[Everything matters]

Minä kuulun uskontokuntaan 'kaikki vaikuttaa kaikkeen' mottonani Everything matters ja varsinkin Everyday matters.
Olemme yksi suuri molekyylisoppa -ihmiset, maapallo, maailmakaikkeus- ja molekyylien välillähän on aina sidos ja niiden välillä vaikuttaa erilaisia voimia. Minusta astrologia on oiva tapa tulkita tätä molekyylimössöä! Ihanan epätieteellisesti sanottu

Kaikilla on tarve tulkita itseään ja olla tosi ts. tarve päästä kartalle. Astrologinen syntymäkartta on ainakin siihen pirunmoisen hyvä keino, samoin siihen että pystyy jotenkin tajuamaan puolisoaan (ja anoppiaan).

Transiitit sitten... Minuakaan ei kiehdo transiiteista ennustaminen tai transiittitulkintojen lukeminen siinä mielessä, että no, mitäs seuraavaksi. Sehän olisi vähän kuin lukisi tv:n ohjelmaoppaasta mitä tuleman pitää ja asettuisi sitten sohvalle odottamaan ja katsomaan omaa elämäänsä ruudun kautta.
Tätä tässä nyt taas miettiessäni kallistun entistä enemmän sille kannalle, että oman syntymäkarttansa eli mahdollisuuksiensa tunteminen on se tärkeä pointti ja syntymäkartalle tulevista ohituksista pystyy sitten itsensä tuntemisen kautta lukemaan ainakin pitkävaikutteisia trendejä.

Minä olen oivaltunut transiittien kautta monta mennyttä asiaa, kieltämättä jälkiviisaasti, mutta samalla vapautunut tulevaisuuden tietämisestä. Astrologia on ennenkaikkea ihmistuntemuksen väline, ei mikään ennustusmylly. Sinäkin WS voisit palata syntymäkartallesi ja lopettaa tulevaisuuden etsimisen.


 

[Kasarihelmi, mutta niin iätön.]

Nostalgiahetki on täällä taas. Kukkia pöytään, ketju täyttää vuoden.

Istuin töiden ääressä ja radiosta tuli tämä Kitaron Caravan.
Menin jossakin muistojeni silkkitiellä, paperiaavikko edessäni haihtui hetkeksi.

                 Kasarihelmi, mutta niin iätön.

http://www.youtube.com/watch?v=do7yeVbcNnY&feature=related

once a long, long time ago
setting out to find our dreams
lost in memories of olden days

sometimes rising in the spring
glowing, shining came the sun
golden day beams come through to me now

those who know the firebird
try to find forever the dreams
try to find forever the way, my way

caravan, journey in the sky
as the sun comes out from the day
caravan, we know who we are
we discover where or when
caravan, now we find a love
love shimmering and soon our love is gone...

come with me and take my hand
memories of the past unfold
and with you i live them once again
 
from my beating heart, my hand
feels my warmth and love within
and i wonder when the spring will come

do we ever really know for sure?
will we travel on and on?
someday will be standing up but to live

caravan, journey in the sky
as the sun comes out from the day
caravan, we know who we are
we discover where or when
caravan, now we find a love
love shimmering and soon our love is gone...

   

Lueskelin tuota aurinko/isäsuhde-ketjua mielenkiinnolla, kun olen pari tuntia tuijotellut veljenpoikani karttaa ja miettinyt hänen kipupisteitään. Poika alkaa jo olla aikuinen, mutta tuntuu ettei hän pääse irtautumaan lapsuutensa kuvioista. Ilman kartan katsomistakin on ollut selvää, että perheessä kytee jatkuva kriisi. Välillä asiat ryöpsähtää ja minä kuuntelen puhelimessa veljeni tilityksiä. Veljen vaimo sulkee asian pois ja poika oireilee omilla omituisilla tavoillaan. Pojan kartalta löytyi tarkimpana aspektina . Molemmat ovat sitten vielä kriittisissä asteissa,  29 ast  ja  29 

Kvinkunssista sanottua: pimeä piste, ristiriitaisia puolia ihmisessä, pysyviä pelkoja ja jännitteitä jotka estävät ihmistä toteuttamasta itseään...
Nikki kirjoitti lähiaikoina kvinkunssista: alistettua agressiivisuutta, kasvatus kääntää kasvonsa.

