Viisaita sanoja Plutosta siellä! Mutta voi Ritsa minkä teit. Tämä on tosiaan minulle vasta aivan uusi... ööh... harrastus(?), niin tuli sinun innoittamanasi nyt kokeiltua tuota Porphyryä ensimmäistä kertaa. Nerokasta! Venus, Merkurius ja aurinko (kaikki härässä) hyppäsivät kakkosesta kolmoseen ja sehän istuukin meikäläiselle kuin pottunokka pärstävärkkiin. Kakkoshuone on mielestäni aina ollut jotenkin tylsä paikka ja olen kovasti ihmetellytkin, että miksi siellä on niin paljon tavaraa. Tosin nyt siellä on minun yläsolmuni, pehkana sentään. Ykkönen tuntui sille niin sopivalta paikalta. Muuten ei sitten mitään hyppäyksiä tapahtunutkaan, paitsi sen kasihuoneen osalta.

Ja kollektiivinen anteeksipyyntöni kaikille, poistun nyt saastuttamasta tätä keskustelua aiheettomuuksillani. Kasihuone ei ehkä tainnutkaan olla se minun juttuni, mutta tutkin ja sulattelen asiaa ja pölähdän sitten johonkin sopivaksi katsomaani ketjuun kirjoittelemaan aiheesta lisää.

En koe ainakaan seksistä puhumista vaikeaksi. Seurasta riippuen joskus pitää jopa vähän suitsia itseään, kun huomaa yhden sun toisen korvien alkavan punoittaa. Olen huomannut, että joskus ihmiset jopa kuvittelevat minun olevan kauhea nymfomaani ja yllättyvät siitä, että olen tosielämässä saattanut käyttäytyä hyvinkin siveellisesti. Olen yleensä todella avoin keskustelija, eikä mikään aihe ole tabu. Romanttisia tunteitani minun on kuitenkin ihan hirvittävän vaikeaa tunnustaa, syytän tästä nimenomaan tuota   -aspektia. Oikeastaan mitä vähemmän minä jostakusta pidän, sen vapautuneempi, iloisempi ja kaiken kaikkiaan hurmaavampi olen. Tätä outoa piirrettä itsessäni olen nyt yrittänyt työstää, kun olen sen vihdoinkin tiedostanut. Yleensä vedän puoleeni kuin hunaja kärpäsiä sellaisia ihmisiä, joista en ole suuremmin kiinnostunut - tämä pätee sekä seksuaalisella, romanttisella että ihan puhtaan platonisella tasolla. Sitten kun ihastun johonkuhun, niin minusta muuttuu itsenikin mielestä ihan samperin vastenmielinen tyyppi, jota en lainkaan tunnista. Sulkeutunut, töksäyttelevä, juro ja etäinen tuppisuu, koska menen tunnetasolla aivan täydellisen lukkoon ja hämilleen. Hulluhan sellainen mies olisi, joka tuollaista käytöstä pitäisi viehättävänä, enkä minä mitään hullua itselleni halua! Koko ajan yritän kuitenkin opetella näyttämään kiinnostukseni avoimemmin.

En tiedä mitä olet mieltä, mutta itseäni kiinnostaa tuo   synastrian kannalta. Silloinhan suunnilleen kaikkien omanikäisten Pluto on aina yhtymässä omaan kuuhun. Kun ajattelen omaa lapsuuttani, tulin parhaiten juttuun nimenomaan hieman nuorempien tai sitten huomattavasti vanhempien kavereiden kanssa. Kanssakäyminen oli heidän kanssaan jotenkin vapautuneempaa. Itse koin melkoisen paljon jonkin sortin alistamisyrityksiä nimenomaan omien ikätoverien taholta, mutta muiden kanssa tätä ongelmaa ei ollut. Ihan kuin niiden kilteimpienkin herranterttujen sisällä olisi herännyt joku piru erityisesti silloin, kun he olivat kanssani kahdestaan. Nyt aikuisempana tuollainen käytös on onneksi kadonnut lähes kokonaan. Onko sinulla vastaavia kokemuksia?

Ja joo, meikäläisen kartassa on ihan giganttisen kokoiset 1. ja 7. huone, muut ovat sitten saaneet tyytyä vähempään. : Voisimme kyllä siirtyä johonkin toiseen ketjuun, minä ainakin lätisisin mieluusti näistä jutuista enemmänkin!

Onpas Ritsa hauskaa, että meitä kasihuoneen skorpionikuita löytyy muitakin, ja sinullakin vielä tuo Pluto mukana lurkkimassa! Huoneen kärkikin meillä osuu samaan. Minä olen itse pitänyt kasihuoneen skorpioniyhtymää vähän hankalana, mutta tuo Venus tuo varmasti vielä oman mausteensa soppaan. Tunteita on vaikka muille jakaa, mutta joskus niiden ilmaiseminen tuottaa vähän hankaluuksia. :

Minä olen nousumerkiltäni kauris, mutta kartasta löytyy  1. huoneen puolelta, joten tunnistan itsessäni paljon kalaakin!

Nostellaanpas tätäkin etusivulle.

Itse olen vasta varsin hiljattain astrologiaan tutustuttuani alkanut ymmärtää, mikä näissä lemmenasioissa on minulle niin hemmetin vaikeaa.   on majoittunut mukavasti kakkoshuoneeseen, mutta vastapuolella kasihuoneessa   ja   , nuo mokomat rietastelijat, yhtyvät keskenään ja muodostavat kumpainenkin herttaisen pikku opposition Venukseeni, joka muutoin on ihan suotuisasti aspektoitunut. Periaatteessa sekä kuu että Venus tahtovat samoja asioita, eli kovin kevein perustein ei mihinkään hurjasteluihin lähdetä mukaan. Mutta Venus kauhistuu sitä mistä kuu syttyy ja päinvastoin. Silloin kun Venus on tyytyväinen, eli silloin kun suhteessa on kosolti fyysistä hellyyttä, vakaa arki ja paljon turvallisia tunteita, siis rakastavia mutta ei epämukavan voimakkaita sellaisia, silloin alkaa kuu karjua että tämähän ei kuule alkuunkaan riitä. Kuu tahtoo kaikkien maailman valtamerten syvyydet ja kaikki hirmumyrskyt ja kaikki huikaisevat korkeudet. Kuuta voi yrittää vastustaa oman aikansa, mutta lopulta se ajaa sellaiseen umpikujaan, että oman itsensä kanssa on kerta kaikkiaan mahdotonta elää siinä tilanteessa. Silloin taas kun intensiivinen kuu saa sitä mitä se haluaa, sensuelli Venus vetäytyy säikähtäneenä kuoreensa, pakkaa matkalaukkunsa ja tuumaa että hän ei tällaiseen hulluuteen lähde, se on nyt soronnoo. Noh, onneksi tässä pitäisi olla vielä kosolti hiekkaa tiimalasissa jäljellä, siinähän se aika sujuukin leppoisasti näiden riitapukarien kinasteluja selvitellessä.

Kartalta löytyy myös   5. huoneesta, mutta mikään vilkkusilmä en kyllä tosiaankaan ole. Flirttailutaitonikin ovat apukoulutasoa. Miesihanteeni tämä sijainti sen sijaan onnistuu vangitsemaan täydellisesti. Ihastun miehiin, joilla on nopeat hoksottimet, hyvä ulosanti, kyky solahtaa sosiaalisesta tilanteesta toiseen ja joiden luonteessa on rutkasti hyväntahtoista leikkimielisyyttä. Olemukseltaan mieluummin kepeän poikamainen kuin Miehinen Mies. Jo pikkutyttönä tykästyin niihin joka paikassa levottomasti koheltaviin sosiaalisiin moottoriturpiin, jotka tulivat kaikkien kanssa toimeen. Niihin, jotka kiipeilivät mattotelineessä vain pudotakseen sieltä pää edellä, kutsuivat kaikki synttäreilleen ja keksivät nasevimmat rallatukset. Tämä siitä huolimatta - tai ehkä juuri siksi - että itse en tuntenut olevani yhtään sellainen, vaikka olisin halunnut.

Mielenkiintoista kyllä, se ensimmäinen kumppanini oli nimenomaan aurinkokaksonen. Silloin en tosin ymmärtänyt astrologiasta sitäkään vähää mitä nykyään, joten lemmentuskissani sitten leimasin kaikki kaksoset suunnilleen saatanasta seuraaviksi. Nuo kevytmieliset elostelijat, jotka eivät kerta kaikkiaan suostu asettumaan aloilleen ja suhtautumaan minun seksuaalisiin tunteisiini Vakavasti. :

Olet varmaankin oikeassa tuosta Vestasta. Ainakin sellaista palautetta on tullut, että vaikutan riippumattomalta ja itsenäiseltä ihmiseltä (vaikka kuu-skorpionin ja venus-härän pitäisi tuoda takertujapiirteitä). Tunneasioissa olen kyllä aika ehdoton, valitsen koska tahansa ennemmin yksinäisyyden kuin seurustelun vain seurustelun vuoksi.

Kiitos kirjavinkistä ja valoa sinunkin poluillesi!

Kiitos Esmiralda! Kovasti tässä yritetään ottaa kartasta jotain tolkkua. Mielenkiintoisen oloinen blogi sinulla, täytyy yrittää perehtyä siihen myöhemmin paremmalla ajalla.

Nousumerkkini on minulle kyllä tutumpi kuin aurinko. Olen siis kaurisnousuinen ja myös ulkonäöltäni kauriin arkkityyppi. Minulla on  ,  ja  1. huoneessa yhtymässä askendenttiin ja 12. huoneen puolelta vielä    , että sielläkin on kyllä tavaraa sekoittamassa pakkaa (ja minun poloista päätäni). Taidankin olla melkoinen sekasikiö. Noista Neptunus on kaikkein lähimpänä askendenttia ja sen vaikutuksen tunnen itsessäni todella voimakkaasti. Mutta tämä ei taida liittyä topicin aiheeseen mitenkään, pahoitteluni siitä. Täytynee käydä jossain vaiheessa kirjoittamassa asiaan liittyvään ketjuun.

