diamond

Niin, energioiden tunteminen ja aistiminen on hyvin yksilöllistä, mutta uskon jokaisella olevan siihen luontainen kyky, jollain tasolla.

Mainioita energioita Sinulle

 :

Tämän on pakko olla dementiaa jo tai sitten hmm, olen ennenaikaisesti
syntynyt keskonen ( 20 vuotta liian aikaisin putkahtanut maailmaan ) huhh....

Tulokseni 

Henkinen ikäsi on  31 vuotta 
Oikea ikäsi on 51 vuotta 
Samanikäisiä testiin vastanneita 1824 kpl   
   
51 -vuotiaista testiin vastanneista:   
Sinua henkiseltä iältään nuorempia 7%
Henkisesti samanikäisiä 2%
Henkisesti vanhempia 91%

        

Kuinka koskaan voisi lähteä, kun jo matkalla on?

Kuinka koskaan voisi nukahtaa, kun jo unessa on?

Kuinka koskaan voisi saapua, kun jo perillä?


 

Mielenkiintoinen kooste hyviä kysymyksiä 

Jos sopii, niin vastaan kohta kohdalta omakohtaisia kokemuksiani tulkaten, aika vaikeaa oikeastaan, mutta kokeillaanpa   

1. Tuntiessasi energian virtaavan käsissäsi, tai niiden lävitse, miltä se tuntuu?

Tässä kohden miellän kämmenpuolella lämpöä, joka voi syntyä ihmisen tai tilan, vaikkapa huoneen energioista. Joskus lievää vapinaakin, kun osuu johonkin hyvin voimakkaaseen virtauskohteeseen lähelle.

2. Tuntiessasi energian virtaavan päälaessasi tai sen yläpuolella, miltä se tuntuu?

Tunnen hiuspohjassa kihelmöintiä ja ikäänkuin, nyt ette naura, pään sisäpuolella kierteistä liikettä  :

3. Tuntiessasi energian virtaavan jaloissasi, miltä se tuntuu?

Jaloillani reagoin aika heikosti, lähinnä ulkosalla, mutta se on jollain lailla puuduttavaa, raskaat jalat yhtäkkiä, hmm, juu.

4. Tuntiessasi energian ympäröivän sinut kokonaan, miltä se tuntuu?

Tunnen olevani hellivässä kuplassa kuin kelluisi valossa, mutta pari kertaa olen kokenut toisen henkilön energian sulkevan minut sisäänsä, hyvin epämiellyttävä ja lamauttava tunne.

5. Kuinka tunnet "hyvän energian"?

Tjaah, hyvä energia kai tuntuu lähinnä luontevalta, ei niin erikoiselta, luonnollista, se on se sana jota haen.

6. Kuinka tunnet "huonon/pahan energian"?

Paha tai itseensä imevä energia on todellakin äärettömän karmaiseva kokemus, jotkut ihmiset ovat mielestäni energiavarkaita suorastaan, joten välttelen heidän kaltaisten seuraa.

7. Osaatko vaikuttaa omien energioittesi koostumukseen / resonaatioon?

Minä taidan jonkin verran pystyä ilmaisemaan ja vahvistamaan tai heikentämään energiakenttääni tahdonalaisesti. Kerran kokeilin täydellä baaritiskillä toimiiko se, ja ikävä kyllä toimii. Olin normaalienergiallani, kaikki ihmiset ihan tiukasti kiinni minussa (vieresssä olevat), nostin tietoisesti keskittymällä energiatasoani ja kohta oli molemmin puolin minua metrin levyiset tyhjät alueet.

8. Jos tunnet toisessa olevan energia-aukon / vaivan, miltä se tuntuu? Miten sen tunnet?

Näitä kokemuksia on joitakuita, lähinnä näen sumuisesti tummahkon kohdan ihmisen kehossa, kohdassa jossa on jotain häikkää, ja olen joskus kauniisti pyytämällä suoraan kirkkaudesta puhdasta energiaa ko. henkilölle ja saanutkin kauttani elvyttävää virtausta joka on lievittänyt kipua yön yli, jotta ko. henkilö on päässyt aamulla lääkäriin. (En usko itseäni parantajaksi, mutta helpotusta kenties voin suoda jossain määrin, jotta lähimmäinen pääsee vähemmällä).

Eli näinpä nämä minun tuntemukseni kirjattuina, kiitän kysymyksien laatijaa.


 

No mutta, tämäpä sattui, siis joku kysyi runojen kirjoittamisesta. Omapa on vastuunsa kysyjällä, minun on ihan pakko laittaa tähän viimeisin tekeleeni, se aivan vaatii tulla luetuksi 

~

Huurtuneita kirsikoita

Jään spektrinen ydin pusertui talven kyynelistä
riettaan raikkaita kirpaisuja poskipäillä.

