Avainlapsi täällä myös, mutta koulun jälkeen huolehdin pikkuveljestä paitsi omina kerhopäivinä. Mutta en sitä vaihtaisi pois (en pikkuveljeä enkä kerhoa). Enkä haluaisi asua kokonaan yksin.
Olen paljon miettinyt kohdallani itseni rakastamista. Olen sosiaalinen perusluonteeltani mutta tarvitsen paljon omaa aikaa silti. FB;ssä tutkailin erityisherkkien palstaa. Ainakin aistien kohdalla olen selvä tapaus. Luulen että se vaikuttaa myös tähän tarpeesen tulpata ärsykkeiden ylenpalttista määrää. Ja sit kun joskus yöllä kuuntelen miehen kuorsausta tunnen rauhaa ja rakkautta.

Nyt vasta hokasin tän ketjun, ihanaa miten monilla on kokemuksia energioista. Mulla juuri  20.12.2012  lävisti mielen ajatus, herranen aika, nythän kaikki on muuttunut. Sen jälkeen niitä energian nostoja on tullut tasaiseen tahtiin, samoin kun kaikenlaista haudattua moskaa noussut pintaan käsiteltäväksi. Olen kyllä välillä aika uupunut kaikesta tunnemylläkästä.
 
Mä olen aina suhtautunut rahaan pelokkaasti ja omaisuuden kerääminen on tuntunut ahdistavalta. Olen kyllä syyllistänytkin itseäni tuosta ajattelusta, ihan kuin nimenomaan juuri minulla ei olisi oikeutta omistusasuntoon, autoon, kesämökkiin jne. Mukavaa elämää olen kuitenkin elänyt. Mutta juuri  nuo mylläkät ovat vapauttaneet mua toisaalta syyllisyydestä ja toisaalta tuosta pelostakin. Uteliaisuudella odotan mitä elämä vielä tuo tullessaan.

Tyytyminen: minusta sillä on sellainen kaiku, että ei vaadi enempää. Tyytyväisyys taas viittaa siihen että on saanut riittävästi tai ylikin. Eli tämmöinen hiuksenhieno aste-ero.
Mutta sitten itse aiheeseen: mä olen aina heilahdellut yksinolon ja yhdessäolon tarpeiden välillä jotenkin äärevästi. Kun tapasin nykyisen pitkäaikaisen miessuhteen, mun oli pakko pari päivää viikossa käydä omalla kämpällä huilaamassa päihdyttävästä läheisyydestä. Vieläkin se olisi kai mulle sopivin ratkaisu, mutta melko kallis näillä asumishinnoilla.
Nykyään tehdään niin että vietetään noin kuukausi vuodesta erillään. Sellainen jakso alkoi juuri ja olen tosi helpottunut. Vaikka toisaalta joutuu aina käymään läpi ne hylätyksi tulemisen tunteetkin. Läheinen suhde naisystävään on kanssa tärkeä, mutta siinäkin pitää olla noita huilausjaksoja. Näissä läheisissä suhteissa se johtuu kohdallani ainakin siitä, että lapsuudenkodissani ei henkilökohtaisia rajoja oikein tunnettu tai tunnustettu.
Mutta muutenkin mun on vaikea pysyä toisten seurassa ptikään, jotenkin tiputtaudun aina ulkopuoliseksi. Ole ajatellut sen johtuvan tästä hörhöydestäni, mene ja tiedä.

Uskotteko että meikäläiset herkempinä ja vähän outoina joutuvat useammin kiusaamisen kohteiksi?
Koulukiusaamisen kanssa olin itse aina veitsen terällä, mutta työpaikoilla minua ei olre kiusattu. Olen ehkä oppinut piilottamaan itseäni paremmin. Noloja ihmissuhteita ja kaiken maailman romansseja on kyllä ollut, mun energiat sekoaa toisiin herkästi. Täytyisi muistaa suojaukset paremmin.
Meillä töissä oli yksi kiusaamistapaus, joka selvitettiin esimerkillisesti. Siitä on mullakin vähän huono omatunto kun en tajunnut mistä on kysymys. Jätin kiusatun omiin oloihinsa kun hän alkoi kiusaamisen seurauksena käyttäytyä vetäytyvästi. Mutta yhdessä tuo kaikki sitten selvitettiin ja ko. henkilö on meillä edelleen.

En ymmärrä käännöksestäsi ilmeneviä varoituksia. Muutenkin kundaliinia kauhistellaan ja verhotusti uhkaillaan seurauksista siellä sun täällä. Mulla on kokemuksia sekä spontaanista kundaliinin noususta että ohjatuista harjoituksista. Vaikutukset ovat tosi voimakkaita, mutta silti kaikki perustelematon verhottu pelottelu kummastuttaa. Osho kirjoitti Esoteerisessa psykologiassa,  että se on yksi energian muoto, ei sen kummempaa mystiikkaa.

