You Are From the Sun 

Ihmettelen suuresti mitä miehen päässä liikkuu? 1½v seurusteltu, asutaan erillään ja olen tehnyt ison elämänmuutoksen että pääsen rakastamani miehen likelle. Hyväksynyt miehen sellaisena kuin on.. Kummallakin kovia suhteita takana ja ollaan sielun tasolla samalaisia arvoineen ja ajatuksineen. Seksi on upeaa ja lähellä olo tuntuu tosi hyvälle. Luotan mieheen ja antanut hänelle oman vapauden olla se mikä on rajoittamatta millään tavalla, tosin aiemmin häiritsi se kun mies juo viikonloppuisin tosi paljon ns'' tissuttelee'' ja itse en käytä alkoholia. Laitoin suhteen (kihlauksen) jäihin koska haluan miettiä haluanko ko. ongelmaa elämäni loppuajaksi. mies säikähti ja meni AA keskusteluihin. ja nyt ollut kuivilla kuitenkin jonkun aikaa. Soitellaan päivittäin ja yks kaks hän on kylmä ja etäinen kohtaani. Ei pidä lupauksiaan ja välttelee suhteen etenemis asioista ja ei osaa sanoa mitä nyt tai seuraavaksi? Ensin hän pelkäsi, että menettää minut ja nyt itse on kuin muuri tunteistaan, mutta kuitenkin soittelee ''diipa daapa'' juttujaan. Tosin itselläni sydäntä raastavan ikävä häntä, mutta en tiedä mikä tässä on parasta, kun roikkuva tilannekkaan ei ole hyvä. Anna aikaa... mikkä on sen ajan aika? Kuitenkin luulisi että tajuaa kuinka hyvä emäntä ehdokas olen. Teen kaikkeni rakkauden tai rakkaitteni eteen vai olenko ollut niin täysin vedätettävissä. Mies ei ole petturi sen vaistoon vahvasti.

Kaunis kiitos t.touhula. Voin sanoa, että on niin paikkansa pitävä sanoma  Näinhän se menee.. Jos sielunsopimus on olla yhdessä asiat ratkeaa niin kuin ne on tarkoitettu. Itselläni nyt paljon parempi olo ja hyväksynyt asian ja ymmärtänyt että tälläkin on tarkoitus. Yhteys mieheen ei ole katkennut sielun tasolla tunnen hänen tunteet voimakkaasti ja otan silti omat tunteeni omanani käyttöön ja elän päivä kerrallaan

Voi kun se olisi yhtä helppoa toteuttaa kuin sanoissa sanotaan. Mutta oikeesti jos itseään joutuu muuttamaan radikaalisesti tavallaan tekee vastoin omaa tahtoaan ns. miellyttää häntä jotta tulee hyväksytyksi, niin silloin suhde ei voi olla tasapainossa ja oikeaa siihen hetkeen. Sun täytyy rohkaista itseäsi ja kysyä silloin kuin SINULLE sopii ja kerrot MITÄ SINÄ  haluat ja jos herraa ei miellytä niin anna hänen mennä. Sellainen leikittely ei ole kummankaan puolelta kivaa En halua loukata sinua, mutta tuli sellainen tunne, että varalla olisit jos sattuisi tulemaan jotain muuta. Ei kannata jäädä siihen odotuksen tilaan koska huomaat kohta että oot yksin ja elämä ollut yhtä odotusta. 4 vuotta yhdessäoloa niin minusta siinä on jännitys kaukana toisen suhteen, jos sellainen suhde pitää yllä ja hyväksyt sen niin toki se on ok Toista voit pettää mutta itse siitä eniten kärsit

Kuule, ihan samoja kokemuksia itselläni tällä hetkellä. Tosin 1½v yhdessä ja ei enään ihan nuoria olla enää... silti se koittelee ja kiviä hiotaan... Mies pelkää enemmän epäonnistumista suhteessa ja itse pusken päälle kun en ole sellainen diipa daapa katsotaan 10v päästä persoona  4 vuotta kuitenkin tosi pitkä aika että pitäs tuntea toinen jotenkuten, tosin välttämättä opi tuntemaan koskaan. Mies on selkeesti sitoutumiskammoinen  niinkui omani, siksi alan epäilemään, onko tämä sen arvoista ja yritän ottaa väliä, mutta sitten iskeekin hätä... ei ole helppoa ei.

