Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Perimmäisyys  (Luettu 7768 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Ikitosi
Astroholisti
*****
Viestejä: 1503


Elämän kruunu on mahdollisuus olla tosi :angel:


Profiili
« : 13.11.2006 22:34:59 »

Luulisi, että ihmiset yleensä pelkäävät rakastaa, mutta
pelko tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi sellaisena kun on
vaikuttaisikin olevan vielä suurempi!

Toisen ihmisen katseessa kohdattu rakastava hyväksyntä saakin haluamaan vain piiloutua tai paeta!

Onko kenelläkään kokemuksia?

Googlettamalla ei löytynyt mitään tietoa moisesta  idiot2
« Viimeksi muokattu: 13.11.2006 23:28:48 kirjoittanut Ikit » tallennettu
kooky
Vieras
« Vastaus #1 : 13.11.2006 23:23:15 »

On kokemusta, mutta en halua puhua aiheesta enää, koska haluan siirtyä eteenpäin elämässä ja antaa energiaani muihin aiheisiin välillä. tuota käsittelevä vaihe kuitenkin käyty. Ehkäpä jollekin muulle olisi juuri nyt ajankohtaisempi?
tallennettu
Ikitosi
Astroholisti
*****
Viestejä: 1503


Elämän kruunu on mahdollisuus olla tosi :angel:


Profiili
« Vastaus #2 : 13.11.2006 23:28:19 »

Kiitos vastauksestasi sign9!
Kuinka hyväksytyksi ja rakastetuksi tulemisen pelko -vaiheesta pääsee?

Hyvinkin perimmäisistä peloista siis puhutaan  coolsmiley

Onko kaiken pelon takana erillisyyden pelko?

tallennettu
kooky
Vieras
« Vastaus #3 : 13.11.2006 23:35:21 »

Lainaus
Kuinka hyväksytyksi ja rakastetuksi tulemisen pelko -vaiheesta pääsee?


En jotenkin koe vielä olevani tarpeeksi etääntynyt tuosta vaiheesta, jotta voisin puhua siitä objektiivisesti...ja eritellä järkevästi. Sanon sitten jos tulee jotain järkevää mieleen. Henkilökohtaisessa elämässäni kun just nyt on niin suuri tarve saada hengittää ihan omilla keuhkoilla ja ottaa etäisyyttä liian tiiviisiin tunnesuhteisiin.

Voi kunpa siis osaisin sanoa jotain osuvaa, mutta en vielä osaa. Smiley

noh, onneksi minä en ole ainut ihminen maan päällä Grin
tallennettu
Irish
Vieras
« Vastaus #4 : 13.11.2006 23:48:02 »

Luulen että rakastetuksi tulemisen pelon takana on hylätyksi tulemisen pelko. Lyhyestä virsi kaunis.  Wink Ainakin kun asiaa ajattelee itsensä kohdalla...
tallennettu
*Alkmene*
Vieras
« Vastaus #5 : 14.11.2006 09:47:26 »

Luulen että rakastetuksi tulemisen pelon takana on hylätyksi tulemisen pelko.

Niimpä. Ja ne molemmat ovat läsnä alati, jos uskaltaa tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi, uskaltaa samalla tulla hylätyksi. Ne ovat toistensa sisällä samaan aikaan.

Erillisyyden pelko, sisältää 'ykseyden' pelon... molemmat kun elää todeksi samanaikaiseksi, voi olla lähellä... jotain...

Eihän näitä kuulu eritellä ja valita... vaan yhdistää ja elää...samanaikaisesti tässä hetkessä, joka hetki...ei siis aikamatkaa, vaan mahdollisuus valita joka hetki... riippumatta missä on, mitä on...
Näin minä koen.  Smiley
tallennettu
mateve
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 700



Profiili
« Vastaus #6 : 14.11.2006 11:34:58 »

Hylätyksi tulemisen pelko ja yksinäisyyden pelko, pelkoja on erillaisia, kuitenkin niiden tarkoitus on vahvistaa ihmistä itsessään  Cry
Kun rakastutaan niin sitä muututaan yhdeksi, halutaan, toivotaan, odotetaan että se toinen tekee onnelliseksi, kun sitten häviää se illuusio niin astuu pelko esiin.
Alkaa taistelu siitä että halutaan kaiken olevan ennallaan, pelätään ja etsitään kadonnutta illuusiota onnesta  smitten
Kirjallisuus ja tv tuo esille harhaista onnea ja rakkautta mutta todellisuus löytyy arjesta ja taistelusta jokapäiväisessä elämässä. Se helpottuu kun tarpeeksi on pelänyt ja alkaa näkemään NYT hetkeen jossa asiat ovat kokonaisia ei eriteltynä  :Smiley

Ihmisessä on kaksi puolta se eläinihminen joka elää halujensa kanssa ja se henkistyvä joka oppii tapahtumista ja siinä vaiheessa kun yhdistyminen tapahtuu, häviää pelot  angel

Jokaisella on oma tiensä, kannattaa pitää silmät auki  buck2


 Wink  Mateve
tallennettu

mateve
*Kide*
Astroholisti
*****
Viestejä: 2401


oinas, asc jousimies


Profiili
« Vastaus #7 : 14.11.2006 13:33:33 »

Jos hyljätyksi tulemisen pelon vuoksi ihminen toimii niin kuin uskoo toisen haluavan tämän toimivan, onko se rakkautta? Eikös rakkuden tulisi olla ehdotonta ja vapaa vaatimuksista?

