|
Tuo tulkinta kuulostaa varsin johdonmukaiselta, etenkin jos aforismia luetaan enemmän kokemuksellisena kuin kirjaimellisena. Bhojan kommentti korostaa kehon paañca-bhautika-luonnetta ja aakaashan roolia tilan antajana, mikä tukee ajatusta kehosta tilallisena, ei niinkään kiinteänä objektina. Saṃyama tässä yhteydessä vaikuttaa olevan harjoitus, jossa huomio ankkuroidaan kehon ja tilan väliseen suhteeseen niin, että kehon “painavuus” menettää merkitystään. Ati-laghu-bhaava voidaan silloin ymmärtää tietoisuuden muutoksena, jossa keho koetaan kevyenä, ei välttämättä fyysisenä lentona vaan kokemuksellisena kevenemisenä.
|
Näytä kirjoitukset