Olipas mielenkiintoinen topic. Itse olen astroasioissa aivan täysi keltanokka, mutta tuli nyt aivan uudella tavalla pohdittua omaa aurinkoa ja sen merkitystä kartallani.

Avasin tämän keskustelun vain puolittain kiinnostuneena, sillä minusta tuntuu, että aurinko on ollut hyvin marginaalisessa asemassa elämässäni lapsuuden jälkeen. Minun on hyvin vaikeaa löytää siitä itseäni. Minulla on siis   härälle kotoisasti 2. huoneessa. Auringon ja koko 2. huoneen pitäisi kaiketi muutenkin olla melko vahva, sillä sieltä löytyy myös ja yhtymässä aurinkoon ja hiukan kauempaa vielä , kaikki härän merkissä. Venuspuoli minun onkin ehkä kaikkein helpoin noista tunnistaa itsessäni. Aspektejakin löytyy auringolle ihan mukavasti. Helppoja ja mukavia aspekteja ovat   ,   ja   .

Sitten tuleekin se kasihuoneen kaatopaikan murheenkryyni. Sieltä löytyy   skorpionissa. Kuu on siis oppositiossa aurinkoon nähden ja varmaan tuo Pluto osaltaan vielä vahvistaa sitä. Ehkä tämä on se syy, miksi tuntuu, että aurinko on niin kovasti hiipunut lapsuuden jälkeen, etenkin kun aurinko ei kovin vahvasti härän puolella ole (olen ihan alkupuolen härkiä). Kuu taas nököttää melko tukevasti skorpionissa.

Sitten rupesin pohtimaan auringon "oikean kodin", vitoshuoneen merkitystä kartallani. Sieltä löytyy yksinäinen   , joka on aina ollut minulle se helpoin ja mukavin asia kartallani. Ilmennän tuota kaksosenergiaa nykyään niin voimakkaasti, että siitä on tullut hyvin perustavanlaatuinen osa minua. Elämäkin on parhaimmillaan kuin hauska leikki, jossa jokainen päivä on uusi seikkailu täynnä kummallisia kiinnostavia asioita, joita kohti sännätä pää kolmantena jalkana - kunnes keksii jotain vielä hauskempaa. Tämä asia on minulle se henkireikä ja määrittää vahvasti koko persoonaani. Minulle on hyvin vaikeaa löytää itsestäni yhtään sitä hidasta ja jähmeää härkää, ellei sitten puhuta tunnepuolen asioista, koska sillä saralla kiintymykseni on hyvin vakaata ja pysyvää (mutta kuten sanottu, härän venuspuolen kyllä tunnistan itsessäni). Vielä kun noista aspekteista löytyy   , spontaaniutta ja sähäkkää energiaa pitäisi riittää melkein rasittavuuteen asti. Kiinnostavaa kyllä, kartallani on myös   . Ehkä tämä on se seikka (kuun alla vapisevan auringon ohella), miksi vitoshuoneen Marsin ominaisuudet heijastuvat mielessäni niin vahvasti aurinkooni.

Luulen, että tuon "aurinkohuoneen" Marsin kautta olen löytänyt jonkinlaisen keinon kiertää vahvan ristiriidan auringon ja kuun välillä, etenkin kun Mars ja aurinko ovat keskenään sekstiilissä. Ja sitten kun aspektit ovat vielä   ,   ja , on noiden väliltä löydettävissä jonkinlainen yhteys, vaikka ehkä vähän kaivelemalla. : Johtopäätökseni on siis se, että kakkoshuoneen aurinko on lopulta jopa vähemmän hallitseva kuin vitoshuoneen Mars, koska vahvemmassa asemassa oleva kuu heikentää aurinkoa. Tätä kautta voin siis jotenkin helpottaa kasihuoneen hirmukaksikon tyranniaa kartallani.

En tiedä, onko tämä kokeneempien astroilijoiden mielestä vähän hatusta vedettyä juttua, mutta tällaisia ajatuksia omassa pääkopassa heräili tätä ketjua lukiessa. Tekeepä hyvää miettiä näitä asioita kokonaisuudenkin kannalta, kun kaksosenergiani mukaisesti olen hirveällä tohinalla selvitellyt karttani sisältöä pala palalta, mutta suurempi kuva on vielä hukassa. Vähän tienvierustojakin tässä matkalla kynnettiin, mutta toivottavasti ei ihan ojanpohjalle päädytty ja joku sai paasauksestani jotain tolkkua.

Ja tällaisella rönsyilevällä sepustuksella meni palstakirjoitteluneitsyyskin, terve ja moi vaan kaikille!

edit. Unohtui noista Marsin aspekteista, että kartallanihan on myös  . Chiron tosin on luikahtanut juuri ja juuri kutoshuoneen puolelle. En tiedä miten tämä yhtymä sitten vaikuttaa kokonaisuuteen ja noihin Marsin hypoteettisiin aurinko-ominaisuuksiin. Onko kellään viisaammalla mitään ajatuksia tähän liittyen?