Mutta reagoit toki juuri niinkuin se rikkain eliitti - joka aina käärii voitot taskuunsa kun Chicagon koulukunnan opeilla elvytettävän maan kansallisomaisuutta yksityistetään pilkkahintaan - haluaa: Sinä alat nokkia niitä köyhimpiä ja eniten kärsiviä eli Kreikan kansaa

Hei kommarilta unohtu sanat riistoporvari, takinkääntäjä, työläisen veri... ja mitä siellä teidän punaisessa kirjassanne nyt sitten olikaan muita idioottihokemia.

Greek debt crisis: Goldman Sachs could be sued for helping hide debts when it joined euro.

http://www.independent.co.uk/news/world/europe/greek-debt-crisis-goldman-sachs-could-be-sued-for-helping-country-hide-debts-when-it-joined-euro-10381926.html

Kansan vika? Kansa ei tiedä tälläisistä takahuonejärjestelyistä yhtään mitään.

No ei varmasti tiedä, jos haluaa elää niin, ettei haluakkaan tietää. Tää on aina tää selitys, ihmiset eläneet tässä maailmassa 30 tai 40 tai 50 vuotta, ja mistään en mitään tiedä.

[Kreikassa oli vain 5 000 ihmistä, jotka ilmoittivat tienaavansa 120 000 euroa vuodessa. Mitä hienoimmissa taloissa asuvat asianajajat ja lääkärit ilmoittivat saavansa 15 000 euron vuosituloja.]

Tällasta väkee.   http://www.hs.fi/talous/a1436415148834 

http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/ulkomaat/2216545/veronkierto-maan-tapa-kreikassa 

James Angeloksen uutuusteos The Full Catastrophe: Travels Among the New Greek Ruins kertoo Angeloksen matkoista "uuden Kreikan raunioilla".

Angelos aloittaa paljon uutisoidusta Zakynthosin "sokeiden saaresta", jossa kaksi prosenttia väestä ilmoitti olevansa sokeita. Heitä oli yhdeksän kertaa enemmän kuin samankokoisessa väestössä keskimäärin. Sokeat saivat 724 euroa joka toinen kuukausi.

650 "sokeasta" 600:lla olikin aivan hyvä näkökyky ja yleensä myös ajokortti. Toisestakin vastaavasta saaresta on uutisoitu.

Kun Kreikassa rajoitteisina etuja saaneiden tuli henkilökohtaisesti ilmoittautua viranomaisille, jätti 36 000 tulematta. Kreikka säästi tuolloin 100 miljoonaa euroa vuodessa.

Toinen vastaava ryhmä olivat yli 8 500 kreikkalaista, jotka olivat ilmoittaneet olevansa yli satavuotiaita.

Kaikkiaan löydettiin yli 40 000 tarkoituksellisesti virheellistä eläkeilmoitusta.

Kreikassa oli vain 5 000 ihmistä, jotka ilmoittivat tienaavansa 120 000 euroa vuodessa. Mitä hienoimmissa taloissa asuvat asianajajat ja lääkärit ilmoittivat saavansa 15 000 euron vuosituloja.

Daily Mailin mukaan Ateenan metro on ollut käytännössä ilmainen, sillä lipun ostaminen perustui vapaaehtoisuuteen. Vain harvat ostivat lipun.

Ateenassa oli ilmoitettu 300 uima-allasta, joista joutui maksamaan veroa. Google Earthin ilmakuvat paljastivat, että oikea uima-altaiden määrä oli ehkä 20 000. Uima-altaiden peittäviä suojia ryhdyttiin ostamaan kovalla kiireellä.

Kirja kertoo myös Kreikan valtiovarainministeriön työntekijästä Savvas Saltouridisista. Hän ampui kaupunkinsa pormestarin ja joutui vankilaan. Palkka kuitenkin juoksi yhä hänelle ja hänen rikostoverilleen.

Yhdellä saarelle maksettiin oliivipuun viljelijöille tukia pinta-alan mukaan. Koko saaren pinta-ala ei riittänyt siihen mitä olisi pitänyt maksaa.

