seuraava »

[^^Queen Nefertiti^^]

Kertokaas miten suhtautuisin rennosti ihmisiin, miehiin.. nyt ei ole maailman luottavaisin olotila menossa.. päässä pyörii kohtaukset ravun kanssa, pitäisi ajatella muuta, muita asioita. Tunnetilat hieman vaihtelevat. Mutta ei tee mieli edes vitsailla miehistä ja seurusteluista. Jutut on olleet vähän rankkoja. Ehkä vain ajattelin Köpiksestä tultuani, että asiat menisi hieman eri tavalla. Että saataisi juteltua ja jaettua ja iloittua. Sen sijaan.. sitten nämä biitsit ja muut, kehen siellä muka törmää. Jokainen ihminen on arvaamattoman tuntuinen.. siis vaikka miten lähelle pääsisi. Ja olin  tosi lähellä. Silmästä silmään. Fyysisesti lähellä. Niin ei tiedä mitä toinen tekee, ei ikinä.

Siis hän tai joku muu, epäilen omaa arviointikykyäni ihmisten kanssa.

Sielutasot ja muut menee, mutta persoonan tasolla. Vapaa tahto planeetalla ja oikeus tehdä mitä vain, epäilin että tekisin jotain ikävää toiselle joka tekee ikävästi, kai se on vaan hillittävä itsensä (sitä voisi tosiaan aiheuttaa toiselle hankaluuksia!). Joten ei, ei tee mieli päästää lähelle.

Outo epäjatkuvuuskohta, joka ratkeaa vain jossain henkitasolla. Siis tuon kanssa, mutta sitten muut. Mitä ihmiset haluavat minusta, millä aikeilla liikkeellä. Voiko tuossa muuta oppia kuin että älä ihastu, älä luota, katso kaikkea vain karman esityksenä tms maan päällä. Toinen ei ehkä tiedosta olevansa elämän koulussa kun vaan touhuaa. Lukaisinpa Athalta taas.. kun hänellä on tuo iloinen mieliala.. asioiden tarkoituksesta..

 


 

[Lionheart]

[joke] Niin leijonathan on yleisesti ottaen täydellisiä. [/joke] 

Kyllä on mulla sitten ensi lauantaina urakka lukea kaikki uudet viestit. Tähänkin ketjuun niitä syntyy suunnilleen pari sivua päivässä ni.. 

Jos joku bongaa mut jossain huoltsikalla niin lupaan tarjota kahvit. En anna itestäni tuntomerkkejä koska mun rahat ei riitä ylimääräsiin kahvitteluihin. Ja pitäähän tässä olla vähän haastetta. 

Kertokaas miten suhtautuisin rennosti ihmisiin, miehiin.. nyt ei ole maailman luottavaisin olotila menossa.. päässä pyörii kohtaukset ravun kanssa, pitäisi ajatella muuta, muita asioita. Tunnetilat hieman vaihtelevat. Mutta ei tee mieli edes vitsailla miehistä ja seurusteluista. Jutut on olleet vähän rankkoja.

...

Outo epäjatkuvuuskohta, joka ratkeaa vain jossain henkitasolla. Siis tuon kanssa, mutta sitten muut. Mitä ihmiset haluavat minusta, millä aikeilla liikkeellä. Voiko tuossa muuta oppia kuin että älä ihastu, älä luota, katso kaikkea vain karman esityksenä tms maan päällä. Toinen ei ehkä tiedosta olevansa elämän koulussa kun vaan touhuaa.

 

No tästähän me sillon kerran puhuttiin, tästä luottamisesta eikö? "Älä ihastu, älä luota.." Mä ainakin oon pyrkiny kaatamaan omat turhat muurini sen keskustelun jälkeen kun tajusin, ettei mulla ollut mitään syytä jarrutella tai piileskellä niiden takana.

Miehiin voi suhtautua rennosti jo niiltä ei odota tai vaadi mitään. Ainakin mun mielestä jos ei heti kun uuden ihmisen tapaa ala miettimään että mikä on sen tuon ja tuon liikkeen merkitys, haluaako se musta jotain, mitä tästä tulee.. niin kaikki sujuu paljon helpommin. Mitähän mä taas höpötän..  Forgive me. Mut siis pointti oli vaan nauttia toisen seurasta turhia murehtimatta.