Pakastettu suru sujahti ihon läpi kuin veitsen viilto
terävä ja tehokas rajanvetäjä
arpeutuneille mielikuville, hätäänsä tuskastuneille.

Hymy repäisi kasvojen kylmän kilven kahtia.

Helakat verenpisarat kukkivat haljenneilla huulilla
varisivat vihlaisten viimeisen kerran.

Huurtuneita kirsikoita valkoisella tarjottimella.

Jäähyväiset hangella, vain varis todistajana
karpalonpunaiset valheet jähmettyivät rubiineiksi.

Kultaisella vaanijalla polttavan oranssit silmät
ja kavala, kiukkuinen, pohjaton kita.

Pidot pedolla, varis nokki hangelta lumitimantteja
kylmiä kiviä nälkäisen vatsaan.

Vahvat leuat jauhoivat rubiineista nektaria
peto veresti muistoja, mässäili menneillä murheilla
höyrysi huuruksi ja nielaisi itsensä.

~


 :

Ja saa sitten vapaasti kommettia laittaa 

Elämästä nauttiminen on jo suuri asia, silloin ihminen on saavuttanut korkean tason jolla elää kylläkin kehonsa kahleissa itsensä vanginvartijana (käsiraudat löysästi lukossa ja avain saatavilla), mutta henki vapaana ja sielu soittaen sitraa jossain kaukana valossa =================>  

Ajatusten virtaus on energian hyväksikäyttämistä arjen ja elon monimutkaisilla poluilla joissa kuitenkin on johdonmukaisuutta "Olemme olemassa kaikkeuden kansana".

Kosketuksemme, katseemme, energiamme, siinä meidän eväät rakkauden maailmaan joka on myös tämä sama, niin tavanomaisen arkinen tellus, mutta kaunis, kaunis niin  

Joskus on syytä pysähtyä ja hiljentyä, nöyrtyä ja pestä vaikkapa lattiat, kun menee liian korkealla ja kovaa, sillä maailman tuulet, energiat ja valo, niillä on meille annettavaa ja kantovoimaa, mutta sopivin määrin, kohtuus on kaikkeuden mitta, olen lähes varma siitä  

Nyt tämä täti on tantraa täynnä  

Olen lukenut näitä juttujanne, hienoja ajatuksia, unelmia ja kokemuksia myös. Kysynkin, milloin elätte ihmisen elämää? Käsittääkseni meidän energiamme ovat niin arkisen tavallisia, jotta turha niitä on vierasperäisillä sanoilla höystellä jalompaan muotoon, ne ovat jo kaikkeuden kaunistamia, olemme todella arvokkaita ihan selkokieltä puhuessammekin. Minusta tässä tehdään yksinkertaisista asioista monimutkaisia eli mystifioidaan   kaikkeuden yksinkertaisuutta, sitä: Ettemme tiedä kaikkea, joten siihen on tyytyminen tällä erää, seuraava elämä kertoo jo enemmän, missä lienemmekin silloin.


Rakkaus on niin monella tasolla koettavaa ja ihmiselle luontaisesti kuuluvaa. Hiukan pitkään mietin näitä pitkiä pohdintoja, kuinka mitä ja kenen kanssa, koska ja missä. Minulla heräsi mielikuva, jotta suuren ajatusmäärän muuttamiseksi kokonaisvaltaiseksi kokemusten virraksi ihmisen on oltava kokopäiväinen tantraaja, ja se ei ole kaiketi ihan kaikilla mahdollista. Työelämä on ikävä ja haitallinen asia tässä tantraamisen kansantanhuun verrattavassa suosiossa ja moninaisuuksien keräilyssä 


 

On monentyyppistä tiedonsaantia: Selvänäköä, ennaltanäkemistä, aistimista, etiäisiä, toisen henkilön kuuntelemista sisimmässään ja sen kertomista juuri siksi, että ko. henkilö tarvitsee sitä tietoa juuri sillä hetkellä. Näkeminen on kuulemisen ja muun ymmärtämisen sisar, joka kuiskaa asiat vilpittömästi.

 

   Minusta katsominen korteista, ennaltanäkeminen, selvänäkeminen ja muu tiedon välittäminen on äärettömän sensitiivistä ja haurailla vesillä seilaamista, jotta nöyryys, ehdoton nöyryys nousee mieleeni tässä tilanteessa, tässä ja nyt.

Keskinäinen sopimus on aina oltava, lupa toisen minuuden tutkimiseen on tultava aidosti esille pyytäjältä. Ja siunattua, Kaikkeudesta tulevaa tietoa, jota ei ole henkimaailman  kiemuroilla sotkettu, vain sellaista tietoa voi näkijä ilman karmeaa karmaa kertoa pyytäjälle.

