myös minun elämässäni tämä vaihe kesti useita vuosia,jopa kymmeniä.
Olisin saattanut pienemmillä esteillä valita helpoimman tien ja kiertää/paeta kipeimmät asiat.Nyt oli puskettava suoraan läpi selvitäkseen.
Minun kohdallani juuri nämä vaikeat asiat ja perhesuhteet saivat aikaan kasvun,joka johti parempaan.Koen etten ilman näitä kokemuksia olisi koskaan päässyt tähän mitä nyt olen!
Sydän on täynnä rakkautta,nykyään sitä suurinta edesmennyttä opettaanikin kohtaan.
Ehkäpä pystyn hoitajan työssäni myös auttamaan muita,kohtalonkumppaneitakin,paremmin.

Aikaa eheytyminen tosiaan vaatii,minäkin nyt 33 vuotiaana alan olemaan suhteellisen täysipäinen

Toki matkaa edelleen on..
taiska,
en osaa sanoa.Aika ainakin näyttää.
Jospa joku viisaampi osaa kertoa?