Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Henkinen valaistuminen, hitonmoinen juttu  (Luettu 9760 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
kaulakoru
Vieras
« : 22.08.2011 11:31:03 »

Kirjan on kirjoittanut Jed McKenna. Valaistumistrilogia osa 1.

Mielenkiitoisia kokemuksia ja ajatuksia tällä miehellä. Kaikki jotka ovat suuntautuneet esim new age juttuihin ja astrologiaan ei välttämättä saa tästä kirjasta mitään, sillä hän ei näe niissä mitään yhtäläisyyksiä valaistumisen kanssa. Kuten hän hylkää myös valtauskonnot vaikkakin osittain ottaa esille esim buddhalaisuuden ja krisitoi hyvin vahvasti myös Intilaiset uskonnut ja gurujen toimintaa. Hän keskittyy pelkästään totuuteen, joka taas sopii minun mielenkiintooni asiasta.
Hän myös hämmästelee miten maailmassa on niin vähän ns heränneitä (valaistuneita) ihmisiä vaikka jotkut uskonnot ja suuntaukset pitäisi tähdätä tähän nimenomaiseen tulokseen, kuitenkin siinä onnistumatta.
tallennettu
Mantelinpuolikas
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 46


Profiili
« Vastaus #1 : 06.07.2012 12:50:28 »

Luin pari vuotta sitten kirjan ja tykästyin siihen. Kirjaa lukiessa ymmärsin, että kirjan tarkoitus on nimenomaan nostaa syvällä piilossa olevat tunteet pinnalle käsiteltäviksi ja uudelleen katsottaviksi. Ei piilotella tai hävetä niitä, vaan vapauttaa ne. Ehkä siitä syystä kirjoittaja on saanut vahvaa kritiikkiä, syyttäen häntä jopa ylimieliseksi. Itse en näe asiaa noin. Parhaimpia kirjoja ovat juuri ne, jotka opettavat ja näyttävät tietä välillä ronskistikin ravistellen.   

Olen parhaillaan lukemassa Jed McKennan toista kirjaa Henkisesti epäkorrekti valaistuminen. Tässä ekan kirjan Julie, joka oli ollut koko elämänsä etsijä, oivalsi jotain ja jatkaa mielenkiintoisilla kommenteilla egon riisumisesta. Hän kirjoittaakin, että se on kaukana autuaasta olotilasta. Se on vihaa, tuskaa, kaikkea sitä kohtaa, jolla antoi hämätä itseään seuraamalla ja kuuntelemalla guruja, jotka eivät tienneet heräämisestä mitään. Kaikkein eniten negatiiviset tunteenpurkaukset hän kohdisti kuitenkin itseensä. Siihen, miten oli orjallisesti seurannut muita kuin lammas, kyseenalaistamatta kuulemaansa.

Jed kirjoittaa myös siitä, miten useimmat luulevat olevansa heränneitä, vaikka itseasiassa he ovat vaihtaneet elämänsä vain hieman onnellisempaan uneen, kuitenkaan heräämättä siitä täysin. Hän tosiaan antaa kyytiä monille sellaisille uskomuksille, joita valtaosa pitää henkisyytenä, mutta jotka pitävät silti vangitsevat mielen epätodelliseen.

tallennettu
Mantelinpuolikas
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 46


Profiili
« Vastaus #2 : 06.07.2012 13:14:02 »

Saako jed McKennan uusimman kirjan jo kirjastosta? Nopeasti tuli, koska kirja ilmestyi vasta kesäkuussa 2012. Joo, kyl ekassa kirjassa on vieläkin luettavaa. Kirjaa lukiessa ne tuli uniin. Kannen kuva naulitsi katseen.

Toinen kirja, joka antaa paljon on Nisargadatta Maharajin kirja Valvetilasi on unta. Ei-dualistinen näkökulma. Kirjaa saattaa olla vaikea löytää. Se on dialogin muotoon kirjoitettu.