Kirjailija James Angeloksen esittäessä huijareiden rankaisemista viranomainen vastasi hänelle, että ehkä puolet Kreikasta pitäisi silloin laittaa vankilaan.


Ahneella on paskanen loppu. Ei käy yhtään sääliksi tätä rikolliskansakuntaa. Ulos vaan eurosta mokoma roskasakki.

Kyllä osu ja uppos 

Löysin itseni oikein sudenkuopasta. Paljon kun lueskelee ja yrittää opetella jotain "hyviä" tapoja ajatella ja jopa tuntea, niin huomasin, kuinka hirveä kontrolli minulla on itseäni kohtaan, ja se rajoittuneisuus. Ja samalla kerron yötä päivää jatkuvalla syötöllä itselleni, että siksi ei oikein mene putkeen asiat, ja tökkii enemmän tai vähemmän, kun en ajattele ja ole tarpeeksi flow-tilassa, ja ajattele siten ja täten ja tuoten.

Ja oikeastaan se kaikki vain kertoo, että "minä olen huono". No siitä on tietysti ilo aika kaukana. 

No nyt kun saanut "kiukuteltua" tarpeeksi, niin voisikin kirjoittaa jotain järkevääkin.

Muistan kun luin tuon ensimmäistä kertaa, niin aloin miettimään tämän maailman ihmisten tekosia, ja kuinka monessa järjettömyydessä on takana tämä "ei riittävän hyvä".
Tv:stä tuli se dokumentti näistä afrikan tyttölasten ympärileikkauksista, ja se jos mikä on täysin käsittämättömän järjetöntä. Hirveää kidutusta, joissa ne pienet tyttöraukat menettävät yleensä tajunsa siitä kidutuksesta, ja mitään tilastojahan ei ole, että kuinka moni siihen loppuviimeksi kuolee. Ja minkä menetyksen ja tuskan kanssa saavat elää loppuikänsä. Ei koskaan mitään nautintoa seksuaalisesti. Miten julmaa.
Ja ne naisethan selittivät, että tämä on pakko tehdä, jotta olisi todisteet neitsyydestä, ja nämä tytöt pääsisivät joskus naimisiin. Eli eikö se perimmäinen ajatus tässäkin ole, että kun nämä tytöt tällaisenaan ei-kidutettuina eivät ole riittävän hyviä, jotta kelpaisivat morsiammiksi. Ei-riittävän hyvä. Että heidät täytyy silpoa paremmiksi.

Ja kun kuuntelee ihmisten puheita tavallisessa elämässä, tv:ssä tai missä tahansa, niin hyvin harvoin kuulee, että ihmiset näkisivät ylipäänsä mitään riittävän hyvänä. Todennäköisesti juuri tästä syystä, että ei näe itseään koskaan riittävän hyvänä.

Eläimet, lemmikit, koirat jalostetaan ja muokataan ulkonäön perusteella, ja aiheutetaan kaikenlaista tuskallista fyysistä vaivaa, kun ne ovat " ei-riittävän hyviä", siinä luonnollisuudessaan. Tai sitähän ei enää edes näe missään, onko enää olemassakaan.

Mielenkiintoista tutkailla ihmisten tekemisiä tästä näkökulmasta. 

Maanantai 17.11.2008
"ALIPERSOONAT 101: KUKA ON "EI RIITTÄVÄN HYVÄ"?" - SAINT GERMAIN -KANAVOINTI

Alexandra Mahlimay ja Dan Bennack
Cluj-Napoca, Romania
(www.joyandclarity.com)
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine

Miten monta kertaa olet kysynyt itseltäsi: "Milloin saan ansaitsemaani hyvyyttä, erityisesti kaiken sen hyvän jälkeen, mitä olen tehnyt toisille?" Liian usein muistaakseni sen, useimmat teistä sanoisivat, ja tämä olisi perimmiltään oikein.

