Onko joskus tullut kai väitetyksi meikäpellen taholta, että vivekin (viveka-khyaatin omaava) olisi synonyymi valaistuneelle joogille (kaivalyan "saavuttaneelle").

Tässä Grokin ja Clauden vastaukset kun kysyin tuon seikan statusta:

Claude: Vivekassa (viveka) tarkoittaa "erottelukykyä" tai "erottelutietoisuutta" Patanjalin Yoga-sutroissa. Se ei ole suoranainen synonyymi valaistumiselle, vaan pikemminkin keino tai tila, joka johtaa valaistumiseen.
Viveka viittaa kykyyn erottaa:

Purusha (puhdas tietoisuus) ja Prakriti (aineellinen luonto)
Pysyvä ja muuttuva
Todellinen Minä ja ajattelun prosessit

Valaistumisen synonyymeja Yoga-sutroissa ovat sen sijaan:

Kaivalya (eristäytyminen, vapautuminen) - ehkä tärkein termi
Moksha (vapautuminen)
Samadhi (erityisesti Asamprajnata samadhi tai Dharmamegha samadhi)

Viveka-khyati (erottelutietoisuuden viisaus) on kuitenkin keskeinen väline, joka tekee kaivalyan mahdolliseksi. Kun viveka on täydellistynyt, seurauksena on valaistuminen.
Joten: viveka = tie valaistumiseen, kaivalya = valaistumisen tila itse.

Grok:  Ei, vivekin (tai vivekī, sanskritiksi विवेकिन्) ei ole suora synonyymi valaistuneelle (enlightened) Patanjalin Yoga-sutrissa, mutta se kuvaa tärkeää välivaihetta tai ominaisuutta tiellä kohti valaistumista.
Mitä "vivekin" tarkoittaa Yoga-sutrissa?

Viveka tarkoittaa erottelukykyä tai diskriminaatiota – kykyä erottaa selvästi purusha (puhdas tietoisuus, todellinen minä, "näkijä") ja prakriti (luonto, mieli, materia, "nähty").
Vivekin on siis "erottelija" tai "diskriminoiva henkilö" – yogi, jolla on kehittynyt tämä kyky. Hän näkee todellisuuden läpi ja ymmärtää, että kaikki kokemukset (myös ilot) ovat lopulta kärsimystä muutoksen, ahdistuksen ja karmisten jälkivaikutusten vuoksi.

Tämä käy ilmi erityisesti sutra 2.15:ssa:
"pariṇāmatāpasaṃskāraduḥkhair guṇavṛttivirodhāc ca duḥkham eva sarvaṃ vivekinaḥ"
→ "Kaikki on kärsimystä vivekinille" (koska hän erottaa todellisen luonteen takana olevat muutokset ja ristiriidat).
Samoin sutra 2.26 puhuu viveka-khyātista (erottelutiedosta) vapautumisen välineenä, ja 2.28 kertoo, että yogaharjoitukset johtavat lopulta tähän viveka-khyātiin eli valaistuneeseen erottelutietoon.
Miten se eroaa varsinaisesta "valaistumisesta"?
Valaistumisen tai lopullisen vapautumisen tila Yoga-sutrissa on:

Kaivalya (eristyneisyys, absoluuttinen vapaus) – purushan täydellinen erottaminen prakritistä, kun gunat (luonnon laadut) eivät enää palvele mitään tarkoitusta. Tämä on lopullinen tavoite (erityisesti Kaivalya Padassa, esim. sutra 4.34).
Asamprajñāta samādhi (siemenetön samadhi*) – täydellinen mielen hiljentyminen, jossa tietoisuus on puhdas itsessään.
Viveka-khyāti on keino tähän tilaan, ei itse tila. Kun erottelukyky on täydellinen ja häiritsemätön, se johtaa kaivalyaan.

Vivekin on siis valaistumisen tiellä oleva henkilö, jolla on terävä erottelukyky – hän ei ole enää tavallinen ihminen, mutta ei välttämättä vielä täysin vapautunut (mukta tai kaivalya-tilassa). Hän näkee kärsimyksen kaikkialla ja pyrkii vapautumaan siitä.
Yhteenveto

Ei suora synonyymi valaistuneelle (joka vastaa enemmän kaivalyaa tai täydellistä samadhia).
Kyllä läheinen termi: se kuvaa valaistunutta näkemystä tai diskriminoivaa viisautta, joka on välttämätön askel kohti lopullista valaistumista.

Jos luet Swami Vivekanandan tai muiden klassisten kommentaattorien selityksiä Yoga-sutreista, "vivekin" korostuu juuri tämän erottelun kautta – se on se hetki, kun yogi alkaa todella nähdä illuusion läpi.