Tämä kirja on myös ehdoton ykkönen Vie minut totuuteen - vapaaksi egosta. Hyvin kirjoitettu kirja Ihmeiden Oppikurssin pohjalta, sovellettuna käytännön arkielämään.

http://www.taivaankaari.fi/?p=product&id=98
tallennettu
Eklektikko
Astroholisti
*****
Viestejä: 3687


Profiili WWW
« Vastaus #3 : 06.07.2012 15:08:22 »

Sekä tämän ketjun viestien, että ko. kirja-arvostelun perusteella tulee mieleen, että tyyppi valittaa ihan turhasta.

Ainakin sen perusteella, mitä Kryon-kanavoinneissa on asiasta kerrottu:
Koko ihmiskunnan tietoisuuden tason nousu tapahtuu, kun 0,5% ihmiskunnasta on  valaistunut. Ja valaistunut ei Kryon-hommissa tarkoita yhtään mitään muuta, kuin sitä että tajuaa tämän fyysisen tason olevan vain elämän peli/harha/uni ja sen että sielu on tosiasiassa solu Jumalan ruumiissa silloin, kun on siellä todellisessa moniulotteisessa universumissa.

0,5% valaistuneita alkaa olla ko. kanavointien mukaan jo kasassa, eli se koko ihmiskunnan tietoisuuden tason nousukin on jo alkanut. Enempää ei tarvita, joten se että inkuttaa 'miksi ei ole enempää valaistuneita' on hyvin huvittavaa.

Lisäksi puuttuu ymmärrys siitä, että useimpien ihmisten sielunsuunnitelmaan ei kuulu se valaistuminen. Se tulee eteen sitten kun tulee jossain inkarnaatiossa aikanaan, eikä sen kiirehtiminen auta yhtään mitään, eikä asiasta inkuttaminen auta myöskään.

Kyseessä on ihmisen sisäinen oivallus siitä, kuka hän todella on, ei mitään sen kummempaa. Tuon tiedon voi saada hyvin yksinkertaisesti kerrottuna (esim. Kryon-kanavoinneista tai monista muistankin tämänhetkisistä kanavoinneista), eikä valaistumiseen tällä tavoin ymmärrettynä tarvita mitään oppeja, koulukuntia, harjoitteita tms. Nyt vain on niin, että jos ihminen saa sen tiedon mutta on siinä vaiheessa inkarnaatiokiertoaan, ettei homma vielä kuulu suunnitelmiin, niin sitten se tieto ei vaikuta ihmiseen millään tavoin. Siinä ei valitus ja inkutus auta. Valaistuminen on kiinni sielun omasta sielunsuunnitelmasta sekä sielun itselleen valitsemien kokemusten läpikäynnistä, ei mistään ulkoisesta tekijästä.

Minä olen valaistunut sillä tavoin, kun sitä Kryon-kanavoinneissa tarkoitetaan, eikä muunlainen valaistuminen voisi vähempää kiinnostaa. Ainakaan tässä inkarnaatiossa...  Grin
tallennettu

DISCLAIMER: Teksteissäni ei ole tulkinnanvaraa vaan kirjoitan juuri tismalleen niinkuin tarkoitan. Rivien välien lukeminen  ja oma tulkinta on aina lukijan vastuulla ja tähän mennessä ollut 100% virheellistä. Merkurius jousimiehessä: Kuulostan saarnaajalta vaikka asia olisi täysin triviaali.
Mantelinpuolikas
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 46


Profiili
« Vastaus #4 : 14.07.2012 19:28:39 »

Kirja on kakstasoinen luettava. Lukiessa kirjaa, kaikki ne tuntemukset joita saat, ovat omassa mielessä olevia käsittelemättömiä asioita, jotka on "läpivalaistava" uudelleen. Se on ihmisille, jotka ovat valmiita katsomaan egonsa peikkoja ja päästämään niistä irti. Siksi kirja on kirjoitettu niin kuin se on. Se on kirjoitettu tahallaan sillä tavoin. Se on löytömatka omaan sisimpään. Kun on valmis katsomaan, näkee millainen on ego. Eräs ihminen tajusi sen juuri, niin alkoi nauramaan 2funny luettuaan Jed McKennan kirjan loppuun, eikä siitä meinannut (nauramisesta) loppua tulla.Ja kyllähän se hymyilyttääkin. Ego on todella ovela.