Entä kaikki ne kerran, kun sinulle sanottiin: "Tee sitä, mitä rakastat, ja rahaa seuraa siitä." - ja vain totesit, että kun teit sen, toiset eivät arvostaneet sitä, miten päätit palvella? Taaskin, useammin kuin ehkä välität muistaa.

Mitä merkitsee tuntea niin, että on "ei riittävän hyvä", vaikka kuinka kovasti yrittäisi? Ja miksi nämä tunteet näyttävät estävän hyvien asioiden tapahtumisen sinulle?

Se tunne, että olet "ei riittävän hyvä" tai ettet ole hyvä siinä, mitä teet, merkitsee sitä, että jossain syvällä sisälläsi et tunne olevasi rakkauden arvoinen ja uskot, että sinun on tehtävä jotain enemmän.

Tämä väärintulkinta syntyi, kun ensimmäisen kerran tunsit erillisyyttä ympärilläsi olevaan rakkauteen. Monille tämä tapahtui lapsuudessa. Kenties sinua kritisoitiin jostain sanomastasi tai tekemästäsi. Usein kuultiin sanat "olet ollut paha poika tai olet ollut paha tyttö". Olosuhteet eivät olleet niin tärkeät kuin niiden sinussa herättämät tunteet. Tunteet jotka asuvat sisälläsi, myös nyt.

Kun joku rakastamasi sanoo sinun olleen "paha", miten voit koskaan sen jälkeen toivoa, että tunnet "hyvää" itsestäsi, erityisesti jos sinua rangaistiinkin siitä? Sen sijaan sisäistät tuskan. Ja kun kertyy lisää näin tuskallisia kokemuksia, niin alat uskoa niiden olevan totta. Pian hyväksyt, että sinussa on jotain vikaa ja että sinun on yritettävä kovemmin voittaaksesi lähelläsi olevien hyväksynnän.

Ja näin matkasi kärsimykseen alkaa.

Sisäinen ristiriita omasta arvostasi

Joka kerta kun tunnet, että olet "ei riittävän hyvä", voit olla varma, että tuo osa on vakuuttunut siitä, että sinun on yritettävä kovemmin ollaksesi rakastettu. Tämä eristynyt itsetietoisuutesi osa näyttää olevan suorassa ristiriidassa sen ydinosasi kanssa, joka muistaa arvosi ja hyvyytesi.

Tämä sisäinen ristiriita on yleinen lapsilla, ja ellei sitä paranneta rakkaudella ja ymmärryksellä, se kannetaan aikuisuuteen. Tämänkaltaiset sisäiset ristiriidat voivat halvaannuttaa kykynne tuntea rakkautta, ja ne voivat estää teitä nauttimasta asioista, joita arvostatte eniten - joko työssä tai leikissä.

Valotyöntekijät ovat erityisen alttiita tälle ongelmalle. Vaikka tunnette olevanne motivoitunut palvelemaan myötätuntoisesti ja ymmärtävästi, niin se mitä teette, ei näytä olevan kyllin hyvää itsenne tai toisten mielestä.

Teillä on korkeat toiveet siitä, että teitä arvostetaan ja jopa palkitaan siitä, kuka olette, ja tämä kannustaa teitä antamaan lisää itsestänne, mutta taaskin mitättömin tuloksin. Mielenne kertoo teille, että olette tehneet kaiken oikein, mutta tyhjä tunne sydämessänne kertoo teille, ettei se riittänyt.

Totuus on, että olette oravanpyörässä. Olette ehdollistuneita yrittämään kovemmin ja kovemmin saadaksenne asiat oikein, koska syvällä sisällänne uskotte, että ette ole riittävän hyvä, jotta hyviä asioita tapahtuisi teille. Tämä uskomus voi juontaa juurensa torjuntaan, mitä koitte lapsena, vain siksi, että tunsitte häiriöt yhteydessänne toisten kanssa hyvin syvällisesti.

Kuka on "ei riittävän hyvä"?