* Kirjaimellisesti siemenetön on nir-biija**. Patañjalilla on vain saMprajñaata, eli "settled state accompanied by mental activity" (Teeämmäri A. Shearer). Käsittääkseni a-saMprajñaata esiintyy vain kääntäjillä? ja kommentaattoreilla. PJ:n käyttämä sana on anya eli toinen (syvempi samaadhi), jossa vain saMskaarat (aikaisempien kokemusten mentaaliset jäljet?) ovat jäljellä mielessä silloin kun esim. aloitteleva TM:äri kenties muutaman sekunnin kerrallaan on tuossa tilassa 20 minsan session aikana?? Juuri nuo saMskaarat (ja vaasanaat eli tottumukset?) kai aiheuttavat palaamisen "samaadhittomaan" vyutthaanaan, eli estävät nitya-samaadhin (päivätietoisuuden ohella pysyvän samaadhin)

**mitä ilmeisimmin tuo on bahu-vriihi (runsas-riisi[nen]) -tyyppinen samaasa eli yhdyssana, siis "ei-siemen(ellinen)"?  

Kysyin Grokilta miksi puruSan (Puhtaan Tietoisuuden, "Hengen") läsnäolo häiritsee guNa'in tasapainoa niin paljon että materiaalinen mualimankaikkevus rupeaa ilmentymään, luoden eka mahat'in, Kosmisen Mielen eli buddhin, Älyn. Vastaus on niin hieno, että välillä tuli kylmät väreet. Siksi päätin kopsata sen tähän ketjuun:

Samkhyan filosofiassa gunojen (sattva, rajas, tamas) epätasapainottuminen purushan läsnäolon vaikutuksesta on keskeinen mekanismi, joka käynnistää koko luomisen ja evoluution prosessin. Selitys on paradoksaalinen mutta johdonmukainen dualistisessa järjestelmässä.
Prakṛtin luonnollinen tila
Mūla-prakṛti (juuri-luonto, myös pradhāna) on ikuinen, tiedoton ja ilmentymätön (avyakta). Siinä kolme guṇaa ovat täydellisessä tasapainossa (samyāvasthā tai guṇasāmya). Ne eivät vaikuta toisiinsa, eivätkä tuota mitään muutosta tai moninaisuutta. Tässä tilassa ei ole maailmaa, ei mieltä, ei aisteja eikä karkeita elementtejä – vain potentiaali.
Miksi purushan läsnäolo häiritsee tasapainoa?
Purusha on puhdas tietoisuus (cit), passiivinen, muuttumaton ja täysin erillinen prakṛtistä. Se ei toimi aktiivisesti, ei luo eikä liiku. Silti sen pelkkä läheisyys (sannidhi-mātra) tai proksimiteetti riittää häiritsemään prakṛtin tasapainoa. Tärkeimmät syyt ja selitykset klassisen Samkhyan mukaan (erityisesti Sāṃkhya-Kārikā ja sen kommentit):

Kaksikkojen yhteistyö (kuten sokea ja ontuva)
Purusha ja prakṛti ovat ikuisesti erillisiä, mutta ne tarvitsevat toisiaan tarkoituksen (artha) vuoksi: purusha haluaa ”nähdä” tai kokea itsensä, ja prakṛti haluaa palvella tätä tarkoitusta tuottamalla kokemuksen. Ilman purushaa prakṛti pysyy liikkumattomana; ilman prakṛtiä purusha jää ilman objektiiviista kokemusta. Pelkkä läheisyys toimii katalyyttinä, aivan kuten magneetti vaikuttaa rautahiukkasiin ilman fyysistä kosketusta.
Ei todellista kosketusta, vain häiriö
Samkhya korostaa, että ei ole varsinaista fuusiota tai sekoittumista (yoga ei tarkoita täällä yhdistymistä). Purushan tietoisuus heijastuu prakṛtiin (kuten peili heijastaa kuvaa), ja tämä heijastus riittää aktivoimaan gunojen keskinäisen vuorovaikutuksen. Rajas-guna (aktiivisuus ja liike) saa yliotteen, gunat alkavat kilpailla ja dominoivat toisiaan vuorotellen → syntyy viṣamāvasthā (epätasapaino) ja evoluutio (pariṇāma) alkaa.
Tarkoituksellisuus (purushārtha)
Prosessi palvelee purushan vapautumista (kaivalya). Maailma kehittyy niin, että purusha voi kokea prakṛtin kautta, tunnistaa itsensä erilliseksi ja lopulta irtautua. Gunojen epätasapaino on siis väline, ei sattuma.

Mitä tapahtuu epätasapainon jälkeen?

