Itse muistan omasta lapsuudestani samanlaisen kokemuksen, Asuttiin omakotitalossa ja meidän lasten huoneet olivat yläkerrassa missä olivat nintendot,pleikkarit. Pelkäsin yläkertaa aivan kamalasti, myös olin aina valot päällä ja vaadin aina vanhempia yläkertaan mukaan sekä raahasin aina pelikoneet alakerran televisioon kiinni koska en uskaltanut olla yläkerrassa, saatikka sitten nukkua siellä omassa huoneessani. Olin niin varma että jokin siellä oli. Kun sitten vähän hieman vanhempana uskaltauduin jo nukkumaan siellä, nukuin edelleen valot ja musiikki päällä. Vähän vanhempana sitten vahdin siskoni 2v poikaa meillä, olimme yläkerrassa illalla ja poika rupesi ihan yhtäkkiä huutamaan kurkkusuorana ja oli aivan paniikin vallassa ja ajattelin ensin astma kohtausta kun vaikutti siltä että ei saa edes henkeä mutta olikin niin kauhuissaan? vain ja tämän jälkeen hän myös pelkäsi kyseistä ylekerran huonetta, muistan vielä kun yritin häntä tuon huutokohtauksen jälkeen saada sinne huoneeseen nukkumaan miten hän aloitti hysteerisena uudestaan huutamisen kun menimme huoneeseen . Sitten meidän omakotitalo paloi ja jotenkin se helpotti pelkoani, ajattelin sen jonkun hävinneen sieltä samalla. Mitään en ole koskaan nähnyt, mutta silti pelkäsin hirveästi. Olen aina ollut hirveän mielenkiinnostunut tälläisistä asioista mutta mitään tuota kummempaa en ole kuitenkaan kokenut, pientä toista tapahtumaa lukuunottamatta. tiedä sitten oliko siellä yläkerrassa todella jotain..
No siis muakin kyllä tuo poikien huone epäilyttää, enkä aiemmin nukkunut yksin kotona ollessa edes yläkerrassa
ja juu, siis ihan nyt aikuisiällä. Nykyisellään enää harvemmin yksin kotona olen
... tuo vanhempi poika joka nukkuu tän 8-vuotiaan kanssa ei ollenkaan pelkää olla siellä tms.. jospa hän ei ole niin "avoin"?