Ne joilla on näkemisen lahja, ovat täällä muita varten, ei omaa tietoaan lisäämässä eikä kenenkään tuskaa lisämässä. Tiedonvälittäjän on seulottava se ydin, jolla pyytäjä pääsee eteenpäin. Jokaisella meistä on kyky nähdä omalla tavallamme asioita. Jotkut näkevät hyvin paljon enemmän, mutta lahja, se on annettu vain nöyryydellä käytettäväksi.

 

Näkisin niin mielelläni kaiken, mutta minä näen vain sen, mikä minulle näytetään muiden vuoksi. Tämä on todellisuuteni, miksi siis surisin sitä mitä en näe, sillä tarpeellinen tieto annetaan tai näytetään, kun sen aika on.

 :

: Lueskelin näitä kannanottoja ja ihmettelen hiukan, kuinka niin monet ihmiset ovat niin totaalisen jumissa seksuaalisuuteensa ja sen erilaisiin ilmentymiin, jottei juurikaan muuta hengen valoa näy, saati paloa. Kaikkeudessa on varmasti meitä (lue telluksen asukkeja) kehittyneempiä tasoja, niihin mekin pyrimme, käsittääkseni moni näin asian täälläkin ilmaisee.

Mutta, nyt tulee se suuri mutta, siis miten  ihminen määrittelee olevaisen, joka on korkeammalla kuin oma tasonsa, ja kuinka me voimme käsitellä näiden valoisien energioiden ns. ajatuksia, saati mieltymyksiä kuin iltapäivälehtien lööppejä ilman sen suurempaa arvonantoa. Antakaamme toivoa itsellemme kehittyä suotuisaan suuntaan, sillä ihminen on ihminen, kunnes ei ole ihminen, loogista eikö totta  :.

Meidän maailmamme ajatusmallit eivät päde eivätkä toimi, eivät ole edes olemassa korkeimmilla tasoilla, meidän on siis ymmärrettävä puhuvamme ihmisen kielellä jota mieli, vaistot, aistit ja tottumukset säätelevät.

Ja, ihmettelen (olen hyvin ihmettelevä nainen kaiken kaikkiaan)))) hmm, tämän tantrasta puhuvan miehen sanojen muotoilua asiasta joka on hänelle arvokas ja kaunis. Ristiriitaisia viestejä häneltä (en lainaa sen tyyppistä sanankäyttöä, koska en käytä sellaista ilmaisua rakastelusta, mutta arvannette, mistä on kyse  )

Mielestäni keskustelussa tulisi muistaa ihmisen hahmo, ihmisen mieli ja toiminta, vaikka kehittyessämme pääsisimmekin hyvin korkealle, emme silti irtoa täältä vasta kun sielumme kuittaa menolipun kaikkeuteen hakemaan uutta lippua uusiin olosuhteisiin. Joillekin se ei ole paluulippu tälle planeetalle vaan aivan muualle, ja silloin hän siinä olomuodossaan toteuttaa sitä olevaista, joka hänelle suodaan sillä kertaa.

Joten, ihmisen rakkaus on ihmisen rakkautta, toki laaja-alaista pitäen kehomme toiminnot sisällään, mutta tuskin kannattanee sotkea ihan kaikkea tähän seksihedelmäsalaattiin  .

Mielenkiintoisia ajatuksia olette kirjoittaneet, tuntuu kovin värikkäältä tämä meidän ihmisten maailma, onneksi.

Olen pohtinut tätä väriasiaa, taitaa olla jokin ikäkausiteema minulla menossa. Palaan usein vanhaan runoon, jonka kirjoitin vuonna 1997. Jos ette pahastu,  laitan sen tähän, sillä tunnen olevani juuri se noitanainen, joka hellii hetket kauniiksi.

Tunnen hyvin vahvasti Äitimaan eli Gaian voiman itsessäni, näen kaikenikäisissä naisissa ikiaikaista voimaa ja energiaa joka saa uutta aikaan, kuvaannollisesti tai illuusiona, mutta hyvin selkeästi olemassa olevaa kauneutta. Meillä on yhteys toisiimme, myös miehiin, kaikkeuteen, olemme voimavirtoja, kuin pieniä ydinvoimaloita joista lähimmäisemme voivat ammentaa lohtua, iloa ja rakkauttamme.