"Ei riittävän hyvä" on osanne, joka tuntee, että ette ansaitse hyvien asioiden tapahtumista itsellenne tai tulemista rakastetuksi sellaisena, kuin olette. Tämä on osa elävää energiaanne - Henkeä mikä olette - joka vakuuttui varhain lapsuudessa siitä, että sen oli oltava erillään Jumalasta, teistä ja lähellänne olevista. Se tuntee uhkaa vielä tänäkin päivänä.

Tämä tietoisuutenne osa uskoo, että se on "sinä", mutta se ei ole. Se on alipersoona tai egonne sirpale. Sillä näyttää olevan oma elämänsä, mutta se on aktiivinen vain, silloin kun kohdistatte huomionne siihen - aina kun hyväksytte sen uskomuksen, että olette "ei riittävän hyvä". Todellisuudessa kyse on vain väärintulkinnasta siihen liittyen, kuka luulette olevanne.

"Ei riittävän hyvä" on yksi tärkeä alipersoonanne. Se on niin vakuuttunut arvottomuudestanne, ettei se voi kuvitella, että olette olemassa tuon kokemuksen ulkopuolella. Koska se uskoo siihen täysin, se odottaa näiden olosuhteiden toteutumista tietäen, että ennemmin tai myöhemmin teitä loukkaa joku, joka pitää teitä viallisena ja ei-rakastettavana.

"Ei riittävän hyvä" on myös sabotoija. Se ei salli teidän paeta omia uskomuksiaan siitä, kuka olette. Jos uskallatte tehdä jotain sellaista, mitä rakastatte - jotain missä olette hyvä tai minkä tekeminen tuntuu hyvältä - tämä tuntuu siitä uhkaavalta eikä se salli sitä. Se kertoo teille, että todellisuudessa olette "ei riittävän hyvä", ja koska näin on, ette voi mitenkään tuntea hyväksi oloanne mistään. Se muistuttaa teitä tästä uudestaan ja uudestaan, kunnes uskotte sen taas.

"Ei riittävän hyvä" vähättelee teitä epäilemällä ja tuomitsemalla siihen pisteeseen saakka, että hylkäätte sen, mikä teistä tuntuu hyvältä tai minkä tekemisestä nautitte. Jos tämä ei toimi, se vetää teihin toisten paheksunnan, jotta voitte syyttää heitä lannistumisestanne sen sijaan, että käsittelette omat arvottomuuden tunteenne.

Valotyöntekijän harhakuvia

Kuulostaako tämä tutulta? Monet teistä kamppailevat tämän kanssa. Väsymistä, lannistumista ja kauniita unelmia, jotka eivät toteudu, vaikka kuinka yritätte ilmentää niitä. Kohdistatte nämä takaiskut mielellänne ylösnousemusprosessiinne, mutta näin ei aina ole. Joskus ne ovat valotyöntekijän harhakuvia. Tällainen harhakuva antaa teidän jatkaa itsenne sabotointia arvottomuuden tunteilla, ilman että niitä täytyy tuoda tietoisuuden valoon. Se antaa teidän teeskennellä, että ylösnousemuksessa on kyse sen uhraamisesta, minkä tekemistä rakastatte, kasvaaksenne tietoisuudeltanne, kun todellisuudessa uhraatte tietoisuutenne ollaksenne kasvamatta lainkaan.

Monet teistä haluavat palvella. Pidätte ajatuksesta ja voitte kuvitella sen tuntuvan hyvältä, jos maailma arvostaisi teitä tehdessänne sitä. Mutta odottakaa! Kuka tässä puhuu? Onko tämä "sinä" vai puhuuko tässä puolestanne "ei riittävän hyvä"?

"Ei riittävän hyvä" on täysin tyytyväinen antaessaan teidän innostua valotyöntekijän ihanteista ja jopa antaessaan teidän osallistua tällaisiin toimiin. Mutta se antaa teidän nauttia olostanne vain siihen pisteeseen saakka, kunnes kasvava onnellisuutenne ja mielihyvänne tuntuu uhkaavan sitä. Sitten se muistuttaa teitä, että olette "ei riittävän hyvä", ja koska olette sitä, teidän on mahdotonta tuntea olonne hyväksi siitä, kuka olette tai mitä olette.