Itsellä päätavoite ei ole ollut nk. valaistumisen tai heräämisen saavuttaminen, vaan sisäisten ristiriitojen purkaminen. Tajuta, että kaikki on sotaa itsensä kanssa - hurjaa. Herääminen on sivutuote, ei sen kummempaa. Se on jokaisen läpikäytävä jossain vaiheessa - se egon "murha". Kivulias ja tuskallinen prosessi alkuun. Todella haastavaa, mutta kun taaksenpäinkään ei ole enää intoa, niin se vaan on läpikäytävä. Vaatii todellista rehellisyyttä itseltä katsoa ajatuksiaan toisella tavoin. Ei ollenkaan helppoa, päinvastoin, eikä liity millään lailla henkisiin ilmiöihin. Se ei ole ilmiö. Onkin hyvä miettiä, mikä valaistuu, ego vai onko se jollain tavoin valevalaistumista.

Tuosta voi lukea ensimmäisen luvun Hitonmoisesta

http://www.taivaankaari.fi/?p=product&id=76

tallennettu
sideman
Astroholisti
*****
Viestejä: 8226


Profiili
« Vastaus #5 : 16.07.2012 11:31:20 »

Lukaisin ensimmäisen luvun, kiitokset linkistä. Tuli mieleen Neale Donald Walshin kirjat, hiukan samanlainen ote asiaan. Googlen booksista voi lueskella lisää otteita Mckennan kirjoista (englannin kielellä).

Paradox

You will never achieve spiritual enlightenment
The you that you think of as you is not you,
The you that thinks of you as you is not you.
There is no you, so who wishes to become enlightened?


Jed McKenna, Valaistumistrilogia - osa 1


Käsittääkseni useimmille immeisille ainoa "metodi" "saavuttaa" "valaistuminen" on "kokea"
ns. neljäs tietoisuuden tila (turiiya = neljäs) eli puhdas ( = pelkkä, ilman mitään muuta sisältöä kuin se itse)
tietoisuus (aatmaa, puruSa, jne.) "riittävän usein", jotta "kokemus" ei enää häviä, vaan on "koettavissa" kaikkien
relatiivisten tietoisuuden tilojen (jaagrat, svapna, nidraa) ohella, eli siis jopa syvän unen tilassa
Todellinen itsesi  on valveilla, vaikka egosi on täysin tiedottomassa tilassa.

Tuo "riittävän usein" taitaa useimmille yksilöille tarkoitta jopa useiden inkarnaatioiden
aikana tapahtuvaa tietoisuuden tilan jalostumista tai mitä lie.

Maharishi Mahesh Yogi käyttää ilmeisesti Intiassa suosittua vertausta turiiyan kokemisen
mahdollistavan meditaatiotekniikan vaikutuksesta: se on kuin kankaan värjäämistä siten,
että se kastetaan vaikkapa keltaiseen väriliemeen ja tuodaan senjälkeen aurinkoon
haalistumaan (eli meditoidaan ja muun normaalin toiminnan aikana haastetaan tuon meditaatiotilan
pysyvyys). Aluksi kangas haalistuu auringossa, mutta kun tuo operaatio toistetaan riittävän
usein, kangas ei enää haalistukkaan ja kastaminen väriaineeseen (meditaation harrastaminen) voidaan lopettaa
tarpeettomana.

Yogasuutrasa valaistumisesta käytetään ainakin termiä kaivalya (erillisyys?). Se on johdettu adjektiivista kevala joka
tarkoittaa mm. 'isolated'. Eli kaivalya on tila, jossa "sielu" on tajunnut olevansa täysin erillinen prakRtista
eli materiaalisesta, kolmeen guNaan (sattva, rajas ja tamas) perustuvasta mualimankaikkeuvvesta...

