|
Mitähän tästäkin tulee? Olen juuri eronnut yli 20 vuotta kestäneestä suhteesta leijonamieheen ja nyt on kierroksessa oinasmies. Tuntuu, että aina sekoan näihin itseään kehuviin, voimakkaasti kantaa ottaviin luomakunnan kruunuihin. Itselleni kun asiat ovat aikalailla harmaita, eikä tuollaisia mustavalkoisia puolesta/vastaan juttuja. Olen nouseva leijona, joten en ihan kynnysmatoksi ole ruvennut, mutta huomaan taas (!) sopeutuvani ja sovittelevani omia menojani, kun isäntä porskuttaa eteenpäin. En osaa nätisti pitää puoliani, vaan joko alistun (ja mökötän) tai sitten kiukkuisesti riitelen oman tilani. Toista ei kai voi muuttaa, mitenkähän sitä muuttaisi itseään?
|
Näytä kirjoitukset