Se kertoo teille, ettei kukaan tiedä, miten teitä arvostetaan tai mitä teillä on tarjottavana. Se kertoo teille, ettei työnantaja arvosta työtänne tai ettei vanhempi tai puoliso rakasta teitä niin, kuin ansaitsette tulevanne rakastetuksi. Kenties se kertoo teille, että maailma ei ole aivan valmis jollekin yhtä herkälle, tietoiselle ja rakastavalle kuin te. Ja kun se on saanut loppuun kaiken tämän kertomisen, se vetää tilanteen yhteen pyytämällä teitä lopettamaan kaiken, mikä teistä tuntuu hyvältä. Ja sen te teette, koska tähän mennessä olette taas kerran vakuuttuneet siitä, että "ei riittävän hyvä" on sitä, kuka olette.

Huomaatte uskovanne, että ette ansaitse olla onnellinen tai saada hyviä asioita osaksenne. Ja tätä päädytte luomaan, jos ette lopeta sitä.

Niin, mitä sitten teet? Istut nurkassa odottamassa asioiden romahtamista? Ei, rakas ystävä. Sinun on aika nähdä se peli, mitä pelaa itsesi kanssa.

Mitä voit tehdä sen sijaan

Tiedä, että olet riittävän hyvä elämään rakkauden elämää, täysin yhdistyneenä jumaluuteesi. Olet enemmän kuin riittävän hyvä. Olet jumaluutesi. Jumala elää sinussa, sisimpänä itsenäsi, ja koska näin on, voit omaksua tämän näkökulman koska tahansa haluat - joka kerta kun kuulet epäilyksen äänen kertovan sinulle, että olet vain "ei riittävän hyvä".

Silloin kun valitset tämän korkeamman näkökulman olemuksestasi, otat neutraalin tarkkailijan aseman. Voit tarkastella tätä osaasi, joka on hämmentynyt, ja tarjota sille rakkautta. Sinulla on myötätuntoa sen kärsimystä kohtaan, mutta et salli sen jatkaa elämäsi tuhoamista. Muistutat sitä lempeästi siitä, kuka todellisuudessa olet - Jumalan lapsi ja myös Jumala. Sitten toivotat sen tervetulleeksi kotiin, siihen Jumalan piirteiden yhdistyneeseen perheeseen, jota ilmennät sinä ainutlaatuisena ihmisenä, joka olet.

Suurin ystävällisyyden ja yhdistyneisyyden lahja, mikä voit antaa "ei riittävän hyvälle", on tarkoitus. Voit kertoa sille, että olet eheä ja täysin rakastettu, juuri sellaisena kuin olet - ja että se on tervetullut tähän eheyden tilaan kanssasi. Muistuta sitä siitä, että olet rakkauden ohjaksissa ja että annat sille kaiken sen tarvitseman rakkauden. Ja pyydä sitä sitten olemaan valppaana hyvyytesi puolesta eri tavalla.

Pyydä sitä tarkkailemaan kaikkia tilaisuuksia, joita sinulla on tunteaksesi olosi hyväksi, tehdäksesi rakastamiasi asioita ja tunteaksesi olosi hyväksi niitä tehdessäsi. Anna tämän osan varjella hyvyyttäsi, sen sabotoimisen sijasta. Ota se takaisin totuuteen yhteydestäsi Jumalan kanssa ja tiedä, että sinua tuetaan tässä. Kun teet näin, elämääsi siunataan monin tavoin.

Olen Saint Germain.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

En tiedä onko tämä jo täällä, mutta ei haittaa vaikka tulisi toiseenkin kertaan.

Jos välität
niin käy allekirjoittamassa osoitteessa http://www.animalsaviors.org vetoomus etteivät kiinalaiset nylkisi kissoja ja koiria elävältä.