Juurikin noin kuin mitä blogisti kirjoittaa. Käsittämättömän hyvä tuuri ilman mitään ponnistuksia ja kaiken äkillinen valuminen hiekkaan ovat synnttäneet minussa käsityksen että itsessä on jotain peruuttamattomasti vialla. On ollut suuri helpotus kun on alkanut tajuta näiden taustalla vaikuttavien energioiden vaikutuksen ja on voinut luopua itsesyytöksistä ja kaunasta. Itse olen epäonnistunut niin työss kuin perheen perustamisessa kerran toisensa jälkeen, toivottavasti juuri luopumisen takaa löytää sitten jotain parempaa.

Hienot ideasivut näin kun saa taas suunnitella syksyn pukeutumista! Mulla on nousumerkki vaaka ja kyllähän tuo prinsessatyli tietty hivelee. Paljon tavaraa myös neitsyessä mikä yhdistelmä selittää hyvin sen että olen tosi vaivaantunut jos pukeudun liian huomiotaherättävästi. Hyvin tukee niitä perimmäisiä tunteita tää tulos. Mukana on tosi ihania esimerkkejä, kiitos.

Kiitos vastauksista! Totta on, että muistisairaus tekee äidistäni alahtelevan - mitä hän oli jossain määrin ennenkin. En halua tuputtaa hänelle mitään, mutta kun hän yhtenä päivänä selvästi pyytää jotain, ja teen sen, niin seuraavana päivänä se on muuttunut hänen mielessään merkityksettömäksi tai jopa vahingolliseksi.
Juttelin asiasta isäni kanssa, ja tulimme siihen tulokseen että jokin säännöllisenä toistuva yhteinen tekeminen voisi olla hyvä ratkaisu.
On totta että itselläkin on totuttelemista tähän tilanteeseen. Listalta kodin ilmapiiristä tunnistan kyllä äärimmäiset tunnereaktiot ja addiktiotkin. Syyllisyyden tunteet vaivaavat kyvyttömyydestä vaikuttaa asioihin, mutta niiden työstäminen on tietysti oma haasteeni.

Oliskohan tähtikartoista apua kun kaikki kohtaamiset vanhan äitini kanssa päättyvät mun osalta syvään turhautumiseen. Äiti on vanha ja sairas, ja olisi hyvä jos häntä pystyisi jotenkin jeesaamaan. Mutta kaikki yritykset menevät jotenkin tyhjiksi ja äiti jää aina kaipaamaan jotain mitä minulla ei ole antaa. Sen mitä yritän antaa hän torjuu. Suorasta puheesta ei ole ollut apua, koska yhtenä päivänä sovitut asiat eivät  seuraavana ole enää hänen mielessään.
Olen vaaka ja äiti neitsyt. Mulla on kuu kaloissa, olisikohan tässä jotain, mun osalta tunneherkkyttä ainakin. Olen kyllä henkisesti irroittautunut vanhemmistani, mutta tuntuu vaikelta kun kaikesta tuntuu olevan vain vaivaa. Vinkkejä, anybody?

Mulla on tuore kokemus manipulaation kohteena olemisesta. Sain siinä pitkään tyhmänä ollakin. Mun kohdalla se meni niin että ensin mulle syydettiin ihailua ja arvostusta, sitten kun kontrolliin pyrkivä alkoi kyllästyä, hän alkoi vetää mattoa alta. Taas uusi oppitunti elämästä. Mä olen vähän sellainen hölmö, en millään meinaa uskoa että joku huvikseen tekee tollaista.
Jonkin henkisen tai älyllisen ylemmyden helliminen siinä taitaa olla kyseessä. Nykyisellään sillä ei mulle ole niin väliä, kaikki näyttelemme näitä roolejamme vaan. Mutta otti se silti aluksi kipeetä.

Hei kaikille!
olen uusi täällä, aiemmin vain lueskellut keskusteluja. Olen tullut pintaan taas vuoden 2012 myötä, astrologiasta mulla ei tosin ole paljoakaan tietoa. Mutta ehkä tästä jotain opin avullanne. Olen keski-ikäinen nainen, aurinkomerkki vaaka ja kuumerkki kalat. Tilasin itselleni tuon sisäinen soturi-tulkinnan ja olen sitä tutkiskellut itsekseni. Olen kanssa ihmetellyt tuota JODia kartallani, sitä sanotaan harvinaiseksi, mutta keskusteluissa siitä puhutaan useinkin. Samoin sitä pidetään sekä hienona että ongelmallisena. En tiedä mistä lähtisin omaani ratkomaan.