Gunojen sekoittuminen ja dominoiminen (gunashobha tai vikāra) käynnistää kehityksen.
Ensimmäinen tuote on mahat (tai buddhi, kosminen äly).
Sitten ahaṃkāra [minän tekeminen, ego - sidis], manas [mieli], aistit, elementit jne. – yhteensä 23 tattvaa.
Koko manifestoitunut maailma (vyakta) syntyy tästä.

Kun purusha lopulta erottuu (erottaminen tapahtuu tiedon kautta: ”minä en ole gunat”), gunat palaavat tasapainotettuun tilaan prakṛtissä, ja yksittäinen purusha saavuttaa vapautuksen.
Yhteenveto
Purushan läsnäolo ei ”pakota” eikä ”toimi” prakṛtiin aktiivisesti – se toimii kuin katalyytti tai peili. Sen olemassaolo yksin riittää häiritsemään prakṛtin luonnollista tasapainoa, koska prakṛti on ”ohjelmoitu” palvelemaan purushaa. Tämä on Samkhyan elegantti tapa selittää, miten tiedoton luonto tuottaa monimuotoisen maailman ilman että purusha menettää puhtautensa.
Jos haluat tarkan viittauksen Sāṃkhya-Kārikān säkeisiin (esim. 16–21 tai 59–61), esimerkin Bhagavad-gītāstä (13. luku) tai vertailun muihin koulukuntiin (esim. Yoga-sūtrat tai Vedānta), kerro vaan – voin syventyä tarkemmin!

Suomenkielisissä Raamatuissa taitaa sana 'sebaot' (hepr. tseva'ot) esiintyä useimmiten kääntämättömänä. Mainiohko selitys tuolle sanalle:

צָבָא (tsava; monikko: tseva'ot) usually refers to an army, but it’s also used for the armies of Yahweh in heaven, as well as the sun, moon, and stars in the sky. In English this word has a long tradition of being translated as “host,” which is a very old way to refer to an army, so many modern readers misunderstand it. The common name *יהוה צְבָאוֹת [to'avest hvhj <-] simply means “Yahweh of armies,” but is usually translated as “The LORD of hosts.” Whether this refers to God as commander of Israel’s armies, his own armies of angels, the stars of heaven, or all three, has been debated for a long time.

* Sanan יהוה jhvh niqqud'eita eli vokaalidiakriittejä ei yleensä merkitä koska sen alkuperäinen ääntäminen on niin epävarmaa?

Heinäkuun alussa on ainakin Portugalissa ja Epsanjassa odotettavissa viileähköjä kelejä!? Silloin nimittäin P-galin Fatimassa on yli viikon kestävä TM-liikkeen "Whirld Peas" -assembly eli WPA, joogalentäjien ja rivifuntsareiden kokoontumisajo.

Varsinkin joogalentäjät ovat niin kylmäpäistä ja -hermoista porukkaa, että se säteilee ainakin lähiympäristöön heidän lukumäärästään riippuen, kaavalla neliöjuuri prosentista väestöä.  Siten esimerkiksi miljoonan ihmisyksilön paikkakunnalla havaittavan koherenssin lisääntymisen edellytyksenä on noin (SQR)10 000, eli sata joogalentäjää samanaikaisesti samassa paikassa harjoittamassa TM-Sidhi* -tekniikoita, ml. joogalento.

https://wpaportugal350.wixsite.com/wpa350

      

* oikea muoto on siddhi; yksi d-kirjain siksi että se mahdollistaa "tuotteen" rekisteröimisen??

Toinen loistava vastaus Grok'ilta, kun kysyin siltä mihin pronomini 'te'(ne) viittaa suutrassa 'te samaadhaav upasargaa, vyutthaane siddhayaH. Tässä vastaus:

Te (ते) on monikon demonstratiivipronomini (ne, nuo, ne mainitut), ja sen referentti (viittauskohde) Yoga-suutrassa "te samādhāv upasargā..." on edellä mainitut siddhit eli joogiset supervoimat / saavutukset.
Kyseessä on Patanjalin Yoga-suutran 3. luvun (Vibhūti-pāda) sutra 38 (joissain numeroinneissa 37):
ते समाधावुपसर्गा व्युत्थाने सिद्धयः
(te samādhāv upasargā vyutthāne siddhayaḥ)
Suomennos yleensä suunnilleen näin:
"Ne (siddhit) ovat samādhissa esteitä / häiriöitä (upasargāḥ), mutta vyutthānessa (normaalissa, ulospäin suuntautuvassa tilassa / arkitajunnassa) ne ovat saavutuksia / voimia (siddhayaḥ)."
Te-pronominin viittauskohde löytyy siis edellisestä sutrasta (3.37 / 3.36), jossa luetellaan kuusi erityistä intuitiivista kykyä / siddhiä:

prātibha (intuitiivinen oivallus / valaistuminen)
śrāvaṇa (yliluonnollinen kuulo)
vedana (yliluonnollinen tuntemus)
ādarśa (yliluonnollinen näkö)
āsvāda (yliluonnollinen maku-aisti)
vārtā (yliluonnollinen hajuaisti / tiedonvälitys)