   Heeheee

Olipa Sashalla hauska kirjoitus, vaikka ei tainnut itselle niin kivaa olla. Älä välitä, muistan kun itse murrosikäisenä, niin kaverit kertoi kuinka niiden iskän ja naisystävän yöpöydältä löytyi hunajapurkkia ja millon mitäkin, eikä se nyt sen kummempia traumoja aiheuttanut.   

Kyllä ne on ihan muut asiat kun täällä maailmassa lapsille ja nuorille niitä traumoja aiheuttaa...

[En tiedä onko tätä aihetta joskus jo käsitelty täällä, mutta aloitan tälle aiheelle nyt kuitenkin uuden topicin.Olen huomannut, että mitä enemmän henkisellä tielläni olen edennyt, sen vähemmän minulle sopii alkoholi. En ole koskaan juonut paljon, mutta nykyisin näyttää siltä etten voi enää juoda edes sitäkään vähää mitä tähän asti olen juonut. Tuo määrä on on ollut 1-2 siideriä ja harvemmin kuin kerran kuussa. Eilen oli siskoni polttarit ja siellä tuli siemailtua tuo pari siideriä hyvässä seurassa. Nyt sitten kärsin jälkivaikutuksista. Krapulaa ei toki ole, mutta olo on muuten tosi raskas ja matalavärähteisempi kuin normaalisti. Eli ollaanko tässä nyt jo henkisellä tiellä sellaisissa sfääreissä, ettei tuotakaan vähää voi ihan seurustelumielessä alkoholia enää ottaa? Ja miksi? : Onko teillä muilla samanlaisia kokemuksia? Mitä mieltä yleensä olette alkoholin vaikutuksesta henkisyyteen? Tässä nyt lepäilen, tasapainoitan energioitani kohottaen itseni taas "normitasolleni".]

En tiedä onko tätä aihetta joskus jo käsitelty täällä, mutta aloitan tälle aiheelle nyt kuitenkin uuden topicin.

Olen huomannut, että mitä enemmän henkisellä tielläni olen edennyt, sen vähemmän minulle sopii alkoholi. En ole koskaan juonut paljon, mutta nykyisin näyttää siltä etten voi enää juoda edes sitäkään vähää mitä tähän asti olen juonut. Tuo määrä on on ollut 1-2 siideriä ja harvemmin kuin kerran kuussa. Eilen oli siskoni polttarit ja siellä tuli siemailtua tuo pari siideriä hyvässä seurassa. Nyt sitten kärsin jälkivaikutuksista.  Krapulaa ei toki ole, mutta olo on muuten tosi raskas ja matalavärähteisempi kuin normaalisti. Eli ollaanko tässä nyt jo henkisellä tiellä sellaisissa sfääreissä, ettei tuotakaan vähää voi ihan seurustelumielessä alkoholia enää ottaa? Ja miksi? : Onko teillä muilla samanlaisia kokemuksia? Mitä mieltä yleensä olette alkoholin vaikutuksesta henkisyyteen?
Tässä nyt lepäilen, tasapainoitan energioitani kohottaen itseni taas "normitasolleni". 

Itse ihmettelin muuten tuota samaa. Siis en ottanut puoleen vuoteen pisaraakaan mitään alkoholipitoista, ja nyt perjantaina join 6 tai 7 siideriä.
Minä olen aina sanonut, että minulle alkoholi sopii  kun siitä tuli aina niin mahtava fiilis, mutta nyt sitä mahtavaa fiilistä ei tullutkaan. Jotenkin tuntui vain ärsyttävältä, kun keho meni jotenkin "väsyneeksi" tai hitaaksi.
Ei ollut seuraavana päivänä yhtään krapulaa, ei oikein edes väsyttänyt, mutta kaiken kaikkiaan jotenkin laimea ja mitäänsanomaton kokemus.
Jotenkin tuli mieleen, että olisiko sitä vapautunut sen verran ja päässyt peloistaan ja siitä, että ei uskalla olla ihmisten kanssa oikein oma itsensä, johon alkoholi on auttanut ja rentouttanut,
niin se ei enää vapauttanutkaan mistään, ja siksi sen vaikutus jäi lähes olemattomaksi.

