keräsin ullakolla narulta hohtavan valkoisia pyykkejä ja päällänikin oli vaatteena jotain puhdasta valkoista. Poislähtiessä huomasin ullakon puisella ja puhtaalla lattialla ison nipun jotain tosi pitkää villaa tai karvaa ja kumarruin poimimaan sen käteeni. Nippu oli sidottu joillakin naruilla vyyhdeksi ja se oli niin iso ettei mahtunut etusormen ja peukalon väliin vaan täytti melkein koko kämmenen. Ihmettelin unessa että "mitä nämä on?" Erikoinen uni siinä mielessä että yleensä en unia muista seuraavana päivänä näin selvästi kuin tämän unen.

Osaakohan kukaan sanoa , olenko oikealla alalla ja  mihin kannattasi työssä keskittyä oman kehityksen kannalta?

Olen syntynyt 28.6.1969 Jyväskylässä klo 13.10. Tällä hetkellä työskentelen suurkeittiön esimiehenä (10 suoraa alaista), ja joudun työssäni todella paljon palvelemaan eri ikäisiä ja muutenkin monenlaisia asiakkaita, sekä opettamaan/ohjaamaan työntekijöitä sekä oppisopimusopiskelijoita. Välillä tuntuu ylitsepääsemättömän raskaalta työn vastuu ja kiireinen työtahti, joten painiskelenkin itseni kanssa että mitä ihmettä teen tulevaisuudessa? En yhtään tiedä mihin erikoistuisin, kun nyt tehtävien kirjo on ihan älyttömän laaja ja vaativa. Jotain suppeampaa tehtävää olen ajatellut, mutta mitkä todelliset vahvuudet löydätte tiedoillani?

Onko teissä ketään  samalaisia yhdistelmiä? Lukisin mielellään kokemuksianne kuinka suhde on onnistunut. Kauanko olette olleet yhdessä, ja millainen tie on matkan varrella ollut.

Olen itse herkkä, epäluuloinen, mutta toisaalta jääräipäinen rapu-nainen, ja jotenkin tuntuu että tuohon kovakuoriseen skorpioniin ei saa sellaista "yhteyttä" kuten toivoisin. Koko suhteemme ajan olen elänyt niin että jos jään yksin pärjään joka tapauksedssa. Onko kenties tyypillistä ravun epäluuloisuutta

Tuntuu että arvomme ovat todella kaukana toisistaan aika ajoin. Pitkään olemme jo yhdessä olleet, mutta "jotain" puuttuu joka olisi itselleni tärkeää. Välillä olemme olleet tilanteessa että jatkamme elämää erillään, mutta lapsi on pitänyt meitä yhdessä omasta milestäni ikäänkuin velvollisuuden tunnosta. Nytkin on sellainen olo, että skorpioni voi mennä, pärjään ihan itsekin lapsen kanssa.

Onko todella niin, että skorpioni tarvitsee sellaista palvontaa, omalle ylhäiselle olemukselleen, että hänen on saatava mennä esim. kapakkaan kuulemaan omasta viehätysvoimastansa? Tämä sotii  pahasti omaa kotoista ajatusmaailmaani vastaan.