 

~
                   Värianalyysi

            Noitanainen loitsun luki
         maanitteli mustan mailleen
      vihreän loi metsästänsä
   suojasi sukunsa surulta
   keltaiseen jo toiveen kietoi
yllytti haaveet haikeat
         punaiselta pyysi lisää
            tulta, tulta tummempaa
               sinisellä värjäsi veden
               kastoi kuhat kutevat
            viitan viikkasi violetin
         katsoi kerran kutsuvasti
      oranssista otti voiman
   vyötti lämmön lanteilleen
   valkoisella peitti harmaan
      arjen juhlaksi pyhitti
         noitanainen loitsun luki
            nosti kultaisen pikarin
               riipi pajusta oksan hennon
               löysi kädestään tikarin
            noidan mieli, käärmeen kieli
         luki loitsun nurinperin
      maanitteli mustan mailtaan
   suojasi sukunsa surulta
   tulta tummaa kesytteli
      hunnutti haaveet haikeat
         kastoi kuhat kutevat
            katsoi kerran kutsuvasti
               vyötti lämmön lanteilleen
               arjen juhlaksi pyhitti
            noitanainen vaitonainen
         itki ikävän itsestään
      noitanainen toisenlainen
   helli hetket kauniiksi.

~

Ihmisten keskeinen kanssakäyminen on niin monimutkaista, ettemme aina muista ihmisyyden olennaisinta tarkoitusta ja päämäärää, rakastaa toisiamme ilman vaateita (ja tuo sana oli oikein kirjoitettu)  . Katsoisin että yhdenyön, minusta yön ehkä miellyttävämpi sanoa kuin yhdenillan suhde, sillä olen yöihminen. 

Jos tekemisemme ei loukkaa ketään, ei meitä itseämme eikä muita, silloin asia on mitä mainoin toimintamuoto kahdelle toisensa kemioihin huumaantuneelle ihmiselle, mutta niin kauan kuin on pienikin mahdollisuus rikkoa jotain itsessään saati toisen ihmisen sielussa, on syytä pysähtyä ja katsoa sisäänpäin. 

Seksuaalisuus, puhuisin ennemminkin eroottisuudesta, on osa meidän kehomme kauneutta, toisilla sitä on enemmän, toisilla taas jotain muuta. Siksipä joillakuilla suhteet menevät hurjaa syöksykierrettä kohti "pientä kuolemaa", jotkut sanovat jumaluuden olevan siinä pienen hetken läsnä, kaunista sekin. Kertakohtaaminen erotiikan värähtelyissä saattaa johtaa uusiin kohtaamisiin saman ihmisen kanssa, jopa synnyttää ystävyyden ja kaikkein suurimpana tietenkin: Rakkauden. 


Mutta, miksi tyhjentää itsensä kuvaannollisesti tyhjään kaivoon jossa ei vesi pysy, jos on olemassa lähde jossa uida. Ajatukseni on lähinnä pohdiskelua, kuinka ihminen voi ja kykenee kasvamaan henkisesti niin, että erottaa erotiikan jatkumon satunnaisesta muita loukkaavasta himosta. Se on meille monelle oppi jota haemme kokemuksellisesti, monistakin paikoista.   :

Intuitiolla on mielestäni selkeä tehtävä tässä maailmankaikkeudessa ihmisten keskinäisessä vuorovaikutuksessa: Ohjata meitä toimimaan oikein ja oikealla hetkellä.

Intuitiivinen tapa toimia on osittain vaistomaista ja aisteihin syvästi liittyvää, mutta ehkä oivaltavampaa ja kokreettisempaa. Intuition täydellinen toiminen on tavallaan alitajuntamme mittari. Meillä ovat portit täysin auki, raollaan tai suljettuina, riippuen siitä kuinka olemme työstäneet sisimpäämme ja tulleet sinuiksi koko olemuksemme ja kaikkeuden kanssa.

Tässä olevaisessa eli maailmassamme on niin paljon hienojakoista värähtelyä, jolla on paljon annettavaa meidän kulkuamme ohjaamaan, kauniilla tavalla. Ajatus tai mielleyhtymä toisesta ihmisestä voi olla kutsu yhteyteen tai kohonnut vireystila kohtaamiseen ja molemminpuolisen hyväksynnän tulos.

Intuitio virtaa vedenkaltaisena, mutta aineettomana ja antaa omasta välkkeestään lahjana meille kaikille pisaroita tiedon merestä.

 

Aurinko Leijonassa
Pluto Leijonassa
Nouseva Vaaka
Kuu Härässä
Venus Neitsyessä
Mars Jousimiehessä

Ihme vimmalla olen vaihdellut makuuhuoneeni väritystä hyvin äkkinäisesti ja suorastaan toiseen värielementtiin sukeltaen. Entinen sinivalkoinen ja viileähkö huone saa lämmitellä mausteisten puna-oranssi- ja keltaisen värien hehkussa.

Kaikki entinen ja hyvältä tuntunut on nimenomaan saatava pois silmistäni. Nautin uusista väreistä, en vain tiedä syytä näin voimakkaaseen reagointiin.

Siivoan tavallaan muutenkin asioitani ja elämääni, löydän väreissä jotain hyvin lempeää ja suojelevaa minua kohtaan, mutta voimaväreiksi niitä itse nimittäisin

Jospa jollakulla olisi jokin kommentti tai mielipide, miksi näin, niin olisin iloinen vastauksista.