Kovasti kyllä odotin, että se poistuisi kehosta. Oikeastaan aika mukavaa, että ei ole enää samalla aaltopituudella tuon alkoholin kanssa, tai mitenkä sen nyt sanoisi... 

Hyvä kirja itsetunnon kohotukseen ja aiheesta kiinnostuneille. Selvensi monta asiaa, esim. että mikä ero on itsetunnolla ja itseluottamuksella, ja että paradoksaalisesti kyllä, ihmisellä voi olla kovakin itseluottamus, mutta ei minkäänlaista itsetuntoa.

Ja ihania harjoituksia, helppoja, ja jotenkin rakkaudentäyteisiä. 

Hohhoijaa, taas on yksi riitaisa viikonloppupäivä takana. Tuo inhottava miehenkuvatus näytti taas oikein sen, kuinka suuri p...a se osaakaan olla, krapuloissaan. Mulla alkoi tuossa pari päivää sitten syyllisyyden-karkoitus operaatio, ja tänään sitä tuli sitten testattua tositoimissa. Se huuto ja sättiminen ja ilkeily oli aika pahaa tällä kertaa, mutta enpäs alkanutkaan puolustella itseäni, vaan annoin samalla mitalla takaisin, ja hiljaa mielessäni hoin itselleni, että "minä en ole syyllinen". Lauoin takaisin sellaisia inhottavuuksia, että älysi lopettaa, kun sitä taisi alkaa harmittaa, että joutuukin kuuntelemaan samanlaisia loukkauksia itse, ja se on todella kamalaa, joten hiljenihän se vihdoista viimein.
Ja kaikista parasta, että vaikka siinä kesken huudon kädet tärisikin, mutta en joutunut mihinkään paniikkiin ja sen jälkeen ei tullut sitä hirvittävää syyllisyyspuuskaa, että "mitä minä olen tehnyt ansaitakseni tämän, ja mitä tein väärin ja mitä olen tehnyt.. " ja se loputon itsensä piiskaaminen, syyllistäminen ja vatvominen, joka olisi normaalisti jatkunut päiväkausia ja kauhea pelko, että mitä tästä nyt seuraa... Niin kas kummaa sitäpä ei tullutkaan, ei ollenkaan.
Tämähän tarkoittaa sitä, että minä taidan olla valmis tuon ihmisen suhteen siten, että saatan kohta päästä pois tästä piinasta. Kolme vuotta sitä on odotettukin. Päätin silloin, että olen tässä just niin kauan, että tuollaiset ihmiset eivät enää saa minua pois tolaltani, nujerrettua, eikä syyllistettyä, ja että toivon mukaan en enää ikinä päästäisi itseäni tällaisiin ihmissuhteisiin.
Nythän tästä täytyykin lähteä lukemaan treffi-ilmoituksia....  

Noin, tuli laitettua nimi.

Täytyypä sanoa, että itse kun olen vuosikaudet tutustunut, että miten täällä maailmassa ja missäkin maissa ja maanosissa kohdellaan eläimiä, tais siis oikeastaan millä eri tavoilla ihmiset niitä kiduttavat, ihan noin jokapäiväisessä elämässään ohimennen, ja kuka milläkin verukkeella, niin jos ovat köyhiä, kipeitä ja kärsivät, niin eipä tule kauhea sääli.
Kun siinä vaiheessa kun joku valittaja valittaa omaa kurjuuttaan ja kohtaloaan, niin heti kun se saa jonkun eläimen käsiinsä, niin eipä ole köyhä eikä kipeä, ei saamaton, eikä voimaton. Että tämä jumalaton tekopyhyys se kyllä rehottaa tässä ihmiskunnassa kautta maailman.

