|
T-H
|
 |
« Vastaus #1 : 15.08.2008 17:03:10 » |
|
LUOVA ITSENSÄ TOTEUTTAJA
Maslown tarvehierarkian korkeimmalla tasolla on itsensä toteuttaminen, tarve olla juuri se mitä todella on. Maslown itseään toteuttavilla luovilla persoonilla on paljon Oinaan tyyppipiirteitä = he ovat spontaaneja ja itseään ilmaisevia, eivät välitä toisten mielipiteistä, vaan hyväksyvät itsensä ja panevat itsensä kokonaisvaltaisesti peliin. Heillä on myös ihmeellinen kyky aina uudelleen ja uudelleen tuoreella ja naiivilla, usein ekstaattisellakin tavalla ihastella, ihmetellä ja arvostaa elämän hyviä perusasioita. Näin Tupla-Oinas: "Kaikista ilmiöistä, jotka ovat olemassa ympärillämme, on se, että yleensä jokin meille ilmenee, kaikkein ihmeellisin." (Thomas Hobbes, Aurinko ja Askendentti Oinaassa).
Maslow katsookin ihmisen olevan jo itsessään onnellinen, hän vain ei kykene tiedostamaan sitä. Kaksosnousuisella Ravulla, Colin Wilsonilla, on Aurinko Oinaan huoneessa (I huone). Wilson korostaakin sitä Maslown näkemystä, että terveillä ihmisillä on säännöllisiä "huippukokemuksia", "ilahduttavia pulppuavan onnen ja vapauden tuntemuksia". Sekä Maslown että Wilsonin mukaan huippukokemuksista puhuminen ja niiden ajatteleminen myös synnyttää niitä. Samaa voi soveltaa matalahuippuisempaankin onneen, joten tutkailkaamme kaikki astrologisia onnellisuuden mahdollisuuksiamme, se tekee meille hyvää.
MINUUS JA ONNI
Ludwig Feuerbach (Kuu Oinaassa) määritteli onnen "tilaksi, jossa jokin olento voi esteettä tyydyttää ja todella tyydyttää yksilölliselle, luonteenomaiselle olemukselleen ja elämälleen ominaiset tarpeet ja pyrkimykset". Näin määriteltynä onni on varsin pitkälti oinasmainen I huoneen juttu. Tietty minäkorosteisuus liittyy asiaan, sillä eihän Oinas olekaan mikään hento seinänvierikukkanen, vaan useimmiten Oinas näkyy ja kuuluu: "Jos kysytte minulta mitä tulin tekemään maailmaan, minä taiteilija, vastaan teille: Tulin tänne elämään äänekkäästi." (Zola, moninkertainen Oinas). Meluisan ja näkyvän minänsä Oinas myös panee täysillä peliin, sen mielestä "on annettava itsensä kokonaisvaltaisesti ihmiskunnalle" (Musorgski, Oinas).
W. Somerset Maugham sanoi William Hazlittista, joka myös oli Oinas, että tämä "tuskin kirjoitti sivuakaan, jolla hän ei antaisi itseään kaikkineen, vikoineen ja vahvuuksineen". Oinaan minäkeskeisyys ei myöskään ole itseensä käpertyneisyyttä. Maslowkin korosti sitä, että itseään toteuttavat ihmiset poikkeuksetta osallistuvat johonkin itsensä ulkopuoliseen, he ajavat asioita. Eivät Oinaat istu luolassa omaan napaansa tuijottamassa, vaan lähtevät maailmalle. Usein Oinaalla on tunne kutsumuksesta, kutsumustaan Oinas myös rakastaa ja on valmis uhraamaan sille paljon. Bette Davisistä kerrotaan, että voidakseen tehdä rakastamaansa työtä, hän joutui 16 eri kertaa tekemään töitä palkatta. "Se loi urani", sanoi Davis itse.
Oinaan on yksinkertaisesti voitava tehdä työtä omilla ehdoillaan. Maslownkin koko tutkimus pohjasi alun perin täysin hänen omiin kiinnostuksen kohteisiinsa. Maslow ihaili kahta opettajaansa, Max Wertheimeria ja Ruth Benedictiä, ja heistä tehtyjä havaintoja yleistämällä syntyi näkemys itseään toteuttavista luovista ihmisistä. Wertheimer on Maslown tapaan moninkertainen Oinas, Benedict ei ole varsinaisesti Oinas, mutta hänellä on erittäin voimakas Mars (yhtyneenä Aurinkoon ja Plutoon).
