Kumpaakin on, toista kutsutaan automaattikirjoitukseksi ja siinä kommunikoidaan kirjoituksen kautta telepaattisesti toisen tietoisuuden kanssa ja toista voisi kutsua vaikka intuitiiviseksi kirjoitukseksi, jolloin oma itse syvemmällä tasolla saa kanavan päivätietoisuuteen. Kerran on tullut koettua sellainenkin ilmiö, että toisella puolella maapalloa oleva ihminen näppäili itselleen viestin minun sormieni ja näppäimistöni kautta, mikä oli outo, mutta ei ollenkaan pelottava kokemus. Automaattikirjoitukseen pätee sama, mikä ns. henkimaailmaan yleensä: mikä tuntuu hyvältä ja oikealta, yleensä on sitä, ja toisinpäin.
Minulle tuli mieleeni, että nämä kokemuksesi yrittävät herätellä sinua johonkin uuteen. Kaikellahan on merkitystä eikä mikään ole sattumaa.
 

Wau, juuri viime aikoina on pyörinyt mielessä tuo sanonta "Valo tulee Pohjolasta", synkronismia?
Kaivanpa vanhalta koneelta ehtiessäni kirjan, jonka kanavoin joskus kuusi vuotta sitten, mutta en koskaan lähettänyt kustantajille arvioitavaksi, kun en ollut valmis ottamaan "hullun" titteliä. Katson, mitä sieltä löytyy näihin aikoihin liittyen ja laitan sitten tänne näkyviin.
 

Kristinuskossa olen jo pikkupoikana ihmetellyt, että miten joku toinen voi kuolla toisten syntien edestä, ja se on edelleenkin täysi mysteeri , että eikö minulla olekaan oikeutta tehdä omia virheitä ja edes yrittää oppia niistä jotain?

Hieno ajatus, sanoo toinen kristitty. Olen miettinyt tätä samaa ja päätynyt tähän: vaikka meillä on vapaan tahdon kautta oikeus tehdä virheitä ja oppia tai olla oppimatta niistä - ja joskus tarvitaan tukiopetusta eli sama tilanne tulee eteen monta kertaa elämässä - olemme silti arvokkaita ja rakkaita. Yritimme kuitenkin parhaamme niissä olosuhteissa, joissa koulumme kävimme. Ihminen, meistä jokainen, ei ole kertakäyttöinen, vaan jatkamme kouluamme täällä tai jossain muussa maailmassa elämämme jälkeen. Minulle tuo lohtua tuo Jeesuksen lunastusajatus. Saan tehdä täällä virheitä, mutta minua ei hylätä niiden takia. Elämän kiertokulku jatkuu aina - saan aina uuden mahdollisuuden valita paremmin - joko täällä tai muualla. Minä olen ymmärtänyt Jeesuksen uhrin niin, että vaikka miten tompuroin tässä elämässäni, voin luottaa siihen, että olen meidän kaikkien Jumalalle rakas.
 
Vuosi 2012 sitten. Sain siitä vuosia sitten kanavointeja, että maailma muuttuu. Minut johdatettiin Gregg Bradenin kirjoihin, Maya-kansan tietoihin ja muuhun. Päälle lätkäistiin käsillä parantamisen lahja ja kiikutettiin maasta toiseen ja pikkuhuvikseni muotoutui jättää kaikkiin paikkoihin yksi hius. Eikä mitään tietoa, mistä tuo hiusjuttukin tuli. Hius kantaa ihmisen DNA:ta ja tuolla tavalla varmaan jätin oman kehitykseni ympäri Eurooppaa ja Amerikkaa. Huomasin aikaa myöten, että jos en jätä sitä hiusta auton parkkipaikalle tai ravintolan tuhkakuppiin, mikään ei liiku. Aivan hullu juttu, ja on tapahtunut ympäri maailmaa liikennevaloissa ja hisseissäkin. Nyt, jos menemme minne vaan, ja huomaan, että nyt vaan odotellaan, kauhon hiuksiani sen aikaa, että irtoaa se yksi hius ja jätän sen siihen. Sitten matka jatkuu heti.
Suomi on turvassa mannerlaattojenkin liikkuessa, sillä meremme on sisämeri. Jos mannerlaatat liikkuvat Atlantilla ja tänne tunkee jättiaalto, ehdimme siirtyä itää ja pohjoiseen ennen aallon tuloa, eli me pärjäämme näissä mannerlaattojen muutoksissa hyvin. Meidän laattamme on rauhallinen ja on ollut aina - vain Muhoksen kohdalla on vanha murros ja sekin hyvin lähellä rantaviivaa. En ole huolissani meidän selviämisestämme 2012 muutoksissa.
Me olemme vanhaa Kalewalan kansaa, jolla on ollut tehtävää Wanhassa Maassa, niin kuin on Uudessakin Maassa. Luotetaan siihen.
 