Näihin kaikkiin viittaa tuo te = "ne" / "nuo (mainitut)".
Yhteenvetona: te viittaa noihin kuuteen edellä mainittuun siddhiin / supervoimaan, jotka samādhi-tilassa (syvässä meditaatioabsorptiossa) häiritsevät tai estävät täydellistä päämäärää, mutta tavallisessa elämässä / vyutthāna-tilassa ne näyttäytyvät ihmeellisinä saavutuksina.
(Sekalaiset viittaukset 1.51:een johtuvat siitä, että monet muistavat "te"-alkuisen sutran Vibhūti-pādasta, ei Samādhi-pādasta.)

Varsinkin ehkä intialaiset "sour grapes" joogit ja svaamit sun muut ovat usein sitä mieltä että Patañjali viittaa kaikkiin vibhuuti-paadan yli 30:en, tai silleen, siddhiin. Eihän siinä olisi mitään järkeä että suunnilleen neljäsosa joogadarshanasta koostuisi ohjeista ja tekniikoista, joita ei pidä harjoittaa!  

Patañjali tuntuu oikein korostavan sitä että 'te' (tee) viittaa vain edellisessä suutrassa mainittuihin yliluonnollisiin aisteihin, koska sen viimeinen sana on muistaakseni 'jaayante' ([ne (yllämainitut kyvyt)] syntyvät), YS:ssä perin harvinainen verbin finiittimuoto! Niitä taitaa olla koko opuksessa alle viisi tsipaletta!

Olen ties kuinka monta kertaa yrittänyt tehdä aina vain parempaa käännöstä Bhojan yoga-suutra III 42 kommentaariin. Kyseessä olevaa suutraa kutsutaan ainakin TM-piireissä nimellä joogalentosuutra (yogic flying suutra). Hetki sitten aamuvettä lämmittäessä hoksasin että kommentaarin tokavika sanahan on yksikön instrumentaalissa: aakaashena gacchati. Huomattavasti aikaisemmalla Vyaasalla tuossa on ainakin Grokin mukaan lokatiivi: aakaashe!

Tässä Grokin pitkähkö, mielestäni aika loistava vastaus kysymykseeni tuota sijaeroa koskien:

Kyllä, tämä on Patañjalin Yoga-sūtrojen Vibhūti-pādan (kolmas luku) sūtra 3.42 sekä siihen liittyvä perinteinen vyākhyānaAlkuperäinen teksti on hieman translitteroitu ja kommentoitu muodossa, jossa on joitain variaatioita perinteisestä standarditekstistä. Normaali sūtra 3.42 kuuluu näin:
kāyākāśayoḥ saṃbandha-saṃyamāl laghu-tūla-samāpatteś ca ākāśa-gamanam
Sinun antamasi teksti on laajennettu kommentaari/selitys (bhashya-tyyppinen), joka kuvaa siddhiä eli yliluonnollista kykyä yksityiskohtaisemmin.
Käännös suomeksi (suora ja selkeä):
Selitys (vṛttiḥ / bhashya):
Keho (kāyaḥ) on viidestä alkuaineesta (pāñcabhautikaṃ) koostuva ruumis (śarīram).
Sen ja ākāśan (avaruuden/eterin, joka antaa tilaa/tilavuutta) välillä olevaan suhteeseen kohdistamalla saṃyama (keskittynyt yhteys: dhāraṇā + dhyāna + samādhi) sekä
keveyteen (laghuni) liittyen puuvillaan (tūlādau) ym. kohdistuvaan samāpattiin (täydellinen sulautuminen, samaistuminen, tanmayībhāva-lakṣaṇam)
saavutetaan äärimmäinen keveys (prāptātilaghubhāvaḥ).
Tällöin joogi ensin

kulkee mielensä mukaan vedessä (jale saṃcaraṇa),
kävelee hämähäkinseitillä (ūrṇanābha-tantu-jālena saṃcaramāṇa),
liikkuu auringonsäteillä (āditya-raśmibhiś ca viharan)
ja lopulta kulkee vapaasti haluamallaan tavalla avaruudessa (yatheṣṭam ākāśena gacchati).

