
Olemme todella väsyneitä ja surullisia. Emme jaksa taistella edes masennusta vastaan. Elämän suunta muuttui yhdessä yössä. Viimeisimpään koulutukseen meidät molemmat tentattiin, mies kävi psykologiset testit, pidettiin 8 kk jännityksessä, ollaanko aivan varmoja et halutaan tulevaisuudelta juuri tätä ja päästäänkö mukaan. Kyllä vaan haluttiin! Asennoiduimme siihen, että kahden vuoden päästä olisimme jo ko. alan yrittäjiä ja näimme tulevaisuutemme tietyllä tavoin. Tämän PITI olla varma juttu, niin ne lupasivat.

Tekstiviestillä se näköjään hoituu. Reilua. V**** mä olen vihainen, surullinen, pettynyt, ehkä masentunutkin. Puhumattakaan miehestäni, jonka terveyden puolesta pelkään. Olemme kumpainenkin 23 vuotiaita, joten työelämän pitäisi olla täydessä terässään..
Nauttikaa ihmiset, kun teillä on töitä, ja hyvää syksyä kaikesta huolimatta!!
