Niin,olis ihan mielenkiintoista tietää että vaikuttaako esim.aurinkomerkki  kielten oppimiseen... 

Mutta minun mielestäni tarpeen tullen jokainen oppii uuden kielen aivan varmasti.Jos vaikka joutuu Kiinaan ja ympärillä on vain kiinaa puhuvia niin muutamassa viikossa osaa jo aika paljon !
Ja onhan vielä elekielikin jota ei listassa ole. 

Suomen koulujärjestelmä on ainakin tähän asti ollut kielioppipainotteinen.Jos ei mene oikein kieliopillisesti niin et osaa mitään.(Ainakin mulla numeroiden valossa...  )Ja samalla puhumisen kynnys kasvaa ! Kun en mie osaa... 
Itselläni vieraalla kielellä puhuminen on kohentunut lukion jälkeen kun lopetin seuraamasta että menikö se nyt ihan oikein.
Monesti olenkin joutunut tulkiksikin kun mie en välitä siitä että jos vaikka jokin lause menee kieliopillisesti pieleen.(Moni osaa ainakin englantia,mutta uskallus puuttuu.) Minusta on tärkeintä että tulee ymmärretyksi !! Ja aina on asiat selvinneet puhumalla ja elekielellä.
Kerran opaskeikalla sanoin että en puhu kovin hyvää saksaa niin eräs saksalainen naureskeli että puhut kyllä paljon paremmin saksaa kuin hän suomea. 

Valitettavasti vain nykyisellään tahtoo taidot ruostua kun harvoin pääsee puhumaan englantia tai saksaa.Mutta sen olen huomannut että lyhyessäkin ajassa palautuu paljon mieleen.

Ruotsi on kyllä unohtunut täysin kun ei sitä täällä idässä juurikaan tarvitse,jos nyt ei maitopukista tekstiä lueskele huvikseen.
Kiinaa olis kyllä kiva opiskella,olis ainakin haastetta !!

Veskarina miekin vähän kommentoimaan...  :
No minähän olen  &    ... 
Mutta kyllähän meitä on moneen veneeseen.En mä ainakaan tuollaisia Lillin kertomia menis ehdottelemaan !

Mutta romanttisuudesta...Minusta romanttisuus on kyllä ihmisestä kiinni.Mä  olen kyllä romantikko(kynttilät,kesäinen auringonlasku,nuotiolla istuminen,...).Vaimo on    ja sanoo että ei ole lainkaan romantikko...mutta kyllä hän on hyvinkin paljon!... kun sivusta olen seurannut !

Mitä sitten romanttisuudella tarkoitetaankin. Jollekkin on romanttista  kynttiläillallinen,toiselle taas naama nokisena nuotiolla !
Ja niinkuin Esmiralda sanoi niin kyllä romantiikka on muuttunut paljonkin vuosien mittaan ! Asenteet ja tavat muuttuvat !
Ennen oli romantiikkaa kun poika ja tyttö kävelivät käsi kädessä koivikossa järven rannalla.Nyt sama taitaa olla kävely discon valojen loisteessa ? 

Ja yleensäkin vanhemmat asiat ja tapahtumat saavat helposti omassa mielessä romanttisen leiman eli siis tuntuvat romanttisilta,ainakin minusta.
 Esim.juhannusyö usvaisella järvellä,jne.

Tonyn kanssa olen samaa mieltä että romantiikka ja esteettinen kauneus ovat hieman eri asia.Tulee vain mieleen että kesäinen auringonlasku on esteettisesti kaunis mutta onko se romanttinen jos kainalossa on oma kulta ? Jos sitä katsookin yksin niin onko se silloin romanttinen ?
 

Smoke On The Water...man.
Voe tokkiisa,vesjmieshän mie !     :

*kurkistaa*
Mieshän mä... Sekä fyysisesti että henkisesti pääosin. :

Sillä kyllä mä kykenen tekemään sekä "miesten että naisten" töitä.Vaikka paljohan se on asennekysymys.

Eikös sitäpaitsi kaikilla ole feminiininen tai maskuliininen puoli...tai sitten vaikka on sukupuoleton.Pääasiahan kaiketi on se että on se mikä tuntee olevansa !
Jaa,putkimies...
Kyllä mä pystyn useampaankin asiaan keskittymään vaikka yhtäaikaa.Riippuu kylläkin asiasta.Eihän kelloseppäkään kelloa korjatessaan  lattiaa lakaise. 