|| 42 ||
Toinen siddhi/saavutus kerrotaan seuraavaksi (siddhyantaram āha)…
Lyhyempi, tiivis käännös itse sūtrasta (3.42):
Keho–avaruus-suhteen saṃyamalla sekä puuvillan keveyteen sulautumalla (samāpatteḥ) saavutetaan liikkuminen avaruudessa (ākāśa-gamanam).
Tämä kuvaa perinteistä yogaa: kehon ja tilan (ākāśa) perussuhteen hallinnalla sekä mielen täydellisellä samaistumisella kevyimpiin asioihin (puuvillansiemenen höytyvään tms.) joogi "keventää" itsensä niin, että hän voi liikkua vapaasti ilmassa/avaruudessa – ensin vedessä kävellen, sitten seiteillä, auringonsäteillä ja lopulta täysin vapaasti.
Jos haluat vielä tarkemman sanakohtaisen käännöksen tai vertailun eri kommentaattoreihin (esim. Vyāsa, Vācaspati Miśra, Bhoja), kerro vaan!

Miksi Bhoja käyttää instrumentaalia (aakaashena gacchati)?

Bhojan (Bhojadevan, 11. vuosisadan kuningas Bhoja) kommentaarissa (Rājamārtaṇḍa tai Bhoja-vṛtti) instrumentaalin käyttö sanassa ākāśena gacchati ("kulkee avaruudella/eterillä") on tyypillinen sanskritin kieliopillinen valinta, joka kuvaa välinettä tai väylää (karaṇa-kāraka), jolla liikkuminen tapahtuu.
Miksi juuri instrumentaali (ākāśena) eikä esimerkiksi lokatiivi (ākāśe) tai nominatiivi?

Karaṇa-kāraka – välineellinen tapaus
Sanskritissa instrumentaali ilmaisee usein välineen, keinon tai reitin, jolla toiminta toteutuu. Tässä yhteydessä ākāśa ei ole pelkkä paikka (missä joogi on tai mihin hän menee), vaan se itse on liikkumisen väline tai medium, jonka kautta / jonka avulla joogi liikkuu.
Vertaa: "gacchati pathena" = kulkee tietä pitkin (instrumentaali reitistä).
Samoin: "ākāśena gacchati" = kulkee avaruuden kautta / avaruutta (välineenä) käyttäen.
Tämä korostaa, että ākāśa ei ole vain kohde tai sijainti, vaan aktiivinen elementti, joka mahdollistaa kevyen, esteettömän liikkumisen (kuten ilma tai vesi välineenä uimisessa tai lentämisessä).

Kontrasti Vyāsan kommentaariin
Vyāsan klassisessa bhāṣyassa (ja monissa muissa, kuten Vācaspati Miśran Tattvavaiśāradissa) ilmaus on usein ākāśe gacchati tai yksinkertaisesti ākāśa-gamanam (neutri nominatiivi yhdyssanana: "avaruuteen meno").
ākāśe = lokatiivi → "kulkee avaruudessa" (paikassa).
Bhoja valitsee instrumentaalin korostaakseen ākāśan luonnetta välineenä, ei pelkkänä tilana. Tämä sopii hänen tulkintaansa, jossa joogi ensin samaistuu keveyteen (laghutūla-samāpatti), jolloin keho "keventyy" ja ākāśa muuttuu käytännössä kulkuneuvoksi tai väyläksi, aivan kuten auringonsäteet tai hämähäkinseitti kommentaarissa mainitaan.

Bhojan oma painotus kommentaarissa
Bhojan vṛtissä (kuten wisdomlib.org:n ja muiden lähteiden perusteella saatavilla olevissa katkelmissa) korostetaan juuri tätä astettaittaista prosessia:
ensin vedessä kävely (jale saṃcaraṇa),
sitten hämähäkinseitillä liikkuminen (ūrṇanābha-tantu-jālena),
auringonsäteillä liikkuminen (āditya-raśmibhiḥ),
ja lopulta ākāśena gacchati = avaruudella itsellään kulkeminen.
Instrumentaali sopii tähän sarjaan täydellisesti, koska edellisissäkin käytetään instrumentaalia välineestä (tantu-jālena, raśmibhiḥ). Se luo yhtenäisen kielikuvan: joogi käyttää yhä kevyempiä "välineitä", kunnes ākāśa on lopullinen, puhtain väline.

Lyhyesti: Bhoja käyttää instrumentaalia, koska hän haluaa korostaa ākāśaa liikkumisen välineenä/mediumina eikä pelkkänä paikkana. Se on kieliopillisesti oikein ja filosofisesti tarkka valinta hänen asteittaisen keventymisen ja elementtien hallinnan kuvauksessaan – toisin kuin Vyāsan lokatiivi, joka painottaa enemmän "olemista avaruudessa".