Turhaan sitä alkaa toista tai muita ymmärtämään, varsinkaan silloin jos jo valmiiksi tuntuu ettei meinaa tajuta mitään. Ja jos menee pieleen niin sinähän WS kirjoitit, (meniköhän näin jotenkin) että ihminen on kuin ehtymätön lähde.
Niin ja biitsillä voit törmätä muhun. 

[^^Queen Nefertiti^^]

Joo, siis ITSE olenkin ehtymätön, mutta nuo toiset.. kun ei oikein ymmärrä. No onnistuuko ihmisiltä, tai esim miehiltä se, että he eivät todella odota naisilta mitään? Esim menevät kimppaan jonkun kanssa ja tämä pettääkin. Eikö mies pety? No kyllä tunsin miehen jota moni oli pettänyt, ei hän enää välittänyt oikein muusta kuin työstä ja harrasteista.

Että ei odota mitään.. ei edes luotettavuutta, se on kai kova juttu. No sitten vähän ihmettelen että miksi rakastaa..

Ehkä siksi kun tuntee ITSENSÄ eikä toista, ja ajattelee että kun minä olen luotettava ja hyvä tyyppi tolle, tuo olisi minulle.

[Lionheart]

Niinno mää oon viälä niin piän ja kokematon etten tierä  :

Mutta siis suhteen ihan alkuvaiheessa, kun vasta tutustutaan ja ennenku sovitaan mitään kummempia, niin silloin ei mun mielestä tulis odottaa mitään vaan antaa sen homman vaan kehittyä. Ja kyllähän miehet pettyy. Mullakin toi yks kaveri (melkein kun veli mulle) sai kakskymppisenä siipeensä niin pahasti, että on nyt neljä vuotta harrastanut vaan silloin tällöin pelkkiä irtosuhteita, yhden yön juttuja.. Ei haluu tulla satutetuks enää. Ja se, että odottaako toiselta jotain niin on täysin yksilökohtaista.

Ja just toi, että kun on itse luotettava niin odottaa sitä toiselta. Mun mielestä se on ihan oikein. Ja sen takia ajattelee toisen olevan aina vähintään hieman sellainen kuin itse olisi ja toivoo saavansa samaa takaisin mitä antaa. Sehän olis vähintäänkin reilua.

[^^Queen Nefertiti^^]

Eli kaikki eivät ole reiluja ja vaikka luulee tuntevansa jonkun aika läheltä ja osaavansa ennakoida niin ei.. asiassa voi olla monta syytä, esim hän olikin saanut siipeensä eikä voinut päästää lähelle, kun en tiedä niin en tiedä.

Sellaisia ihmisiä on liikaa..

kaikelle on varmasti selitys, koska kaikki tapahtuu samassa Olemassaolossa. Se selitys pitää vaan tietää.

Rakkaus ei ole heikkohermoisille. Hänkin saattaa tutustua naisiin/ tyttöihin joilla on ties mitä skitsoiluja, koska niitähän nykyisin riittää.

[Lionheart]

Eli kaikki eivät ole reiluja ja vaikka luulee tuntevansa jonkun aika läheltä ja osaavansa ennakoida niin ei.. asiassa voi olla monta syytä, esim hän olikin saanut siipeensä eikä voinut päästää lähelle, kun en tiedä niin en tiedä.

Sellaisia ihmisiä on liikaa..

kaikelle on varmasti selitys, koska kaikki tapahtuu samassa Olemassaolossa. Se selitys pitää vaan tietää.

Rakkaus ei ole heikkohermoisille.

Yhdyn tähän sataprosenttisesti.

[^^Queen Nefertiti^^]

Sääli. Onhan kaikessa aina ne hyvät alkuhetket.. toinen vaikuttaa vilpittömältä, ja kaikki on puhdasta. Se vain kestää harmillisen vähän aikaa. Alku tuntui tuon kanssa jotenkin melkein paratiisilta, koska hän just on nuori eikä pitänyt olla kova. Sitten tulee luonteesta kaikenlaista esille, ja ulkonäkö ei riitä. Pilaako ikä ihmisen vai tuoko viisautta, tästä on monenlaista kokemusta.

En sano ettei mukavia miehiä ole, mutta. Ja voisi olla montakin sopivaa, mutta.

Paratiisin käärmeet.

Lapsukaiseni kävi joogaopen luona, joka siis ei usko suhteisiin jne. Ehkä siinä on osatotuus. Kaikkien kuten  miehen pitäisi löytää itsensä eikä vain kaikkea huvitusta. Onkohan maailma rakennettu niin, että sielu pettyy siihen joka tapauksessa?

