Itse olen saanut "nauttia" Pluton sekä saturnuksen yhtymistä kuulle ja auringolle (venus, merkurius ja mars yhtymät ovat vielä edessä), ja todella tuntuu että kaikki vanha ravistellaan pois. Vanhat ajatukset, tunteet, toimintamallit ja rakenteet saavat huutia, tehden tilaa täysin uusille tavoille olla, elää, tuntea ja ajatella. Samalla tämä on ollut hurjaa aikaa. Tuntuu että mikään vanhasta energiasta käsin luotu ei enää toimi. Jos olen jotain yrittänyt viedä eteenpäin mikä ei ole ollut todella aitoa ja puhdasta, se vain hajoaa. On aika antaa kaiken vanhan mennä ja luottaa siihen että elämä kantaa


Tuntuu siltä että tässä ajassa kestävät asiat syntyvät vain olemalla syvästi linjassa itsensä kanssa. Kuuntelemalla omaa sydämen ääntä, sielun ikiaikaista viisautta, luottaen elämän virtaan. Ainoa kompassi on sisäinen tunne siitä mitä kuuluu tehdä ja minne kuuluu kulkea Mieli on jo saanut huomata sen, että parasta vain tehdä tietä, kun intuitio on vahvistuessaan ottanut ohjat käsiinsä. Jotenkin musta tuntuu, että me olemme tulleet tänne todella luomaan jotain täysin uutta. Olemme edelläkävijöitä siinä, kuinka asiat voi tehdä aivan uudella energialla, omasta intuitiosta käsin, omaa sydäntä kuunnellen. Siksi monet muut myös pelästyvät, oudoksuvat tai ihmettelevät. Uudenlainen tapa olla ja luoda herättää monissa sisäisiä pelkoja tai vastustusta - niin uusi aina tekee, mutta itselleni on ollut tärkeää oppia se, etten anna muiden pelkojen estää minua kulkemasta eteenpäin. On täysin luonnollista että reaktioita nousee, sillä monia niistä rakenteista ja asioista mitä olemme tänne luomassa (ja MITEN olemme luomassa) ei vielä ole ollutkaan! Kun äly vaihtuu intuitioon ja kontrolli ja valtapelit sydämen äänen kuunteluun, se on valtava muutos paitsi jokaisen ihmisen elämässä myös yhteiskunnassa. Itselläni kesti pitkään oivaltaa se, että minun kuuluu toimia täysin omalla tavallani. Minun ei kuulu sopeutua joukoon, vaan minun kuuluu telää elämääni ja luoda yritystoimintaa (ja rakenteita ) ilosta ja nautinnosta käsin. Luoda itse oma itseni näköinen polku!
Omalla matkallani olen tuntenut oloni yksinäiseksi, erilaiseksi, oudoksi, erikoiseksi - sillä en ole ns. sopeutunut joukkoon. >Mutta onneksi lopulta tajusin, ettei minun KUULUKAAN sopeutua joukkoon!


Tämä polku vaatii rohkeutta. Se vaatii rohkeutta antautua ja hiljentyä kuulemaan omaa sydämen ääntä, intuition kuiskauksia. Se on polku, jolla ei ole olemassa karttaa. Mutta ainakin itselleni tämä polku on ollut kaiken sen alitajuisten pelkojen kohtaamisen, itkujen, raivon ja turhautumisen , sekä sisäisten lukkojen avaamisen- eli transformaation arvoista. En vaihtaisi hetkeäkään, vaikka myllytys on ollut melkoinen!


Meera