Perjantaina sitten tavattiin taas työporukan illanvietossa ja sama homma jatkui. Meillä vaan synkkas heti ensi hetkestä lähtien. Muu maailma unohtui siinä hetkessä, ihan kuin vain me kaksi oltais ainoat maan päällä. Ja parhainta tässä on se, että meidän kaverit oli tajunnut heti mitä tapahtui. Joku henkinen, erittäin vahva yhteys kai vaan syttyi meidän välille ja ei kuulemma keneltäkään jäänyt huomaamatta. Ja sitten nähtiin lauantaina ja sunnuntaina.....Ja toivottavasti taas mahdollisimman pian!
Mutta ihmeellisintä tässä on se, että yleensä tulee sellanen fyysinen veto toista kohtaan. Mutta tämän miehen kanssa ollaan niin yhtä jollakin muulla tavalla. Tottakai ne fyysisetkin halut on, mutta se vaan tuntuu niin toisarvoiselta. Pelkkä toisen läsnäolo luo sellasen sydämen tykytyksen, että oksat pois

Mulle ei ole koskaan tapahtunut mitään tällasta. Eikä näin tapahdu kuin kirjoissa. Nämä tunteet ovat niin voimakkaita, aivan käsittämätöntä. *jää huokailemaan*