[Mikä on lempikivesi ja miksi?]

Ooh, vastaan itse heti. Spektroliitti ja vuorikide. Spektroliitista olen hionut itselleni riipuksen, mutta käytän sitä harvoin, koska se vie heti jonnekin seitsemänteen ulottuvuuteen ja siinä ei maadoituksetkaan heti auta; se on todellinen suomalaisten voimakivi. Suosittelen kaikille henkisen tien kulkijoille, joille kivet ovat kavereita ja matkakumppaneita.
 
Vuorikidettä pidän ihan päivittäin ja olen "koodannut" sen suojelemaan siten, että kun minulle tulee hutera tunne, pyydän sitä aktivoitumaan ja suojaamaan kehoni ja kaikki mielentilani. Nytkin se on kaulassa, niin kuin aina paitsi öisin ja peseytyessä. Tämä vuorikide on tosi painava riipus, mutta siinäpä sen voima onkin. Yhteen isoon kiveen saa ohjelmoitua useita tehtäviä; pieniin vain yhden
 

Ja nyt kun menin itse tähän väliin häsläämään, anteeksi, ja kysymys eteenpäin:
Mikä on lempikivesi ja miksi?

Kyllä, kaikki pohdinta vie eteenpäin. Sehän tämän maailman haaste onkin, kun se "kiire" ja "pitää tehdä" ja kaikki muu, mitä "pitää", kiinnittää otteeseensa niin, että on huono omatunto, jos vain on ja miettii ja ihmettelee ja pohdiskelee ja meditoi ja yrittää löytää oman itsensä.
Tulipa juuri mieleeni, että Jeesus oli puuseppä. Jos hän olisi ollut pyhä ihminen syntymästään saakka ja jotenkin synnittömyyden pullossa kasvatettu, miksi hän olisi opiskellut ammatin, jos alusta saakka olisi ollut selvää, että hän on maailman vapahtaja?
Ja uskon kyllä, että hän lunasti meidät/sovitti syntimme/mitä tahansa muuta ilmaisua halutaankin käyttää. Sehän tarkoittaa, että vaikka mitä haasteita meidän eteemme tuodaan ja vaikka miten niissä kompuroimme, olemme silti hyviä juuri sellaisina kuin olemme. Ehkä parhaita. Eli vaikka kuinka tekisimme elämissämme huonoja valintoja, meitä ei silti heitetä roskikseen vaan otetaan verhon toisella puolella avosylin vastaan. Näin minä sen ajattelen.
 

En tajunnut edes kysymystä, mutta tässä vastaus. 
Norjalaisilla on öljyä ja se näkyy, vaikka varannot kohta loppu; onneksi vuoret ja metsät ovat täynnä menninkäisiä, joten elämysmatkailussa on heidän tulevaisuutensa.
Suomalaiset ovat vanhaa shamaanikansaa, joka alkaa herätä alkuvoimaansa vauhdilla sekavan tietotekniikkakauden jälkeen.
Virolaiset ovat serkkujamme, jotka ovat säilyttäneet vanhat perinteensä paremmin, kuten näimme tämän vuoden BB:ssä Käpsyttimen kautta.
Venäjä on Euroopan uusi USA. Kurjuuden ja rikkauden ääripäät niin kaukana toisistaan, että itku pääsee jos ajattelee.
Tanska... tasamaata, joka valitettavasti hurahtaa mereen, jos täälläpäin mannerlaatta intoutuu liikkumaan. Tanskalaisista löytyy myös vanhaa viisautta, mutta Saksan malliin, ei Suomen.
Islanti on minulle se unelmien maa. Pieni kansa, joka saapui alunperin muutamalla viikinkiveneellä keskelle ei niin mitään, rakentamaan williin pohjolaan paratiisin, jossa banaanitkin ovat kotoperäisiä. Eikös Edda-kirjat ole juuri sieltä? Niin tai näin, satukansaa.
Ruotsalaisista en sano mittää. 
Eli näin pikainen vastaus kysymykseen, jota en ymmärtänyt.
 

Muttamutta. Mikä on lempikivesi ja miksi?

Minulla on monta lempikorttia, mutta otetaan sitten tämänpäiväinen nosto vastauksena kysymykseen: Muuttuuko kaikki pian hyväksi?

Tähti

Rakkauden jumala, jota valaisee seitsemän toivon tähteä ja suuri onnen tähti. Tämän kortin nostaessasi voit olla varma edessäsi olevasta onnen ja ilon ajasta, kunhan uskallat tehdä valintoja äärimmäisen itsekkäästi. Tähdet ovat syttyneet ideoina mielesi taivaalle ja kutsuvat sinua toteuttamaan omaa elämääsi. Anna unelmillesi siivet, jotka kantavat sinua kohti parempaa ja rakkaudentäyteistä maailmaa.

Äh, en kylläkään tee valintoja itsekkäästi, en sitten millään...

Tuli mieleeni, kun veljeni ovat kaksoset (siis syntyneet samana päivänä) ja aivan erilaiset luonteeltaan ja ulkonäöltäänkin. Toinen on kuin tulta - ärtsyyntyy jopa alle sekunnin - ja toinen uskomaton rauhan satama, joka ei hermostu oikeastaan koskaan.
"Tulipallo" syntyi 15 minuuttia ennen "rauhan satamaa" ja näitä eroja pääsee tulkitsemaan numerologian avulla.
Hans Decozilta löytyy tee-se-itse-numerologinen-tutkimus täältä:
http://www.decoz.com/DoReading_numerology.htm
Samalta sivustolta löytyy myös ilmainen versio numerologiaohjelmasta, joka kertoo perusasiat nimen ja syntymäajan perusteella.
Oliskos tästä apua?
 

Tuota, tuota, en ole koskaan ajatellut pikkuista Jeesus-lasta sellaisena synnittömänä ihmelapsena vaan ihan tavallisena poikana, joka teki kepposia muiden kylän poikien kanssa, mutta ei sentään repinyt siipiä kärpäsiltä. Jotenkin ajattelen, että siinä matkan varrella hän tuli yhä tietoisemmaksi maailmantyöstään, kunnes jossain vaiheessa hän muisti tehtävänsä kokonaan ja korkeana sieluihmisenä sitten toteutti elämäntyönsä. Jeesus oli melkoinen radikaali, joka pisti kovasti kampoihin valtarakenteille ja muistutti meille, että mitä hän on, mekin voimme olla.
Hänen kuoltuaan alkoi melkoinen poliittinen keskustelu siitä, miten hallita kansa nyt kun tällainen marttyyri voi romuttaa ihan kaiken siihen saakka uskontojen alle rakennetun. Kerättiin kokoon Raamattu, lisäiltiin ja poisteltiin siitä kirjoja ja rakennettiin uskonnon sateenvarjon alle melkoiset kansanhallintarakenteet, enkä voi mitenkään uskoa, että tämä olisi ollut Jeesuksen tahto, kun hänhän halusi voimauttaa meidät suoraan yhteyteen Jumalan kanssa.
Keskiajalla, kun naiset alkoivat valveutua, alkoivat sitten vielä kristilliset noitavainot, joiden takia vieläkin esimerkiksi erilaisia luontaishoitoja (eli juuri niitä esikristillisen ajan hoitoja; Jeesuksen käsillä parantaminen varmaan tutuimpana esimerkkinä) tarjoavia ihmisiä voidaan mollata kristillisin perustein. Huoh.
 
Kyllä olisi Kristuksella täällä vielä paljon annettavaa, vaikka Kristus-tietoisuus lisääntyykin, vaikkakaan ei kirkkojen avustuksella vaan ihan meidän jokaisen pienillä, perustavaa laatua olevilla pohdinnoilla. Ja sitä kautta yleinen värähtely kohoaa - kaikilla.
 

Oletteko vertailleet eri uskontoja? Miten muka juuri omani on ainut oikea? Kaikissa uskonnoissa on sama sanoma; pidä huolta läheisistäsi ja tiedä, että sisällät ja sisällyt suureen kokonaisuuteen, jota et voi aivoillasi ymmärtää 

Juu, ja niin pitkälle on ajattelussa päästy, että Jumala on kuin raidallinen rantapallo isolla hiekkarannalla. Me olemme niitä hiekanjyväsiä, jotka näemme pallosta eri värejä tai vastavalossa pallo on musta tai emme näe mitään, kun olemme liian kaukana. Ja sitten tuulenpuuska nostaa muutaman jyväsen ilmaan ja ne pääsevät näkemään enemmänkin pallon värejä! Ja sitten me yritämme kertoa toisillemme, että Jumala on sinivalkoinen ja tulee ihan varmana tietona vastaan, että eikun Jumala on punavalkoinen ja iso liuta huutaa vastaan, että ei Jumalaa olekaan! Ja kaikki ovat ihan oikeassa omasta näkökulmastaan!
 

Täällä ei tarvitse muuta, kun ajatus vain häivähtää Hevosmiehen suuntaan ja heti alkaa tapahtua energiatasolla erityisesti ylächakroissa. Hienot energiat! Lämpimät kiitokset!
 

Ihana tarina, Tiigris! Onnea nyt roppakaupalla aivan jokaiseen hankkeeseenne!!!
 