Stacy Davidoff 2002:
"Kun kaksi planeettaa ovat kvinkunsissa ne eivät tule juttuun ollenkaan; on vain kahnausta ja eripuraa eikä rakentavaa purkautumistietä energialle.
Kun kartalla on Aurinko, isä, on tällaisessa suhteessa Kuuhun, äitiin, näemme etteivät vanhemmat tule toimeen, riitelevät jatkuvasti, mutta jostakin käsittämättömästä syystä eivät myöskään eroa. He valitsevat onnettomuudessaan pysymisen.
Olen nähnyt tämän kuvion monta kertaa ja myös itselläni on tämä aspekti, joten minulla on 'sisäpiirin tietoa'. Tietysti on poikkeuksia ja satunnaisesti jonkun vanhemmat eroavat, mutta siinäkin tapauksessa he saattavat jatkaa tappelua eikä heillä tunnu olevan kapasiteettia erimielisyyksien ratkaisemiseen toisin kuin useimmilla eronneilla vanhemmilla jotka loppujen lopuksi oppivat tulemaan toimeen.”

Teinpä sitten taas tutkimusta 'karttapankissani' ja löysin muutaman muunkin vastaavan tapauksen. Perheissä jatkuvaa kissanhännänvetoa vanhempien välillä, mutta ulkopuolisesta katsottuna tiedostamattomalta näyttävää. Ei siis välttämättä edes jatkuvaa riitelyä ja huutoa vaan tukahdutettua ...jotain...
Eikä kyse taida olla rakkaudettomuudesta vaan sokeudesta nähdä lapsen tarpeita ja vastata turvallisuuden tunteeseen.

Onko muilla kokemuksia tästä hiertävästä kvinkunssista?
kysyy nimimerkki 'likasanko'
                      

[ainut tie vapauteen]

Tosin löytyi aarteitakin, kuten vanhoja kirjoja ja muuta. Mutta monta kesää siinä kaikessa on mennyt!

Olemme tehneet hyvää työtä ja teeme sitä edelleen!
Mitä nuo yhdet pölyt ja epäjärjestys joskus, se on elämää! Välillä taas puhdistamme. 

 

Minäkin olen löytänyt aarteita ja monet asiat ovat saaneet selityksen romuläjiä tonkiessa.
Kasat kai odottivat kaivajaansa, energiat vapauttajaansa.
Ja sain hemmetin hyvän mielen siitä, että kirjoitin nämä tunteet ulos tässä ketjussa! Olen kokenut aiemmin typerää, turhaa syyllisyyttäkin siivotessani vaikka samalla olen tiennyt sen olevan ainut tie vapauteen.

Elämänilo, Hygiean energia toimii nopeuttajana ratkaisunteossa ja sen voima puhdistaa ja tehostaa muita tekijöitä siellä sun 3. huoneessa.

[räjäytät lian pois]

jos Sinä olet syntynyt siivoamaan, niin mitähän minä olen syntynyt tekemään somalla Pluto-Merkuriuksellani joka on yhtymässä Hygieaan  ?   

Sä ootkin se lapsuuden Ajax  - räjäytät lian pois noilla planeettaenergioilla!

Mä menin oikeen lakki kourassa lukemaan aspektisanastoa tietopaketista.
Sekstiili on kuin kuulokoje kuulovammaisen taskussa jos ei sitä tajua käyttää.
Liekö ajoittainen turhautuminen seurausta siitä ettei oo huomannut ottaa kaikkia aisteja käyttöön. Yritin ottaa sen lumityöaistin äsken haltuun, mutta se ei suostunut -lumi voitti. Lähtiskö se lumi puhumalla...