[Lionheart]

Niin ja ainahan sanotaan, että ensivaikutelma on tärkein.
Näytteleekö jotkut ihmiset sitten niin kauan kunnes saavat haluamansa siitä toisesta tai kyllästyvät? Eka ollaan niin pyhimystä ja sitten lyödään totuus päin kasvoja. Olis hyvä jos molemmat haluais aina samoja asioita siltä suhteen tulevaisuudelta.
  Kai se elämä sitten vähän tekee molempia, kovettaa ja opettaa.

[Lionheart]

Lapsukaiseni kävi joogaopen luona, joka siis ei usko suhteisiin jne. Ehkä siinä on osatotuus. Kaikkien kuten  miehen pitäisi löytää itsensä eikä vain kaikkea huvitusta. Onkohan maailma rakennettu niin, että sielu pettyy siihen joka tapauksessa?

Kyllä mä uskon, että jokainen loppupeleissä löytää itsensä ja oppii tuntemaan omat vahvuudet ja heikkoudet, hyvät ja huonot puolet. Vaikka sitten vasta vanhana keinutuolissa kiikkuessaan. Mutta jos ei etsi niin voiko löytää?

Tuskin maailma on rakennettu niin kuin kuvailit. Se vaan muuttuu niin nopeasti, ettei sielu aina pysy perässä..

[^^Queen Nefertiti^^]

Ja muut kyllästyvät heihin. Sanoin eilen biitsillä serkulleni, että olisi pitänyt jättää rapu just tasan silloin kun ajattelin että se on liian nuori. Tai ei voi tiedostaa. Mutta jokin piti siinä seikkailussa, siinä oli jotain hauskaa ja jotain eksoottista ja vetovoimaista. Yleensä tunsinkin haltsaavani tilanteen. Vaan kun en ole ystävän petturi, oli syy mikä tahansa, tietty annettava anteeksi.. Olisi pitänyt jättää eikä katsella mitä se keksii..  No ei se mitään, mietin vaan mitä seuraava keksii. Samassa veneessä ollaan. Ihmisiä on paljon, mutta kuka heitä käsittää.

Tuota, kaikki eivät opi tämän elämän aikana eikä karmakaan välttämättä tule heti, siksi ihmiset ajattelevat että voivat tehdä mitä vaan, minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Kyllä luulen että sielu ei löydä itseään ulkoisesta maailmasta, siis senkin takia että tulemme henkimaailmasta vain hetkeksi kerrallaan tänne.

No nyt alkoi yhtäkkiä hymyilyttää.. jos tämä on pääsy paremmille laitumille.. 

[Lionheart]

Jeah, eteenpäin vaan!  Ja jos ei huvita ihmissuhteiden parissa kamppailla nyt, niin nautit vaan kesästä, se talvi ja synkkyys tuo sitten taas aikaa miettiä näitä asioita..  :

Nyt sanon heiheit teille viikoksi, Lionheart lähtee reissuun. Tiedän että teillä tulee jumalaton ikävä, mutta koittakaa kestää. Mä tuun kyllä takas. 

 

[^^Queen Nefertiti^^]

Talven synkkyydessä tai syksyllä on usein alkanut joku juttu, tosin tällä erää en tiedä.. kesää vaan sinnekinpäin. 

[Lizzy]

Minullakin syksyyn ja talveen on aina ajoittunut kaikki aloitukset ja mukavat tapahtumat. Ei sille mitään mahda kun on itse syksy ihminen. 

Ehkä minun nousurapuna pitäisi nauttia kesästäkin, mutta en oikein osaa. Pitäisi varmaan olla se virallinen palkallinen kesäloma ja mahdollisuus mennä omalle mökille kuukaudeksi niin sitten. 

Tuo olisi kyllä ihanteellinen tapa viettää vaikka juuri heinäkuu. Olla mökillä, ei näkisi juuri ketään, lukisi vain ja kuuntelisi puiden havinaa ja tuulen huminaa ja mietiskelisi. 

[Tiigris]

Kun oikeen aloin miettimään niin mulla on kaikki mun kunnon suhteet alkaneet jossain joulukuu-maaliskuu-akselilla.... Jännä homma.. Onkohan se niinkin että kesäaikaan noi miehet menee ja tulee ja hakee huvitusta, kesällä ollaan kevytkenkäisempiä... Talvella haetaan enemmän, turvallisuutta ja lämpöä...