Jaaha... Pitää varmaan yrittää tasapainottaa minunkin.  :

Siis mopoMIES olen.
Tosin mietin pitäiskö vaihtaa talveksi nimimerkkiä kun mopokin joutuu kohta talveksi talliin,ei pääse ajelemaan... 

Naisvaltaistahan tuo näkyis olevan mutta eiköhän tässä pärjätä... 
Eikä pelota yhtään ! 

Niin...kyllähän täällä Astrossa näyttäisi suurin osa olevan naisia,mutta ehkä me miehetkin täällä pärjätään!

Omalta kohdaltani voisin sanoa että astrogiselta kannalta astrologia kiinnostaa vesimiesmäisesti. Monia asioita täytyy selvittää ja tutkia.
Eli mielenkiinnosta astrologiaa harrastelen mutta laaja on alue ja vasta alussa.Vaikkakin jo yläasteaikoina laskeskelin karttaa itselleni...
En kyllä muista osuiko lähellekkään!  :
Ja astrologiaahan on monenlaista! On sideeristä,intialaista,kiinalaista,maya ja druideillakin taisi olla eräänlaista. Eli kyllä astrossa kohteita löytyy.
Muita astrologiaa harrastavia miehiä en kyllä lähipiiristä tiedä.Tai sitten he ovat hiljaa harrastuksestaan.

Hmmm...en mä usko että astrologia egoon vaikuttaa.Vaikka kyllä kai se itsetuntokysymyskin on !Jos on heikko itsetunto niin tottakai se vaikuttaa.Tosin taitaa päteä myös muihinkin asioihin...
Ainakaan mulla ei ego kärsi vaikka astroilenkin.Ja juttelen asiasta jos sattuu puheeksi.Mutta aika harvassa on miehet jotka haluavat astrologiasta puhella...
Mutta tavallinen suomalainen jäppinen ei mene varmaankaan kylän baarissa kertomaan että nyt kyllä Saturnus vaikuttaa ja Aurinko on oppositiossa Uranukseen.

Ns.lehtihoroskooppeihin en kyllä juurikaan usko.Ja kyllä! Ne usein mielletään   
naisten lukemistoon miesten keskuudessa.Sillä jokaisessa naistenlehdessähän on normaaleja horoskoopppeja,rakkaushoroskooppeja,työhoroskooppeja,jne.

Mielikuva astrologiasta voi tulla tätä kautta.
Mutta todellisuudessahan  astrologia on "tietellisempää" kuin jonkin toimittajan pikapäin tekemä yleistulkinta.Ammattilaisen tekemä tulkinta on ihan eri maailmasta.

Ja ei horoskoopit niin paljastavia ole että niitä pitäis kaihtaa.Ihmisethän ovat erilaisia! Joku luonne tai asia pätee yhteen ja joku taas toiseen henkilöön.Tuskin kaikki piirteet natsaavat samaan henkilöön... 

Höh...hulvaton ketju... 

Nauru pidentää tunnetusti ikää! Mutta päin naamaa nauraminen ei.Yhdessä on kivempaa hohottaa.

Mutta kyllä on tunnustettava että leipominen on enemmänkin naisten hommia!
Mulla ainakin ulkonäkö ei vastaa ohjeen kuvaa.Mutta ruuanlaittohan on kokeilua ja testailua.Ja kun vaimon kanssa toimitaan yhdessä niin silloin vasta mielenkiintoisia makuja löytyy! Taidetan olla kokeiluluontoisia.

Totta! Kyllä maailma kaipaa naisia,ilman olis ikävää.Vaan molempia tarvitaan!!!

Ai niin...Kyllä toisen kunnioitus ansaitaan sillä miten itse toimii!Ja se koskee molempia sukupuolia.

??


Jaaha,enpä tiedä että kuuluuko minun osallistua tähän keskusteluun mutta kun nyt sattui silmään...

Jokaisellahan on siis oma kohtalonsa jonka mukaan täällä mennään.Riippuen siitä mitä sinne on kirjattu,sellaiset asiat tapahtuvat.Joissakin solmukodissa voi kenties vaikuttaa suuntaan omilla valinnoilla...
Ja kenties joitakin asioita ei olekkaan tarkoitettu tapahtuvaksi! (parisuhde,lapset...)

Sitä minäkään en ole koskaan ymmärtänyt miksi pitää vetää jotain roolia? Ja olla joku muu jota ei TODELLA ole.Sillä siinä pettää vain itseään ja jos vähänkin tajuaa niin ennenpitkää naamio väistämättä tipahtaa.Aina.

Siksi vaimoani rakastankin koska hän on oma itsensä!!! Tosin asia piti varmistaa "koeajalla"  Ja vaimo kyllä sanoo samaa minustakin... Tasa-arvoisia ollaan!

Ainakin minä ole huomannut jos joku on vetänyt roolia,olipa hän sitten mies tai nainen.Ja taatusti sellaisella ei ole ollut tulevaisuutta minun suhteen.Sillä jos näyttelee jotain roolia niin miten voi olla varma ettei niin tapahdu myöhemminkin...
Ja miksi vetää jotakin roolia yleensäkkään ? Kiinnostaisi tietää onko takana heikko itsetunto vai mikä ettei voi näyttää sitä oikeaa sisintään!Haluaako piiloutua todellisuudelta? Eikös meidät luotu olemaan oma itsemme? Jos emme ole oma itsemme niin maksammeko siitä tulevissa elämissämme?

Juu,ja rakkaus ei tule todellakaan hakemalla! Vaikka kuinka etsisi.Rakastamista ei voi opetella vaan se tulee sydämmestä jos sydän on siihen valmis! Siihen asti voi vaan odottaa,toisaalta voi olla ettei se tapahdu koskaan jos niin on määrätty.Tai ei ole koskaan valmis rakastamaan omien rajoitustensa takia.

 

Mielestäni yksi hyvä mittari sille,
kuinka valmis on aitoon suhteeseen, on se,
kuinka paljon pystyy nauramaan itselleen ja omille virheilleen/puutteilleen.

Olen aina vierastanut ihmisiä, jotka yrittävät olla jotain sellaista, mitä ne eivät todella ole ja suhteen alussa monet juoksevat samaan suden kuoppaan, että maalailevat itsestään ihan toisenlaista kuvaa tehdäkseen vaikutuksen toiseen ja yhtä usein monet ihmiset laskevat tuollaisen ihmisen varaan koko tulevaisuutensa.

Jep! Jos näkee muissa virheitä ja puutteita niin pitää myös nähdä omat virheet ja puutteet.Koska vasta silloin voi vasta korjata kun näkee ja hyväksyy mitä korjata! Ja kaikissahan meissä on jotain korjattavaa!

Juu...Kyllähän kaikki varmaan yrittävät muuttaa toisiaan.Sekä työelämässä että parisuhteessa,ainakin joskus!Jos muuta väittää niin huijaa.Vai eikö VD ole koskaan yrittänyt muuttaa ketään tai kenenkään mielipiteitä?

Ja toistensa muuttamisen suhteen on kyse kompromisseista.Mä joustan tuossa ja sä tuossa.Asiat voivat olla pieniäkin mutta tällä tavoin saavutetaan vähitellen tasapaino.Mutta asioiden on tapahduttava aidosti...Painostamalla asiat eivät etene.Eivät missään asiassa!

Vaikeaahan se joskus on mutta... yhtälailla miehille ja naisille!!

Jep Kotkansilmä! Naiset ovat ihania! Kukin Tavallaan!

Sanoisin kyllä että kannattaa miettiä minkälaisen tatuoinnin haluaa sillä se on ja pysyy.
Minusta kannattaa luottaa intuitioon sillä se kertoo mikä on hyvä itselle.Sellainen tatska joka kuvastaa sinua itseäsi ja ajatuksiasi.
Ainakin itselle se toimii.En ole tatskoihini kyllästynyt vaikka osa on ollut jo vuosia.Viimeisimmän etsiskelyyn tosin vierähti vuosia ennenkuin löytyi juuri SE mitä hain.Se vaara siinä on että kun yhden ottaa niin jo alkaa miettimään seuraavaa...

Tatuointiliikkeissä voi katsella kuvia mutta pakkoko se on ottaa juuri sellainen kuin mallikuvassa on? Voihan sitä muutella mieleisekseen jos kuvarunko on sopiva...Värejä voi muutella,jotain poistaa,lisätä jne.
Ja tietysti kannattaa katsoa millä tatuoijalla käy.Toisilla kuvat pysyy paremman näköisenä kuin toisilla.

Ja jos aletaan kysyä allekirjoitusta paperiin että tatuoija vapautetaan vastuusta jos jotain jälkeenpäin ilmenee niin ehkä kannattaa harkita meneekö kyseiselle tatuoijalle...