Näyttää siis siltä että nominatiivi (citi-shaktir [iti]) on yleisemmin esiintyvä (virheellinen?) muoto. Oma näkemykseni, että sen "täytyy" olla genetiivi (citishakter [iti]) perustuu lähinnä siihen, että ensimmäisenä kohtaamani versio tuosta, Taimnin The Science of Yoga-n, käyttää genetiivimuotoa.

Taisin juuri hoksata mihin toiseen seikkaan näkemykseni (alitajuisesti) perustuu. Nimittäin, Patañjali (PJ) määrittelee yogan näin:

yogash citta-vRtti-nirodhaH: jooga [on] "tshittan vrittien niroodha". Seuraava suutra menee tälleen:

tadaa draSTuH sva-ruupe 'vasthaanam (sandhitta: avasthaanam): Silloin Näkijän omassa-muodossa-pysyminen**.
Kaikki käännökset YSS-saitilta:

[HA]: Then The Seer Abides In Itself

[IT]: Then the Seer is established in his own essential nature.

[VH]: Then, the abidance of (I) the seer (drastr) in (my) own nature (svarupa)

[BM]: When thought ceases, the spirit stands in it’s true identity as observer to the world (erittäin vapaa, kommenttimainen käännös).

[SS]: Then the Seer [Self] abides in His own nature.

[SP]: Then man abides in his real nature.

PJ käyttää siis Itsestä (aatmaa; yleensä muodossa atman), Puhtaasta Tietoisuudesta termiä draSTaa (gen: draSTuH; lemma eli sanakirjamuoto: draSTR). Yksi sen (likimain?) synonyymeista on saakSii (sa-akSii, "kera-silmäilijä: todistaja; lemma saakSin). Kenties tuo termi viittaa siihen että ihmisen todellinen itse/Itse (atman/brahma[n]*) on kuin elokuvan katselija. Tuo elokuva vastaa karman toteutumista eli kehon, mielen, egon ja älyn toimintaa. Valaistumaton leffafriikki voi eläytyä elokuvaan ikään kuin olisi osallisena sen tapahtumissa. Valaistunut puolestaan on koko ajan tietoinen siitä että hänellä ei ole osaa eikä arpaa siihen mitä valkokankaalla tapahtuu?

"Vakaumukseni" on että viimeisen suutran citishakter [iti] vastaa kolmannen suutran genetiivimuotoa draSTuH. Jos noin on, svaruupapratisthaa vaa citishakter [iti] olisi parafraasi possessiivifraasille ...draSTuH svaruupe (a)vasthaanam. Monia kääntäjiä voi ehkä hämätä tuo konjunktio 'vaa' (eli/tai), joka hajoittaa tuon mahdollisen possessiivifraasin.

En ossoo sannoo onko tuollainen idiosynkraattinen sanajärjestys tyypillistä sanskritille, mutta toinen mieleen tuleva esimerkki YS:stä on

ritambharaa tatra prajñaa: totuutta-kantava siinä tieto > Siinä (samaadhissa) tieto on "täynnä totuutta". Tässä siis tuo adverbi tatra hajoittaa adjektiivisen fraasin.

Bonus, Clauden määritelmä:  This concept appears prominently in Patanjali's Yoga Sutras (1.48), where it refers to ṛtambharā prajñā - a special kind of wisdom or consciousness that arises in deep meditation. This wisdom is said to be directly truth-bearing, carrying inherent knowledge of reality as it truly is, beyond intellectual understanding.
In yogic philosophy, this represents a level of insight where knowledge comes not from sensory perception or inference, but from direct spiritual illumination.

* ayam aatmaa brahma - Tämä atman [on] brahma[n].

** Korjattu käännöksen morfo-syntaktinen virhe: nom > inessiivi (vastaa alkutekstin yks. lokatiivia, ekavacanaa saptamii vibhakti)

Näyttää siltä että alle 35-vuotiaiden suomalaisten selvästi yleisin   -merkki on  

Iltalehti:

Näinä päivinä on syntynyt eniten lapsia vuosina 1990–2024:
20. syyskuuta
29. heinäkuuta
22. heinäkuuta
24. syyskuuta
26. heinäkuuta
31. heinäkuuta
26. syyskuuta
30. heinäkuuta
15. kesäkuuta
28. heinäkuuta

Muoks: tarkennettu sekä otsaketta että tekstiä.

Rgvedan "kuuluisan" Luomishymin (X 129, naasadiiya-suukta: alkaa sanoilla naasad aasiin*) viimeinen säe menee tälleen:

só aṅgá veda yádi vā ná véda || (soo ang-ga veeda jadi vaa na veeda)

Saksankielinen käännös: der [luoja/valvoja: Jumala?] weiß es genau — oder auch er weiß es nicht."