Olipa taas työvuoro, meitä oli kentällä 2 liian vähän kun olivat sairastuneet äkisti...
Hoidin yksin 10 asukasta ennen ruoka-aikaa, eli klo. 7-12... Eli aamupesut, vaipanvaihdot, mahdolliset lakanoiden vaihdot, vaatteiden tsekkaukset sun muut... Aika homma silleen kun yleensä sitä hoitaa tuossa ajassa 5-6 asukasta... Olen ihan tööt...

Mutta nyt suihkuun ja kaupungille pyörimään yhen kaverin kanssa, pitää kuitenkin ottaa ihan iisisti kun huomenna on iltavuoro, muttei se estä yhden kahden oluen siemalua.....

Mä taisin päästä vauhtiin sosiaalisessa elämässäni kun sattu sellanen kiva homma.. :
Innostuin...
Ehkä jos törmää yhteen niin voi törmätä toiseenkin tai vaikka kuinka moneen.. Kun on avoin ja juttelee ja hymyilee niin luulis kaikenlaista tupsahtavan eteen.. Mut nyt siis pääasiassa tyttökaverin kanssa vaan rupatteleen ja ehkä sit sivusilmällä katseleen ympärilleen.. Tästä se mun kesä alkaa. 

[Tiigris]

Onneks olkoon kännipuhelusta Elwyn.  Mä olisin iloinen jos joku soittaisi mulle nykyään selvin päin........

No enpä mie jaksanut kauaa kaupungilla pyöriä mutta mutta, eipä se mitään, kun tulin kotiin niin mut taas täytti se ihmeellinen rauhan ja mukavuuden tunne että kaikki on hyvin.  On ihan tajuttoman hyvä olo, tuntuu että oon saanut itseluottamukseni ja itsearvostukseni takaisin, en murehdi siitä mitä oon tai mitä teen ja mitä tuleman pitää.. Ei huoleta vaikka pohdiskelenkin paljon.. Musta tuntuu että kävin jo niin pohjalla siinä itsetutkiskelussa ja tarkoituksen etsimisessä että syvemmälle en olisi voinut mennä tulematta hulluksi.. Mulle on heitetty pelastusrengas, mulla on ote elämästä.. Ihan oma ote jota ei kukaan kontrolloi ja hallitse..

Olin mun  -ystaväTTÄREN kanssa ravintolassa syömässä...

Kauriit voi olla pelottavan negatiivisia. Itse en ikinä pysty olemaan negatiivinen, ihan oikeasti. Siis sillä tavalla mitä olen nähnyt ja kokenut kauriiden olevan... Siis niin negatiivinen että oikein vihaisin niin paljon että en pystyisi sitä edes hallitsemaan tai että en tuntisi toivoa! Tunnen aina toivoa ja rakkauden sydämessäni tuskan hetkellä ja aggressioita minulla on nykyään harvoin, negaatiot tulee suruna ulos ja surun seassa on aina iloa.. Okei, joskus murrosiässä/teini-iässä siinä vaiheessa kun kokeilin kaikki pakolliset yritetään itsaria-tsydeemit, niin olin melko täynnä negaatioita.. Mutta en silloinkaan ollut ulospäin lainkaan vihainen tai synkkä.. Päinvastoin olin hyvin kiltti vaikka yritin kaikkeni kapinoida. Minusta ei saisi pelottavaa tai uhkaavaa millään... Olen ihan järjettömän pehmeä..... Olen yrittänyt joskus olla joku pahis mutta taisin sittenkin olla enemmänkin pimahtanut muuten vaan.... Olen kuitenkin aina nähnyt kaikkialla kauneutta ja kiitollisuuden aiheita ja jokaisessa asiassa myös sen valoisan puolen... Vaikka mitenkä pimeänä sen pimeän puolen kokisin, se valo peittoaa sen aina!

Ymmärrättekö mistä puhun? Kun puhun kauriin pohjattoman tuntuisesta vihasta ja siitä miten he kokevat asiat "epäreiluiksi".. Miten sellaisen ihmisen voi kohdata? Tavallaan ymmärrän mutta en vain tykkää siitä että en osaa auttaa.. Sitä yhtä läheistä ihmistäkään...... On hirveää kun joku ihminen on katkera jostain asiasta vaikka se ei mitenkään liittyisi minuun se katkeruus. Haluaisin vaan huutaa että ANNA ANTEEKSI!!!!!!!!!! Katkeruus ei auta!