Päällimmäisenä mielessä   4. huoneessa. Great.
Mä olen perheen miesväelle tehnyt selväksi, että mulle ei kannata valehdella. Tällä aspektilla olis käyttöä myös kriitikon työssä, mutta enpä ole sitä ammatiksi ottanut - teen sitä vain kotitarpeiksi. 

Planeetat tekevät tarkkaa sekstiiliä asteroidi Hygieaan. Hygiea on puhdistumisen ja parantamisen arkkityyppi, terveyden ja hyvinvoinnin jumalatar. Hygiea voimistaa mitä tahansa planetaarista energiaa johon on yhteydessä. Hygiea auttaa niitä vaikuttamaan puhtaammassa ja todemmassa muodossa.
Olen siis hyvin selvillä siitä missä mennään ja mitä tapahtuu, mutta oivalluksien jakamisessa voi olla vaikeuksia tälläiselle itseensä kääntyneelle...
  Hygiea kannustaakin olevan avoimempi tiedon pyyteettömässä jakamisessa.

Kun taas  Hygieaan sitouttaa fengshuimaiseen rojuntaltutukseen! Olen Iris-asteroidiraportin mukaan syntynyt siivoamaan! Tämä ominaisuus saattaa sitten pelottaa tai masentaa hamstraajia tai vähemmän siistejä ihmisiä. Tavallaan korvauksena pelottavuudestani minun pitäisi auttaa näitä säikyttelemiäni ihmisiä järjestämään asuntonsa mahdollisemman mukavaksi.

Kiitos Elämänilo, annoit mietinnän aiheen! Tutkiskelen näitä 'pelottavia' ominaisuuksiani, kun menen pojan kanssa lumitöihin.

[Ajatuksia, s'il vous plaît!]

IkitosI kyseli sosiaalisuudesta ja epäsosiaalisuudesta, siitä ajatukseni laukkasi tähän pitkäveteisyyteen ja arkeen. Kaivoin arkistoistani esiin lehtijutun pitkäpiimäisyysasiantuntija Kalle Haatasesta, joka on kirjoittanut kirjan 'Pitkäveteisyyden filosofiaa' (Atena-kustannus). En ole lukenut kirjaa, mutta taidan etsiä sen käsiini kun asia pompsahti nyt framille.

Referoin Kodin kuvalehdessä 11/2007 ollutta juttua:

"Vähitellen (kouluaikojen aktiivisuuden ja väitöskirjan tekemisen jälkeen) Haatanen ymmärsi, että tylsyys ja ajan tappaminen ovat itse asiassa mielenkiintoisia asioita. Kaikille tuttuja, mutta vaikeasti jaettavia. Tutkimuksissa arki on melkein puhdasta kärsimystä. On loputtomasti kirjoja aiheesta 'sairaus ja arki', 'yksinhuoltajuus ja arki'... Yhtä sairautta ja kolotusta.

Toisaalta arkea pyhitetään. Tutkimukset lataavat merkityksiä kotitöille, käsitöille ja rutiineille. Lifestyle-lehdissä taas hehkutetaan hyvän elämän ideaalia. Arki on yhtä kylvyssä käyntiä, suklaata ja sikarin polttamista. Arki ei ainoastaan ole fantastista, vaan sen TÄYTYY olla fantastista.
Todellisuudessa elämä on enimmäkseen muuta kuin potemista tai nautintoa. Se on odottelua, laiskottelua, puuhailua, kaikenlaista -lyä ja -lua, joka soljuu huomaamatta."

Pitkäveteisyyden lähellä on joutilaisuus:  "kuolemansynneistä pahin, sillä tylsistyneenä ajatus alkaa harhailla, ihminen muuttuu varomattomaksi ja muut synnit pääsevät huomaamatta ovesta sisään. 400-luvun luostarisäännöissä tunnettiin démon de midi, joka laittoi munkit haaveilemaan vaikkapa paremmasta luostarista. Haatasella on omat keskipäivän demoninsa. -Olen lahjakas seinääntuijottaja. Havahdun, että oho, on mennyt neljä tuntia. Mietin ehkä tulevaa suurta romaania. Minulla ei ole harmainta aavistusta mistä se kertoisi. Silti suunnittelen, että pitäisi löytää kahvila, jossa saa vielä polttaa tupakkaa. Ottaisin läppärin mukaan ja alkaisin kirjoittaa kahviloissa. Tyypillistä haaveilua. Monelle se on maallemuutto tai käsityöläisammatti,
illuusio, että jossain voisi olla tasapainossa itsensä kanssa."

Pitkäveteisyyttä on Kalle Haatasen mielestä kahta lajia: pakotettua ja vapaaehtoista. Ensimmäinen tekee niin aggressiiviseksi, että on pakko tappaa aikaa. Jälkimmäinen on melankolista haikailua, parhaimmillaan hauskaa ja sosiaalista.
*****

Amen. Tämän taas uudeelleen luettuani nautin täysin siemauksin pitkäpiimäisistä arkipäivistäni, annan niiden soljua. Suon itselleni silloin tällöin jonkin joutilaisuudessa poikivan illuusion. Annan astron olla démon de midini.

Ajatuksia, s'il vous plaît!

Ma jatkan vielä...

Kaivoin kätköistä esille lehtijutun pitkäveteisyyttä (=yhteiskuntapolitiikkaa) tutkineesta Kalle Haatasesta, kun se nyt juontui tästä aiheesta mieleen. Hän on sanonut: "Erakkomainen luonne on lähellä syrjäytymistä. Se vaatii vastapainoksi jotain muuta." Tämä vahvistaa minulle tuttua ajatusta, että epäsosiaalisuuden ja syrjäytymisen välillä on lopulta hiuksen hieno raja -vuorovaikutustaito. Jos ihminen on saanut synnyinlahjana/-kodistaan sosiaalisuuden eli taidon hoitaa sosiaalisia suhteita, voi erakoitua silti syrjäytymättä yhteiskunnasta.

No kas IkitosI, ettei vaan aihe liittyis siihen meitin 12. huoneessa transitoivaan marsiin...   

Mitä on epäsosiaalisuus?
Se ei ole välttämättä synonyymi sosiaalisten taitojen puuttumiselle vaan vetäytymistä omasta halusta.
Yleisesti se varmaan koetaan huonona käytöksenä, mutta minusta epäsosiaalisuutta voi harjoittaa myös 'kauniisti'.

Arvostan sosiaalisuuden erittäin tärkeäksi, koska mulle se on samaa kuin vuorovaikutustaidot. Silloin kun ollaan porukassa ollaan sitä sitten täysillä ja toisia kunnioittaen.
Sosiaalisuus on ainakin sosiaalisen menestymisen edellytys. (mahtava päätelmä...)
Jos olisin ollut aina tällainen, kuin nyt tässä erakkovaiheessani, en kuuna päivänä olisi päässyt kokemaan kaikkea sitä mikä minulle on menestymistä.

Sosiaalisuus on myös osittain ympäristön vaatimaa, mutta kyllä se kumpuaa enimmäkseen ihmisestä itsestään. Kunnon jurottajaa ei ympäristön vaatimukset saa puhkeamaan small talkiin.
Myös epäsosiaalisuus voi olla halua kommunikaatioon - itsensä kanssa.

Mulle nämä kaksi asiaa taitaa olla vierekkäiset todellisuudet joissa sukkuloin ja siirtyminen niiden välillä on helppoa.
Yritin sanoa että, ensin pitää osata sosiaaliset säännöt että saa olla rauhassa epäsosiaalinen.

Ps. Äänestin epäsosiaalista, koska sitä ihan pohjimmiltani olen; itseriittoinen p***iainen, neitsytleijona. Oikeesti.

Jaspis, olipas vapauttavaa lukea että tuosta oudosta aiheesta on toisellakin niin samanlainen kokemus. Pystyssäpäin paljastamaan romukasoja! Seuraavalla kerralla siivouksessa on mukana hengenheimolaisten hyvät energiat.
Kiitos! 

Niin, sotkuinen kämppä ja turhaa tavaraa pullollaan - se syö henkilöä - mutta kun sen tiedostaa se ei olekaan maailmanlopunenergiaa onneksi.
Mutta tämä samainen Suomi piilotettuine kaatopaikkoineen on samalla täynnä koteja joiden pysähtyneitä energioita ei huomata ja tiedosteta millään tavalla! Ne on mulle itelle aina kovia paikkoja mennä ja kokea. Omat sotkut kestää kun tietää että energia lähtee taas jonakin päivänä virtaamaan, jahka ryhdistäydyn.

Mulla puristaa rinnasta kun meen johonkin kotiin jossa on kenties vuosikymmeniä kelluttu ummehtuneessa energiassa. Se saattaa alkaa siitä että ulko-ovi aukeaa väärään suuntaan tai hankalasti, siten että pitää jotenkin väistää ovea sisään päästäkseen. Eteisen kenkäröykkiöt ei tapa, ne yleensä liikahtaa aika-ajoin.
Mutta suomalainen kirjahylly tappaa. 25 vuotta on ollu reinolehväslaiho siinä vasemmalla ja sukulaistytön kellastunut vihkikuva oikealla. Kenties joulukynttelikkö hyllynpäällä odottaa seuraavia jouluja ja 3,5 vuotta sitten puoliksi poltettu kynttilä sopivaa sähkökatkoa. Pölyt on pyyhitty ja siistiä on, mutta mitään ei uskalleta tai tajuta päivittää.

Mä oon ikävä ja nurinkurinen, mutta tällaisella 'tiedän mitä en halua'-tekniikalla saan oman pesäni jotakuinkin pidettyä puhtaana. Jotenkin kyseenalaistamalla saan oman fengshuini esiin. Jatkan tästä jos ajatus jotenkin selkenee. Aattelin nyt siivota muutaman lehti- ja kirjapinon harmoonisemmaksi...

[onko teillä muilla vastaavia kokemuksia jostakin energiat imevästä paikasta, tapahtumasta yms?!]

Kuohahti eilen niin adrenaliinit suonissa yhestä asiasta, että pani mut kirjottamaan pitkästä aikaa. Tällainen energiasyöppö-ketju on myös ihmisiin liittyen täällä
mutta tää mun kuohahdukseni liittyy ihmisten aikaansaannoksiin yleensä.

Asia lähti liikkeelle siitä, että kirjoittelin ystävälle tunteestani, että nyt pitää kaivella menneitä, tehdä sukututkimusta. Ystävä sitten vastauksessaan sivusi erästä löytämäänsä sotkua, risaan liiteriin vuosikymmenten aikana kasattua sateen kastelemaa aikakausilehtipuuroa. Siitä se sitten ryöpsähti tämä vastaukseni hänelle:

"Ihan pakko vaan äkkiä vastata tohon aikakauslehtikompostiin. Tietyn ikäset ihmiset tai jollakin tietyllä kymmenluvulla (onko se ollut 50- vai 60-luku) elämänvaikutteensa imeneet ihmiset on täyttäneet koko Suomenniemen kaikella paskalla. Sinne vaan liiterin taakse ja metän reunaan ja johonkin hikiseen kuoppaan ja kiven koloon kaikki dödöpullosta jalluun ja siitä väliltä.
Me nykyaikaiset kierrättäjäkompostoijat potkitaan näitä löytöjä ensin kengän kärjellä ja ihmetellään ja sitten on pakko siivota.
Vuosikymmeniä vanhoja syntejä. Yäk.

Ei oo ihme että joka paikassa ahistaa tunkkaset energiat. Mä en käsitä mitä ne siellä teryleeniaikakaudella on miettineet. Laittaneet vaan kaiken pois silmistään eli pois mielestään. Täälläkin jumalauta joo on ollu tanhuat pullollaan vanhaa ainotossua ja puolikasta arapianlautasta kun ei oo hennottu kai pistää oikeesti kaatopaikalle. Pahahan se tietysti on kaatopaikkakin mutta kaatopaikalla on kaatopaikan sielu; se on sen tehtävä.
Kivenkololla ison kuusen juuressa ei oo sellasta kaatis-sielua. Sillolis ihan muu tehtävä mutta siellä on kossupulloa ja rautalankaa ja virttiny apulantasäkki vanhassa maalipöntössä tuhat miljoonaa vuotta.

Ja kuten huomata saattaa tämä aihe nostattaa sitä adrenaliinia entisestään. Mä oon siivonnu näitten perkeleitten tanhuoita ja itkeny ja siivonnu. Nyt ollaan jo melkeen synnittömiä.
Inhoan koko tanhua-sanaa (sori Seppo) mitä sitten lie tarkottaakaan, jotain pihan laitaa, pellonreunaa, joutomaata kai. Mulle se on synonyymi roskakasasta pajupuskan takana ja ränsistyneen omenapuun alle unohtuneesta pohjansa menettäneensä ruostuneesta tynnyristä.

no hops. Tulipa sanottua pois vaivaamasta.
Enkä mä oo yhtään ekovihreä, mä oon energiasyöppöjen vastustaja."

Vaikka sain purkaa asian ystävälleni niin se jäi vielä kaihertamaan. Monilla tuntuu olevan tunne 'uuteen aikaan' menosta, mm. nikki kirjotteli siitä eilen voimakkaasti kuunkierrossa. Itse olen siivonnut elämääni ja tunne vanhojenkin asioiden putsaamisesta ennen jotain uutta on voimakas. Energiasyöpöistä asioista elämässä on päästävä irtautumaan!

Mulla asia ryöpsähti näin tunteenomaisesti ja yllättävästikin pintaan;
onko teillä muilla vastaavia kokemuksia jostakin energiat imevästä paikasta, tapahtumasta yms?!

[tämän topicin varsinainen aihe]

Jos Suomi on itsessään niin kuvottava ja vastemielinen maa, ihmettelen suuresti, miksi täällä on ihmisiä, jotka haluavat vaihtaa mielipiteitään suomeksi ja suomen kielellä? Varmasti vastaavanlaisia foorumeja löytyy myös muualta maailmasta, ehkä myös ranskaksi tai saksaksi? Vai onko tämä vain jonkinlainen itsetunnon pönkittämiskanava näille ihmisille?

Tätäpä minäkin olen monesti miettinyt.
Ja sain vahvistusta ajatukselle tuosta Sashan puolustautumisvyörytyksestä, jota omassa ilkeämielisyydessäni odottelin.

Olettekos miettineet, että tämän topicin varsinainen aihe, Jokelan ammuskelu, ei tainnut ollenkaan johtua suomalaiskansallisesta tyhmyydestä ja örveltämisestä, lapsien kouluun kuljettamatta jättämisestä, tuskin koulujärjestelmästäkään.
Poika ihaili mm. Hitleriä, Stalinia ja muita kansainvälisesti tunnettuja massamurhaajia ja piti yhteyttä ympäri maailmaa ilmeisen loistavan kielitaitonsa avulla. Poika eli ehkä enemmän henkisesti kansainvälisissä ympyröissä kuin Suomessa fyysisesti. Malka on ihan kaikkien länsimaisten/kehittyneiden valtioiden ihmisten silmissä tämän asian suhteen. 

Ei tässä Jokelan tapauksessa taida ole kyse maasta, maan rajoista eikä kansalaisuudesta.
Siksi onkin niin ikävää, että Sasha voi jatkuvasti polkea jalkoihinsa, tällaisenkin aiheen varjolla, meidän kotimaatamme. Emme mekään huomioideni mukaan kovin hanakasti ole pilkanneet Sinun kotimaatasi.

Me kasvatamme täällä rakkaudella lapsiamme joka päivä vakaassa uskossa ettei heistä tule örveltäjiä ja itsetuhoisia sarjamurhaajia.
Jos tunnet, että asiat ovat täällä kuitenkin huonosti, tule tekemään tänne jotain äläkä siellä nau'u.

Vai tultaisiinko me epäkurantit suomalaiset sivistymään sinne Wieniin?
Vois kyllä mennä kuohujuoman poreet nenään.

Mut nyt mä lopetan tästä aiheesta. Sorry kaikille brutaali käyttäytymiseni.

Vietän onnellisena erakkovaihetta ja olen tuumaillut tuon tr.  kulkemisen 12. huoneessani vaikuttavan asiaan voimakkaasti.

Cafeastrologyn mukaan transiittiin liittyy energian kanavoituminen henkilökohtaisiin asioihin ja tekemisten suojelu toisten silmiltä.
Yksin työskennellessä saavutetaan helpoimmin hyviä tuloksia.
Tiedostamattomat käyttäytymismallit saattavat vaikuttaa siihen kuinka suojelet itseäsi ja pidät puoliasi.
Unettomuuskin voi vaivata, varsinkin jos ei anna intuitionsa johdattaa.
Omien tavoitteiden tutkiminen ja miettiminen, uuden konseptin hakeminen, on ajalle ominaista.
Ja sitä tutkimista auttaa aktiivinen, vapaa unelmointi!

Menneisyyden teotkin voivat paljastua -eikä se ole välttämättä paha asia!

Onkos kenelläkään muulla vaihe päällä tai tuoreessa muistissa?

Itse tunnistan koko paketin, unettomuuksineen päivineen vaikka se on mulle muutoin vierasta.
Asia tuntuu siksikin merkitykselliseltä että  alkaa kohta retrota ja oma 12. huone saa siten superannoksen 'marssia'. Seppo kirjoitti laivan nostamisesta telakalle ja siltä totisesti tuntuu jo nyt.
Eli kun mua ei oo näkynyt ja kuulunut eikä varmaan kuulu paljon jatkossakaan,
niin mä oon vaan telakalla!

[Onko ollut tarve parantaa vanhoja haavoja ja 'särkyjä'?]

Chiron lähtee etenemään eteenpäin perjantaina 19.10.07.
Nyt se on pysähtyneenä, valmistautumassa eteenpäin menoon. Astro.comin mukaan Sd-asema on ollut 15.päivästä alkaen.
Tätä pysäkkiä-ennen-eteenpäin-menoa voisi kuvata seuraavasti:
Kun planeetan/asteroidin perääntymisvaihe alkaa olla päätöksessään koemme lamaannuksen hetken, kunnes saavutetaan käännekohta ja tilanne alkaa seljetä.

Astrology.comin mukaan tässä Chironin tilanteessa olemme kiinnostuneita vaihtoehtoisesta lääketieteestä, kokonaisvaltaisesta parantamisesta ja huipputekniikan kehittämisestä/kehittymisestä kaikilla elämänaloilla.
Ja Soul-searching on kertakaikkisesti muodissa!

Retrograde Stationista (pysäkki ennen perääntymistä) sanotaan, että se polttaa reiän karttaan, miksei siis tämä toinenkin pysäkki tekisi samaa.
Laittakaapa kommenttia jos haavoittunut parantaja tekee pysäkin merkittävään asemaan kartallanne (n. 10 astetta  ).
Onko ollut tarve parantaa vanhoja haavoja ja 'särkyjä'?