Noo...nykyelämässä netissä tavattiin.
Aikaisemmin on varmaan kyllä törmäilty ties missä.
Ja kyllä tässä varmaan oli kohtalolla taas sormensa pelissä sillä vain yksi kysymys oli se joka "pakotti" nykyisen vaimon vastaamaan meiliin.
Ja että hän just silloin sattui surffaamaan netissä vaikka ei sitä yleensä ole tehnyt...
Vaan eri asiathan ovat yhteensattumien summa,jos on oikea kaava niin syntyy sopiva yhdiste. :

Pistänpä minäkin lusikkani soppaan.
Kyllä minäkin kai aikamoisen tavallinen olen,paitsi en ihan...
Tuttavapiirissä ei kyllä ole tietääksen muita miehiä jotka ovat astrologiasta kiinnostuneita.Ainakaan ei ole tullut koskaan puheeksi.
Kyllähän mä luulen että miehet ovat jonkinmoisena vähemmistönä,tämä kun ei ole varmaankan monen mielestä "miehistä".(Mulle sillä ei ole ollut merkitystä sillä mitäs siitä mitä muut ajattelevat).
Monilla asenne varmaan johtuu siitä jos kokemuspohja on vain aikakauslehtien pikapinnallisista viikkohoroskoopeista.Sillä kyllähän astrologia on paaaaljon enemmän!
Kyllä luonneanalyysi ja muut tulkinnat aina jotain antavat!
Vaan toisaalta pitää tehdä sitä mikä tuntuu kiinnostavalta eikä väkisin vääntää.
Mulla tämä kiinnostus varmaan johtuu aurinkomerkistä sillä vesimiehethän usein etsivät uutta ja kokeilemisen arvoista.
Ja toisekseen astrologia on kuin jousiammunta...ikinä ei tule valmiiksi...

 
 
 
 
 
 

Mmmm... Vaikeaahan se varmaan on! Tunnustan! Mutta kyllähän me veskarit ollaan jokainen hieman erilaisia ja eri ihmiselle toimivat erilaiset tavat.
Ja kyllähän vuodet siloittelee...

Vaimo kyllä joskus(lue:varsin usein) sanoo että en kuuntele tai kuule mitään.Hän yleensä saa asioihin selkeyttä "topakalla" otteella.(Eli "karjahtaa" huomiota,nyt keskustellaan).Tosin joskus sekään ei taida toimia.Sillä liikaa painostamalla voi tulla täys stoppi.

Toinen keino varmaan olis se että saa vesimiehen aivorattaat raksuttamaan vaikka kyseenalaistamalla esitetyn asian jolloin väittelyhän siitä tulee.Silloin voit ehkä saada asiaan oman mielipiteesi selvennettyä.
Tietty vaikeutena on että me veskarit öööö...tiedämme (?) paljon asioista ja olemme jääräpäisiä.Mutta faktat ovat faktoja vesimiehillekkin.Varsinkin jos ne ovat mustaa valkoisella!
Parhaiten kai se toimii ajan avustuksella,kaikki aikanaan!Joskus asioista keskustelu alkaa omia aikojaan ihan itsestään ja asioita saadaan selviteltyä.

Jaa...saikohan tästä vastauksesta mitään tolkkua. Vaimo vois vastata vähän erilailla...

Hmmm.... Muutoksiahan vesimiehen elämä sisältää.Itselläni niitä on aina ollut ja tavallaan jo olen sisäistänyt sen että vähän väliä tulee muutoksia ja "mullistuksia" ! Joten sen pohjalta vuosi on alkanut ihan kohtalaisesti.
Ja toisekseen ilman muutoksia ei ole kehitystäkään!!ja kasvamistakaan!
Eikun vaan vauhdilla eteenpäin ja uteliaana katsomaan että mitä seuraavan nurkan takaa paljastuu... Niinhän tulihevonen laukkaa tuulispäänä 
Sitäpaitsi pimeys väistyy ja valo lisääntyy!!!

 
 
 
 
 
 

"Ei tiedolla,taidolla vaan tuurilla-paras A-ryhmä"
Juu,mutta asiaan! Minusta intuitio on ennalta tuntemista tai oikestaan tunne miten tietyssä asiassa tulee tapahtumaan.Joko hyvin tai vähän huonommin... Yleensä intuitiot ovat hyviä mutta joskus tietää että metsään menee! No,asiaan voi joskus vaikuttaakkin vaikkakin reagointiaika on lyhyt.
Minusta tuntuu että ennaltanäkeminen on hieman "järeämpi" ja vahvempi tapa nähdä tulevaan.Hmm...olisiko intuitio enemmänkin aavitus ja ennaltanäkeminen  taas tieto? 
Vaikeinta kai on uskoa intuitioon mutta siihenkin oppii iän myötä luottamaan.Kokemus opettaa...