Tuo tarina toi mieleen omani vuosien takaa. Olin tullut petetyksi ja muutaman lisävuoden sinnittelyn jälkeen pitkä suhde päättyi. Mietin silloin pitkään elämääni ja ajattelin, että paras ratkaisu olisi lähteä ulkomaille vapaaehtoistyöhön ja käyttää loppuelämä palvelemiseen.
Jätin kaikkeudelle kuitenkin pienen takaportin.
Kirjoitin pitkän listan unelmieni miehen piirteistä. Ja nauroin, kun lista oli ihan mahdoton; ei sellaista miestä voisi mitenkään olla!
Kaikkeus löysi tämän miehen ja toi tiemme yhteen kuukautta, kahta myöhemmin. En voi vieläkään uskoa tätä todeksi! Nyt tämä elävä ihme käy yhtä aikaa läpi kaikki mahdolliset puhdistumisoireet, joista sydänkohtaus aivan äskettäin oli vakavin ja jatkuu leikkauksella tammikuussa. Ja nyt olen äärettömän kiitollinen, että saan olla tukemassa häntä näinä vaikeina aikoina.
Rakkautta kaikille ja voimia elämän haasteisiin ja varsinkin puhdistumisjaksoihin, niitä kun näyttää olevan liikkeellä melkein keskeytymättä! Ja uskotaan, että elämä kantaa!
 

Hurja uni! Ihan ensimmäisenä tulee mieleen, että alitajunnasta pukkaa nyt jotain tosi syvää käsiteltäväksi ja irti päästettäväksi. Siinä mielessä hyvä uni. Se on tätä aikaa kun polariteettiajattelumme (hyvä/paha) alkaa purkautua ja menee aikansa, ennen kuin se aikaisemmin "pahana" tuntemamme asia on lopullisesti poissa, unista ja päiväelämästä.
Voimia ja jaksamista! Tuollaisen uniyön jälkeen voi olla puhti pois.
 

Hmmm, vastaan myös edelliseen. Olen aivan liian avoin kertomuksissani ja olen saanut sillä aikaan potkutkin töistä, lähes 10 vuoden jälkeen kyseisessä yrityksessä, kun aloin puhua kahvipöydässä kokemuksistani. Mutta kun sille tielle lähtee niin lähtee - oma valinta. Ajattelen kaikesta huolimatta, että aitous on aitoutta. Jos piilottelisin sisintäni, valehtelisin itselleni. Olen törmännyt ihmisiin, jotka suorastaan pakenevat, kun alan puhua vaikkapa rakkausenergiahoidosta. Ja olen törmännyt ihmisiin, jotka ymmärtävät joka sanan ja tiedän, että puhumme sydämen tasolla, emme sanojen. Uskon kaikesta huolimatta, että elämä kantaa, tuli eteen mitä vaan. Siitä pitää vaan selvitä ja nousta ja jatkaa. Milli kerrallaan.
 
Kuinka paljon ihminen sitten kestää/jaksaa? Nyt voi kuulostaa hullulta, mutta juuri niin pitkään kuin jaksaa uskoa. Se usko on se voima, joka kantaa pimeimmässä pimeydessä ja kaiken ylitse ja lävitse. Kun uskoo itseensä ja uskoo, että me emme ole mitään kertakäyttöelämiä maaplaneetalla, siivet kantavat. Sekin auttaa, kun esimerkiksi tällä foorumilla pyytää apua oman elämän haasteisiin. Meitä on täällä monia, jotka haluamme auttaa. Esimerkiksi hevosmiehellä on upeita parantamisen voimia ja minäkin autan, minkä voin, tällä rakkausenergiallani, joka -helkutti- ei vaikuta tuohon rakkaaseen puolisooni, kun energiamme ovat liian samanlaiset. Italiassa, kun siellä asuimme, katoliset mummot paranivat vaivoistaan melkeinpä tuosta vaan, mutta omaa rakastani en saa autettua, vaikka mitä tekisin. Ja kiitän hevosmiestä kaikesta avusta, jota hän meille kaikille täällä antaa.
 
Ja se kysymys: mitä säätä rakastat?

Ulkopuolinen, ei varmaan paljon lohduta, mutta meidän joulu oli myös niin kivulias, ettei mies ole päässyt torstaista eteenpäin sängystä ylös. Tiistaina on lääkärissäkäynti ja toivotaan, että kunto kohenee sen verran, että sinne päästään. Hän joutuu syömään niin paljon lääkkeitä, että ne vievät voimat, mutta eivät valitettavasti kipuja.
On vaikea löytää syytä siihen, miksi joillekin annetaan niin paljon kannettavaksi; tuntuu usein, että ihan liikaa. Ajattelen sitten niin, että kaikella on tarkoitus ja se selviää aikanaan. Siihen asti sinnitellään parhaamme mukaan.
Ulkopuolinen, iso hali sinulle ja myötäelämistä täältä pohjoisesta ja voimia. Et todellakaan ole yksin!