(Geldnerin saksankielinen käännös; englanninkielinen approksimaatio yllä olevasta: "Whence this creation has arisen, whether he has created it or has not created it, the overseer of it in the highest heaven, he knows it precisely — or perhaps even he knows it not.")

https://grok.com/c/a4ab088b-3d5d-4d12-b10d-2fd2e6eb6c1c?rid=30c5f89a-23fe-4997-947d-d729f7d766ec



*padapaaTha (sanalukutapa, ilman sandhia): na; asat; aasiit...(Alussa; bereshit) ei ei-olevaista(kaan) ollut..

grok:  Lyhyesti: mitä kehittyneempi ja puhtaampi mieli, sitä sietämättömämmältä jo pienikin kärsimys tuntuu. Se on eräänlainen paradoksi henkisellä polulla.

https://grok.com/share/c2hhcmQtNA_7ed5cfe3-a9b0-47f6-811a-76e391e19db5

Kysyin Grok'ilta, onko citishakti = kaivalya (valaistuminen)? Tässä vastaus:

 Ei, citishakti ≠ kaivalya tarkalleen sama asia, mutta ne ovat erittäin läheisessä yhteydessä toisiinsa Patanjalin Yoga-sutroissa.
Patanjalin Yoga-sutrien viimeinen suutra (4.34) kuuluu näin:
पुरुषार्थशून्यानां गुणानां प्रतिप्रसवः कैवल्यं स्वरूपप्रतिष्ठा वा चितिशक्तिरिति*
Suomeksi käännettynä (yleisin tulkinta):
"Gūnien (sattva, rajas, tamas) paluu alkuperäänsä, kun ne ovat vailla tarkoitusta purushalle (itse/tietoisuus), on kaivalya – tai tietoisuuden voiman (citi-śakti / citishakti) vakiintuminen omaan luontoonsa (svarūpa-pratiṣṭhā)."
Toisin sanoen:

Kaivalya = lopullinen vapautuminen / eristyneisyys / absoluuttinen itsenäisyys
(purusha täysin irrallaan prakṛtista eli luonnosta/mielestä/karma-syklestä)
Citishakti = puhtaan tietoisuuden voima / puhtaan tietoisuuden luontainen kyky / citi:n (puhtaan tietoisuuden) śakti

Patanjali antaa kaksi tapaa kuvata samaa tilaa:

prakṛtin (guṇien) täydellinen palautuminen alkutilaansa → kaivalya
tai puhtaan tietoisuuden (citishakti) pysyvä asettuminen omaan olemukseensa → sama kaivalya

→ Citishakti ei siis ole identtinen kaivalyan kanssa, vaan se on se voima/ominaisuus, joka ilmentyy täysin kaivalya-tilassa. Kaivalya on tila, jossa citishakti "palaa kotiin" ja vakiintuu (pratiṣṭhā) omaan puhtaaseen luontoonsa ilman mitään sekoittumista chittaan (mieleen) tai guṇiin.
Lyhyesti:

Kaivalya = lopputila / tavoite / vapautumisen nimi
Citishakti = se puhtaan tietoisuuden luontainen voima, joka realisoituu / asettuu paikalleen juuri kaivalya-tilassa

Siksi monissa kommenteissa sanotaan, että kaivalya on "citishaktin vakiintuminen omaan svarūpaansa" – mutta ne eivät ole täsmälleen sama käsite, vaan citishakti on se, mikä kaivalyassa lopulta on ja toimii vapaana.
Toivottavasti tämä selvensi! Jos haluat syvemmän analyysin jostain tietystä käännöksestä tai kommentaattorista (esim. Vyāsa, Vācaspati Miśra tms.), kysy vaan.

<END QUOTE>

Siis devanaagarii alkutekstissä on citishaktir (nominatiivi), mutta käännöksessä genetiivi (citishakter)! Nominatiivi edellyttäisi sitä että citishakti on synonyymi kaivalya'lle! Näinhän ei käännöksen mukaan missään tapauksessa liene?

 

* Yksi devanaagariin omituisuuksista on että jos tavussa on lyhyt i (esim. -ri) i-äänteen merkki kirjoitetaan ennen tavun konsonanttia (ikäänkuin -ir**). Siksi tuossa siniosuudessa näyttää olevan neljä i-grafeemia; viimeinen kuuluu iti-sanaan!