Itse taistelen irti tuosta miellyttämisen vaateista  Angry olen saanut tarpeeksieni ja tämä kyllä aiheuttaa närää. Kun en enään välitä tehdä toisille mieliksi, he reagoivat ja väittävät minusta sulkeutuneet kylmä ja itsekäs ihminen  Cheesy
Mutta olen päättänyt rakastaa itseäni enemmän kuin heitä! Jotta voin antaa omille lapsilleni myös rakkautta joka ei vaadi mielistelyä, tulee minun myös lopettaa moinen toiminta.
Ihmisen tulee olla terveellä tavalla itsekäs ja jos joku vaatii muuta, hänellä on itsellään ongelma ja sitä ei voi poistaa miellyttämällä. Vaan lopettamalla se ja näin pistää toinen katsomaan asiaa silmästä silmään... tai sitten se hakee toisen miellyttäjän  buck2
tallennettu
Ikitosi
Astroholisti
*****
Viestejä: 1503


Elämän kruunu on mahdollisuus olla tosi :angel:


Profiili
« Vastaus #8 : 14.11.2006 14:59:53 »

Että pelkää niin paljon tulevansa hylätyksi, ettei halua kohdata hyväksyntää lainkaan?
Melkoista ennakointia!

Voiko unko usko siitä, ettei kertakaikkiaan voi tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi, olla niin vahva, ettei muuta mahdollisuutta olekaan?

Miten käy elämässä tällaisen ihmisen?
tallennettu
Ajatus
Astroholisti
*****
Viestejä: 2365


Linnunradan liftari


Profiili
« Vastaus #9 : 16.11.2006 12:21:18 »

Että pelkää niin paljon tulevansa hylätyksi, ettei halua kohdata hyväksyntää lainkaan?
Melkoista ennakointia!

Tästä keskustelustanne tuli mieleen hiljattain opiskelemani asia. Ihminen kun on "sosiaalinen eläin" ja muodostaa minäkäsityksensä syntymästä lähtien toisiin ihmisiin itseään peilaten, niin joillekin väistämättä muodostuu negatiivisempi käsitys itsestään kuin toisille. Ihmisellä on sitten vielä sellainen taipumus, että tuosta muodostuneesta minäkäsityksestä pidetään myös kiinni kynsin hampain. Eli karrikoidusti: on mm. tutkittu, että jos keskustelemme kolmen tyypin kanssa, joista

a) kehuu meitä ja kertoo meistä jotain mistä itse olemme samaa mieltä
b) kehuu meitä ja kertoo meistä jotain mistä emme ole samaa mieltä
c) ei kehu meitä mutta kertoo meistä jotain mistä olemme samaa mieltä,

niin näistä mieluiten seurustellaan a-tyypin kanssa, mutta toiseksi mieluiten c-tyypin kanssa. Kehuilla ei siis ole merkitystä, jos ne eivät vastaa omaa aiempaa minäkäsitystämme. Siksipä viime kädessä vaikka rohkaisijoita olisi ympärillä kuinka, niin ainoastaan ihminen itse voi muuttaa omaa käsitystään itsestään positiivisempaan suuntaan. Eli siihen, että katsoo olevansa rakkauden ja hyväksynnän arvoinen, muista ihmisistä ja omista aiemmista kokemuksista huolimatta. Eikä päästä itseään "negatiivisuuden kierteeseen".
tallennettu

Aur Kalat (Aur-Jup 1. huone)
Asc Kauris
Kuu Vesimies (Kuu-Mer 1. huone)
Ikitosi
Astroholisti
*****
Viestejä: 1503


Elämän kruunu on mahdollisuus olla tosi :angel:


Profiili
« Vastaus #10 : 16.11.2006 12:58:45 »

Eli itseään vaan on jokaisen autettava  Lips Sealed

Peloista pääsee vaan hyppäämällä
tuntemattomaan -
pelkäämme sitä mitä emme tunne -
tunteminen ja tunteminen on sama.

Talon omistajan on mentävä vieraiden edeltä
sisälle, uskaltauduttava pimeään huoneeseen,
koska valokatkaisin on sisäpuolella.
tallennettu
Ajatus
Astroholisti
*****
Viestejä: 2365


Linnunradan liftari


Profiili
« Vastaus #11 : 16.11.2006 14:13:36 »

Hyvin sanottu. Smiley Mutta onhan toistenkin avulla myös merkityksensä, eihän täällä kukaan yksinään pärjäisi. Pointti on kai vain se, että tiedostaa, miten itsekin vaikuttaa siihen millaista oma elämä on.
tallennettu

Aur Kalat (Aur-Jup 1. huone)
Asc Kauris
Kuu Vesimies (Kuu-Mer 1. huone)
Ikitosi
Astroholisti
*****
Viestejä: 1503


Elämän kruunu on mahdollisuus olla tosi :angel:


Profiili
« Vastaus #12 : 29.11.2006 12:57:58 »

Itse nimenomaan vaikuttaa siihen millainen elämä on, miten maailman kokee.

Silti rankkojen vastoinkäymisten myllerryksessä, kun p..kaa sataa niskaan joka suunnalta,
usko kaikkeen vain omalla asenteellaan vaikuttamisesta on koetuksella...

Minkä minä voin säälle?
Sadeviitan alle kyyristyä veneeni poukkoillessa hirmumyrskyävässä koskessa.
Auttaako, jos autuaana hymyilen, siirrän ajatukseni koskesta suojaisaan
suvantoon, jonne aurinko lempeästi paistaa?

Perimmäinen on kai olosuhteista riippumaton olemisen varmuus?

Miten?
tallennettu
Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
 
Siirry: