No oli minusta mielenkiintoinen aihe joka tapauksessa, syyskuisena en ole lääkäri ja unelmaammattini oli nuorempana kampaaja - tähdet vissiin pisti kapuloita rattaisiin heko heko - Mutta! olen itsekin miettinyt kun eräässä työpaikassa työkavereinani oli yhtä lukuunottamatta pelkästään kaksosia ... viisi kaksosta ja yksi vaaka ja rapu , kyllä tunsin ulkopuolisuutta!

Oli miten oli ... mielenkiintoista olisi lukea koko tutkimus ja mielenkiintoista olisi jos tämä poikisi lisää asian tutkimusta. Olipa kyseessä tähdet tai ravinteet, olisi mielenkiintoista tietää vaikuttaako syntymäaika lähtökohtaisesti ihmisen tuleviin valintoihin.  Ainakin 8-vuotias vesimieheni on mieleltään jo taiteilija ja luova ja kekseliäs käy kuvataidekoulua ja virkkaa ja neuloo, energiapyrähdys koko tyttö, 5vuotias neitsytlapseni on ihan toisenlainen. -vaikka haluankin hänen vapaasti valitsevan elämänsä, voisin kuvitella hänet lääkärinä.

Mietiskelin, pohdiskelin tuossa syntymäkarttaani ja haluaisin kysyä onko mitään vaikutusta sillä, että kartassani on peräti neljä tyhjää huonetta: 3, 5, 6, ja 12.  ?  ?  ? vai  ?

Onpa minusta mielenkiintoista, että pärjännyt Mika Häkkinen, Kimi Räikkönen ja nyt myös Heikki Kovalainen sopivat kaikki Vaa'an tähtimerkkiin.

Rosberg, Salo ja Jj.Lehto ovat muuta merkkiä. Noin yleensäkään vaaka muissa (formaulakuskeissa) ajajissa ei ole mitenkään erityinen merkki, mutta liittyneekö merkkiin jokin itsepintaisuus kun täältä vähäisistä olosuhteista nämä vaaka-poikaset jaksavat ponnistaa. 

Voi hyvänen aika! Nyt on 13 planeettaa vaikuttamassa ja vain kaksi "helpommassa" asemassa eli  loput ovat oppositiossa ja neliössä. Muutenkin vaikuttamasa on ollut nyt jo melkein vuoden ollut voimakkaimmat sellaisia 160 - 80 vuotta kiertoajalla, eli kerran elämässä jos sittenkään. 

Minulla sattuu olemaan nyt kartallani paljon hyvin harvoin sattuvia transiitteja - pari 160-vuoden välein, 80-vuoden välein, pari puolen vuosisadan välein ja pari noin 30-vuoden välein ja niillä kaikilla neljää tähteä voimakkaampi vaikutus !

Vaikka kaikenlaista voimakasta muutostunnetta elämässä todellakin on silti iso tunne on että kun tästä riepotuksesta päästään alkaa elämä olla varsin hyvässä suunnassa.

Pidän itsestäni kokonaisuutena. Eilen juuri köllöttelin rantakalliolla kuin hylje ja olin erityisen tyytyväinen itseeni. en haluaisi olla kukaan muu enkä elää kenenkään muun elämää.

Erinomainen aihe isla- ja asterixille hatunnosto!

Helouu pitkästä aikaa!

Juu olen tai tunnen olevani melko tyypillinen vaaka-autoilija tosin mulle ei ole niin kovin täkeää onko se auto "viimmesen päälle" kunhan on hyvässä kunnossa. Täytynee käydä kokeilemassa tuo citroen eun en ole moisella kuunaan ajanut. Nyt pössyttelen vanhalla volvolla josta kyllä tykkään kovin (460 turbo)

Onpa todella usein mielessä käyvä kysymys tämä!

Vaikeuksia teetti kuitenkin valita - nääs uskon Jumalaan - jumaluuteen, uskon että Jeesuskin oli ja kyllä varmaan "Jumalan poika", mutta uskon Jeesuksen silti olleen erittäin radikaali henkilö aikanaan, merkityksellinen "filosofina" ja sellaisena jonka avulla uskosta on tullut mitä se on - mutta en usko että Jeesus "ainoa poika" on, vaan vähän kaikki tässä ollaan saman jumaluuden tyttäriä ja poikia.

Erittäin hyvä kysymys!

Vastaus tuli! Voimaeläimeksi tuli melkoisen tasaisesti karhu/panda, hirvi/kauris ja susi.
 Tottahan se on että varmasti saan voimaa oman nallekarhun kainalosta
tottahan tykkään kaikista noista sikäli, että ovat metsän peittoon vetäytyviä, itsellisiä, suuruudellaan kunnioitusta kerääviä eläimiä. Ehkä myös tuo maassa pysyvä tyyli kiehtoo - minulla ainoa voimakkaasti esiintynyt lintu on korppi muttei sekään kovin painokkaasti

Hieno viitseliäs testi!

Veskareilla on todella syviä tunteita! Minulla veskareita sisaruksissa ja lapsi, heistä minulle ollut tässä elämässä kaikkein eniten apua ja iloa! (Minulla ei ole vesimiestä omissa merkeissäni - no on joku mutten muista mikä)

Itse olen vaaka, kai onnekkaasti tasaisesti kaikkia elementtejä. Vaakamaisesti olen koko elämäni pyrkinyt tasapainoon ja uskon olevani päässyt jo todlla pitkälle - elämä on parantunut koko ajan.

Naimisissa olen veden (skorp.) kanssa ja vanhempani molemmat ovat olleet rapuja, pitkään läheisin sisareni oli rapu ja veskariveljeni vaimo on rapu.

Kaikesta voi tulla hyvää kun avoimuutta riittää ja tahtoa.

"Märehtimisen" osallakin olen päässyt tasapainoon ja pystyn varsin hyvin jättämään asiat taakseni.

Vaakamainen päättämättömyys ei ole vaivannut mielestäni koskaan - kyllä käytän aikaa -paljon aikaa - päättämiseen, mutta päätös on luja.

Sopivan syntinen olin, mutten liikaa.

Ylpeys osoittautui minun pahimmakseni, hengen velttous (sitä en myönnä! vrt.ylpeys!), murehtiminen, se on ehkä luonteessani, mutta koska minulle on annettu murehtimisesta paheneva psori - olen kyllä oppinut olemaan lepsumpi.

Hieno -HIENO - testi tuo voimaeläintesti. Onpa todella jaksettu paneutua. Noin suuri testi varmaan vie vähän aikaa saada vastaus.

En itse näe itseäni minään eläimenä mutta ihailen monia. Jotenkin minulla on tunne, että vaikka ihailen norsuja ja villihevosia minun voimaeläimekseni kehkeytyy joku hilleri. Minusta ei saa ylvästä sitten millään.

Minä kuulun kirkkoon ja aion pysyä; olen silti paljolti tapakristitty nimenomaan vuotuisten tapojen suhteen ja elämänkaaren suhteen.

Tunnen eläväni melko paljonkin erilaista uskoa kuin kirkon julkinen kanta mutta minulla on ollut onni tuntea kirkon piirissä työskenteleviä hiukan oman ajatteluni mukaisia henkilöitä.

Minulla on kolme lasta ja minusta on tärkeää että he oppivat kristillisyyden perusteet ja toivottavasti lukevat raamatun sitten kun hakevat itseään. Haluaisin heidän löytävän enkelit, rukouksen (ketä kukin rukoilee on henkilökohtaista) ja toivon ja tarkoituksen hakemisen. Jos ovat oikein "nohevia" toivoisin heidän lukevan myös Koraanin koska minusta raamattu ja koraani ovat paljolti samankaltaisia kirjoja joiden tarkoituksena on kantaa ja jatkaa sen suuren ajatuksen eteenpäinmenoa.

Kirkkoon kuuluminen on minulle enemmän sitä, että "minulla on" kirkko eli paikka jossa voi ja saa hiljentyä - harvoin käyn tilaisuuksissa - tosin hiljentymistilaksi kelpaa ranta tai metsä tai vuori - mikä tahansa elämää suurempi paikka.

Minusta kirkon piiriin mahtuu kaikki ne tavat jolla uskontoa "harrastaa" tai kuinka sen kokee. Minä katson että minulla on OIKEUS kuulua kirkkoon vaikka en jaa kaikkea sitä ajatusta jota kirkon työssä oleva henkilökunta edustaa. Minun mielestäni ymmärrän oman uskontoni sanoman ja syvemmän merkityksen vaikken sana sanalta edes usko esim raamatun kertomuksiin, mielestäni ne ovat ajatuksen päälle kerrottuja kertomuksia jotta ne voisi tai niiden opetukset voi muistaa helpommin, suurin osa ihmisistähän ei osannut lukea. Kaikissa kulttuureissa on ollut kertomuksia jotka opettavat asioita.

Minulle uskonto on parempaan pyrkimistä ja toivo siitä että löydän itsestäni sen mitä minuun on kätketty. Surullinen kyllä olen että moni käyttää "kirkon ääntä" esittäessään omia mielipiteitään.

Uuuuh!

Olipa rohkeaa!!!

Minulla ihan vatsaa vääntää kun ajattelen... Itse sanoin monia vuosia sitten itseni irti ja olin vilpittömän hyvilläni kunnes huomasin etten saanutkaan enää töitä.

Kuka se sanoikaan että täällä idässä pidetään kynsin hampain kiinni työstä vaikka se olisi p...stä. Minä ehkä tiedän syyn.

Silti hyvä ja onnea!!!! Täytyy hypätä ja kasvattaa siivet!

Koen olevani melkoisen rohkea Mars on leijonassa?