En ole mikään paras sanomaan, mutta näin ulkopuolisen silmin... se tunne pitää elää ja olla jojossa mukana niin kauan kunnes sydän sanoo: Thats it... Kiitti mulle riitti!! Ilmeisesti ei ole se aika sinulle tullut, koska jaksat uskoa muuttuvaan ihmiseen

Kiitos palautteesta... t. touhula... totta puhut rakkaus kestää, jos on kestääkseen Tunnesidos on enemmän kuin ihastus... olen ne asiat käynyt teininä läpi. Olen luullut, että olen henkisesti vahva ihminen, mutta luoja näpäytti kunnolla että oletkin hyvin hauras sielustani Kova paikka tulla naamion takaa esiin haavottuvaisena ja nöyränä.

Lilli: Todellakin ero olisi/on turha... mutta en kuitenkaan usko, että ihan turha... Ollaan tosi paljon nyt keskusteltu ja sovittu, että eletään päivä kerrallaan ja katsotaan mihin juttu etenee.. Kummallakin tuskaisia kokemuksia taustalla ja pelkoja.... Ymmärrän häntä ja hän minua nyt paremmin  Tuska on nyt laantunut, mutta hyvin pelottava tunne sellainen kuin olisit ansassa eikä ulos pääsyä

Kova tuska sielussani  miten pääsee pahimman yli? Kokenut asiat ennekin, mutta nyt se on kaikista tuskaisempaa... Sielunkumppanin kanssa laitettiin suhde jäähylle ja nyt hän yrittää kuolettaa tunteitaan minuun.. ihan kuin toinen ihminen olisi hänen sisällään. Tunnen että tilanne piti katkaista ja ottaa oma elämä haltuun.. mutta kaipuu hänen rinnalleen tosi kova... Miten tämän tuskan kestää? Itkusta ei tule loppua...    Iski kova paniikki miten tyhmä menin tekemään ja luopumaan sielunkumppanistani... Näkeekö kukaan meille tai minulle toivoa

Millaisia tuntemusia olette kokeneet siirtymävaihteen olevan kentässänne`? Itse koen painostavana, pää, niska ja jalkojA särkee ja oloni tuskaisenoloine, <kertokaa mitä tapahtuu ja miten voisi ottaa todesta

Jonkin aikaa kestää tunnetasosi sortuminen, tallot egoista ajattelutapaasi alemmaksi ja kun huomaat ne sisäistä viisauttasi syövät negatiiviset energiat ympärilläsi, niin huomaat asian ja siitä syntyy se uudenajan alku sykli ja sitten helpottaa

Ne vesimies miehet jotka tunnen tai seurustellu heidän kanssaan niin ovat aikamoisia juoppoja ja pettureita. Ei hyviä kokemuksia heistä. Tosin ei voi yleistää vaan omien kokemusten summa.

Muuta pois... Miksi yleesä haluaistkaan asua tuollaisessa katkerasävyisessä yhteisössä?

Haluatko nähdä eron? vai mikä oli kysymyksesi takana?

Jääkiekkoo en katso, kun ei se kiinnosta  hmm...irtisanomisia tulee nyt itselläni, kun löysin uuden paikan ja vaihdan paikkakuntaa, eli täysin uusi elämä alkamassa

Olin sivullisena siinä ja välillä taisin olla koneessakin

Toissa yönä näin unen, että lentokone putosi alas ja ruumiita lensi pitkin teitä. Itselleni ei sattunut mitään kuitenkaan. Mitähän uni tarkoittaneen??