YS:ssa on jostain syystä kaksi kaivalyan määritelmältä vaikuttavaa suutraa:

sattva-puruSayoH shuddhi-saamye kaivalyam

puruSaartha-shuunyaanaaM guNaanaaM pratiprasavaH kaivalyam, svaruupapratiSThaa vaa
citi-shakter iti. (Tuo 'iti' tarkoittaa, että tämä oli sitten vihonviimeinen suutra, eli finis!)
« Viimeksi muokattu: 16.07.2012 11:36:33 kirjoittanut sideman » tallennettu
sideman
Astroholisti
*****
Viestejä: 8226


Profiili
« Vastaus #6 : 16.07.2012 12:03:21 »

Lukaisin ensimmäisen luvun, kiitokset linkistä. Tuli mieleen Neale Donald Walshin kirjat, hiukan samanlainen ote asiaan. Googlen booksista voi lueskella lisää otteita Mckennan kirjoista (englannin kielellä).

Enlightenment is closer than your skin,


Jotenkin tuosta tuli mieleen se vanha "vitsi", että mikään ei ole silmää lähempänä
kuin silmä itse, mutta kuitenkaan silmä ei pysty näkemään itseään muuta kuin
kuvajaisena?

Eli juuri siksi että valaistuminen on niin lähellä, sen "saavuttaminen" on niin
ylen harvinaista?

 :Smiley
tallennettu
Mantelinpuolikas
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 46


Profiili
« Vastaus #7 : 26.07.2012 14:04:09 »

Niinpä. Tämä kaikki aistein havaittava, johon ollaan juututtu on vain unta. Ihan samanlaista kuin unet joita öisin näemme.  Kuvajaisia, kangastusta ja harhanäkyjen, tunteiden, aistien ja kokemusten perässä mieli kulkee ja pitää niitä totena. Kaikki mikä ei ole pysyvää, vaan katoavaista kuuluu egon valtakuntaan.

Sen "valaistumisen" saavuttaminen on siksi vaikeaa, kun pelkäämme tuota Itseä. Egomieli on toimntakeskeinen ja sen tarkoitus on pitää mieli poissa totuudesta touhuamalla kaikkea. Ettei tarvitsisi katsella oman mielen tuotoksia knuppel2 ja varsinkaan ottaa niistä ajatuksistaan vastuuta crazy2. Se näkee vain hyviä ja huonoja asioita kaksinaisuuden näkökulmasta. Egomieli haluaa pitää kokijan tyytyväisenä  ja sitä kautta saada iloa aikaiseksi. Tosin lyhytaikaista.

Toi vesiväri tarina oli hyvä esimerkki. Samoin voidaan kysyä, mikä estää sitten sen "valaistumisen". Valo on koko ajan läsnä, se ei koskaan jätä meitä. Miten ihmeessä voisikaan. Ihmismielen tuottamat ajatukset, pelot, tuomaroinnit ja tunteet, tukkii mustalla ja toinen toistaan paksuimmilla "savuilla" tuon valon ja vaivutaan pimeyteen. Itse luomaan pimeyteen. Näitä "mustia pilviä" valon eteen aletaan luoda heti fyysisyyteen syntyessä. Olen nähny noita noenmustia "savupilviä". Mitä tiheämmäksi ja suuremmiksi ne meni, sitä pelottavammaksi se kävi. No, ei muu auttanu, kuin mielen luuta  ja suurennuslasi käteen sellasissa tilanteissa ja katsomaan, mikä siinä oli totta ja mikä egomielen luomaa "totuutta".


Mistä tietää, että ego on paikalla? Oletteko miettineet ja miten olette sitä "katselleet" sen paljastuttua? On helppo olla "henkinen" kun kaikki on hyvin. Entä kun kaikki ei olekaan hyvin, mihin mieli silloin turvautuu ja miksi? Oletteko tehneet havaintoja katsellen ajatuksianne kuin ulkopuolelta itseä, vailla kokijan "lausuntoa"?
tallennettu
Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
 
Siirry: