En varsinaisesti ala täristä, kun ajattlen kuolemaa, mutta jossain muodossa pelkään sitä.

Ajattelen aina, että on sama milloin kuolen, koska olen kuitenkin kuollut, enkä "tunne" enään mitään. En usko taivaisiin, enkeleihin, tai mihinkään yliluonnolliseen. Astrologiaakin pidin humpuukina, ennen kuin ystäväni valaisi asian minulle.
Haluaisin kuitenkin kuolla mahdollisimman kivuttomasti, mieluiten läheisteni seurassa. Surettaa aina, kun ajattelen että ystäväni jäävät suremaan minua pitkäksia aikaa, jos kuolen nuorena. Olen hyväntahtoinen ihminen, ja haluaisin kuolla "viimeisenä", jotta kukaan ei surisi minua kauaa, koska en mielestäni ansaitse sitä. Olen Vesimies, nouseva kalat.

En todellakaan voi aina sanoa mielipiteitäni suoraan xD (Vesimiehen vikaa) Eli jos toinen sanoo pitävänsä Nightwishista, ja kysyy pidänkö minä, niin jos yhtye on mielestäni paska, en voi sanoa sitä, koska pelkään loukkaavani muita.
Toinen hyvä esimerkki on ystävissäni. Jos Minua ärsyttää että yksi ystävä haukkuu toista ystävääni, en sano, että se ärsyttää, vaan olen vain hiljaa. Olen nouseva kalat.
Tästä on yleensä vain haittaa, koska pelkään sanovani "väärän mielipiteen". Vaikka tosiasiahan on, että mielipiteiden takia ei voi tuomita. Mitä mieltä olette, voiko ihminen muuttua? (Esim. Minun tapauksessani, kun en osaa sanoa mielipiteitäni.) :/