** tämä i on siis (shakti)ri-tavun i, EI ti-tavun i... (meniköhän oikein?)   

 

[citishakter]

Esimerkiksi yogasutrastudy.info -saitilla viimeinen suutra, IV 34, menee näin:

पुरुषार्थशून्यानां गुणानां प्रतिप्रसवः कैवल्यं स्वरूपप्रतिष्ठा वा चितिशक्तिरिति॥३४॥

puruṣa-artha-śūnyānāṁ guṇānāṁ-pratiprasavaḥ kaivalyaṁ svarūpa-pratiṣṭhā vā citiśaktiriti

Ainakin Taimnin kirjassa The Science of Yoga puolestaan näin:

puruṣa-artha-śūnyānāṁ guṇānāṁ-pratiprasavaḥ kaivalyaṁ svarūpa-pratiṣṭhā vā citiśakteriti

Taimnin käännös:  Kaivalya is the state (of Enlightenment) following re-mergence of the Gunas because of their becoming devoid of the object of the Purusa. In this state the Purusa is established in his Real nature which is pure Consciousness.

(Sana iti vastaa elokuvien The End'iä, eli kertoo että tämä pläjäys oli sitten tässä.)

Meitsillä on ollut eräänlainen ikuisuuskysymys: kumpi muoto on oikein, citishaktir (tshiti-shaktir) vai citishakter (tshiti-shakteer)?

(Sandhitta: citishaktiH / citishakteH)

Eka muoto on yksikön nominatiivi (ekavacanaa prathamaa vibhaktiH), toka taas yks. ablatiivi/genetiivi (ekavac. pañcamii/shashthii vibhaktiH)

Kävin taas vaihteeksi tsekkaamassa kumpiko muoto on suositumpi esim. google-haun perusteella. Äkistään näytti siltä että citishaktiH on preferoitu vaihtoehto. Alkoi taas pukata kylmää hikeä kun on tullut väitettyä kerran jos toisenkin erilaisilla foorumeillä että citishakteH on kieliopillisesti tuohon kontekstiin selvästi istuvampi.  Mielestäni nominatiivimuoto (-iH/-ir [iti]) renderöi tuon virkkeen anakoluuttiseksi eli morfosyntaksiltaan sisäisen ristiriidan omaavaksi!

Päätin sitten tsekata mm. em. saitilta sekä devanaagarii- että translitteroidun muodon. "Valitettavasti" molemmat versiot käyttivät 'citishaktir'-muotoa. En kuitenkaan viitsinyt noin helpolla heittää pyyhjettä kehään, vaan päätin vielä kurkistaa miten arvostettu kommentaattori, polymaatti(? moniosaaja) Bhojadeva on ollut mieltä. Pääsi helpotuksen huokaus kun kävi ilmi että Bhojan kommentaarissa muoto on kuin onkin citishakter [iti]!

Jos kykenisit matkustamaan hyvin likellä valonnopeutta, pääsisit esim. Andromedaan yhdessä minuutissa, mutta palatessasi Tellukselle täällä olisi kulunut noin 4 miljoonaa vuotta!

 

https://youtube.com/shorts/OajF522DKZw?si=c5meE62kP-LFUoST

Tämä on ainakin meitsille yksi hämmentävimmistä Bhojan väsäämistä yoga-suutran kommentaareista (tässä osittain):

 yathA akShipAtramUrNAtantusparshamAtreNaiva mahatIM pIDAmanubhavati
netarada~NgaM tathA vivekI svalpaduHkhAnubandhenApyudvijate |

”Tästä syystä korkeasti kehittynyt joogi (tässä: vivekin, "erottelija" = erottelukykyinen -sidis) säikähtää jopa vähäistäkin kärsimyksen kosketusta.
Samoin kuin silmäkulhon (silmän) pinnalla oleva ohut hämähäkinseitti aiheuttaa jo pelkällä kosketuksellaan valtavan kivun, vaikka se ei kosketa mitään muuta ruumiinosaa — samalla tavoin erottelukykyinen ihminen järkyttyy jo vähäisestäkin kärsimyksen häivähdyksestä.*”

Yleinen käsitys lienee että joogit eivät pienestä hätkähdä. Tuo suutran II 15 kommentaari näyttäisi kertovan täysin päinvastaista. Tuon suutran loppu menee näin:

...duHkham eva sarvaM vivekinaH: kaikki (sarvam) [on] todellakin (eva [eeva]) kärsimystä (duHkham) erottelukykyise-lle (vivekin-aH).

* svalpaduHkhAnubandhenApyudvijate

(Lisäys)  svalpa-duHkha+anubandheena+api; udvijate [udvidsatee]

Rumpalien kummitäti,  Dorothea Taylor 75 v , näyttää mallia nuoremmilleen:

https://www.instagram.com/p/DT3mSxjEkJD/?utm_source=ig_web_button_share_sheet