Valehdellaan itselle ja muille, että ollaan niin helvetin hyviä ja pyyteettömiä ja solidaarisia ja ajattelevia ja jotkut jopa sanovat olevansa luontoa rakastavia, mutta sitten osoittautuukin, että eläimet ei kuulu tähän hänen luontoonsa.

Se totuus on vain niin alhainen tällä ihmiskunnalla, että kenenkään pää ei kestä sitä.

Voi kiitos, kun nostitte tämän ketjun, en ole nähnytkään.

Olen hihitellyt ihan tuelta noita alkupään videoita, kyllä hyvin muistuu mieleen nuo ajat. Ja olenpa nähnyt Samantha Foxinkin ihan ilmielävänä tuolla vuosikymmenellä. 

Tuo Caravan sai todellakin melkein kyyneleet silmiin 

No tässä sitten meidän suuri 80-luvun "lyyrikkomme", joka ainakin tuolla Tampereen suunnalla oli silloin sellainen nähtävyys, jos sattui baarissa bongaamaan jonkun Pellonpään seurassa.... 

http://uk.youtube.com/watch?v=96IfVK52J9I&feature=related

Katsoiko kukaan viimeksi sitä ohjelmaa Melitan vieraana???

Oli aika mielenkiintoinen, kun siinä oli vieraana se Ahvenanmaalainen mies, joka oli menettänyt koko perheensä tsunami-onnettomuudessa, ja sen viisivuotias tyttö kuoli siinä myös,

niin tämä pikkutyttö oli n. neljävuotiaana kertonut tälle isälleen kun he olivat eräänä iltana olleet parvekkeella ja näkyi tähtitaivas,  että hän on tullut eräältä tähdeltä tänne maan päälle, ja sitten kun hän kuolee, niin hän menee takaisin sinne samalle tähdelle,
ja sitten oli vielä kysynyt, että miltä tähdiltä isoäidit ovat.

Ja tämä mies sanoi, että se hänen pikku tyttönsä oli aivan varma tästä asiasta, ja että hän olisi halunnut keskustella siitä enemmänkin, mutta mikä nyt ei tietysti enää ole mahdollista.

Jotenkin oli ihana juttu...     Siis tuo tytön tarina, vaikka niin traagisesti sitten se elämä päättyi 

KIITOS Kurpitsa paljon tuosta linkistä  Tuli tarpeeseen   

[tehdään]

Höh   täälläkös puhutaan Kanervasta, ja minä menin kirjoittamaan tuonne kahvi ja teetupaan, kun en tätä ketjua huomannut.

Harmittavaa on, ja eniten tässä harmittaa, että toivottavasti tänne ei rantaudu tämä jo jenkeissä mennyt aivan hirveisiin mittasuhteisiin paisunut "syntien" tonkiminen ja siellähän niitä myös tekaistaan, ja keksitään valheitakin, jotta saadaan joku pudotettua pois politiikasta.

Siellähän esim. kirjaimellisesti tehdään puhelinkeskusteluja, kun niitä nauhoitetaan ja sitten viedään leikkaamoon ja liimaamoon, jossa sanoja ja jopa yksittäisiä kirjaimia muokataan niin, että puhe kuulostaa henkilön itsensä puheelta, mutta sanat ja kaikki on siirrelty ja muokattu niin, että ne saadaan kuulostamaan ihan miltä tahansa, eli valheilta.

Sinänsä kun tämä päätös nyt on tehty, niin olen sen kannalla, koska vaikka Suomessa nämä seksiasiat kyetään jättämään omaan arvoonsa, niin tuolla maailmalla on 160 ja ylikin, muuta valtiota, joissa se on edelleen "kuolettava" asia, ja ulkoministeri kun on enemmän juuri näissä maissa ikään kuin töissä, niin vaikeuksia olisi ollut luvassa.

Suomi kun on mielestäni yksi edistyksellisimpiä paikkoja, joissa ei nämä keskiaikaiset lynkkausjärjestelmät toimi, ja jossa tämä typerä ihmisen seksuaalisuuden vihaaminen ja pahuudeksi tuomitseminen, ei ole voimissaan. Nih