Helen ,on eronnut kohta yhdeksän vuotta sitten.
avioliitto päättyi henkiseen väkivaltaan.
Sen jälkeen en ole seurustellut, mutta jotain
on ollut, ja loppujen lopuksi ei yhtään mitään.
taidan olla nirso ,mutta siihen minulla mielestäni
on oikeus.Jos en hyvää saa, en huonoakaan
huoli. En ole uhrautunut, mutta lapsilla pitää olla
vakaa kasvualusta. Mitä minä käytökselläni
opettaisin jos tänään olisi joku, ja huomenna toinen?
Tyttäreni 17v. toivoo kovasti ,että tapaisin jonkun mukavan
tyypin:) Uskon kyllä vahvasti, että loppuelämääni
en yksin vietä, tai ainakin toivossa on hyvä elää.