ONNELLISUUS JA SATURNUS
Astrologinen onnellisuuden tutkailu voi olla tarpeen siksikin, että usein olosuhteiden pakosta keskitymme liikaakin ongelmien ratkomiseen. Harvapa tulee astrologilta kysymään miten selvitä onnellisuudestaan, olkoonkin että onnellisemman elämän toivo olisikin taustatavoitteena. Saturnus muuten näyttää olevan astrologian harrastajien kartoilla vähintään yhtä hallitseva kuin Uranus tai Neptunus. Ja näin pitääkin olla. Erinomainen määritelmä Saturnuksen merkityksestä löytyy Jane A. Evansin kirjasta Twelve doors to the soul: Kysyttäessä eräältä tunnetulta astrologilta tärkeimpiä planeettoja vastaus oli: Saturnus, Saturnus ja Saturnus. Samansuuntaisesti ajatteli Alan Leo, jonka mukaan Saturnus on ehdottomasti ihmiskunnan nykyvaiheessa planeetoista tärkein.
Saturnus on Oinaassa alennuksessaan, mikä Doris Hebelin mukaan merkitsee sisäistä tuntua siitä, että jotain on pielessä ja vaatii korjausta. Onnen osalta tämä ilmenee usein niin, etteivät asianomaiset joko lainkaan usko sen paremmin itsensä toteuttamiseen kuin onnellisuuteenkaan. Tai jos uskovat, onnea himmentää aavistelu siitä, että onnen hinta voi olla kova.
Saturnus-Oinasta toisin sanoen onnen jatkuminen ja oikeutuskin askarruttaa: "On ihanaa olla oma herransa tarvitsematta totella ketään ... Tämä onni on varmaan liian lyhytaikainen voidakseen tehdä suurta vahinkoa, vaikka se olisikin epikurolaisuutta" (Amiel, Jupiter ja Saturnus Oinaassa). Haydn (Saturnus Oinaassa) puolestaan sanoi, että koska hän oli saanut Jumalalta iloisen sydämen, Jumala myös antaa anteeksi sen, että hän palvelee Jumalaa iloisesti.
Samanlaisia tuntemuksia herättää usein voimakas Saturnuksen transiitti: "Niin on onni suosinut minua, että alan heittää taivaaseen huolestuneita syrjäsilmäyksiä. Hyvin pian menen pöydän alle piiloon ja istun siellä hiljaa, kiltisti ja ääntäni korottamatta...". Näin kuvaili tuntemuksiaan Tsehov vuoden 1888 lopulla Saturnuksen paluun juuri lähestyessä.
Mutta Saturnus on Saturnus Oinaassakin - ja se Saturnuksen kanssa sopuun pääsee, saa Saturnuksen merkistä parhaan irti. Malliesimerkkinä tässäkin superonnellisemme Maslow. Tai vaikkapa edellä jo mainittu Haydn, joka Phil G. Gouldingin (Classical Music) mukaan kirjoitti kaikkein onnellisinta, iloisinta, kohottavinta sinfonista musiikkia.
OINAS JA HUUMORI
Saturnus voi kyllä synkentää Oinaankin pipoa tai viedä pipon mennessään, mutta Saturnus myös pystyy nauramaan pipottomanakin tai olemaan hervoton huumoriveikko synkästä pipostaan huolimatta. Tai oikeastaan juuri sen vuoksi = Saturnuksen kireänsynkkä pipo onkin usein vain merkki todellisen humoristin kasvuprosessista, jostain sellaisesta josta ei muuta tietä ulos olekaan kuin vapauttava huumori. "Huumorin varsinainen koetinkivi on kuitenkin elämän vakavuus. Kuta enemmän elämä uhkaa tragiikalla, sen syvempi ja avarampi täytyy sen sisäisen valovoiman ja sovittavan näkemyksen olla, joka silloin luo vapautuksen ahdistavasta tilasta." (Unto Kupiainen, Aurinko ja Saturnus Oinaassa).
"Mitä ankarammin maailma koettelee, sitä ankarammalla humoristisella otteella siihen pitää tai pitäisi voida vastata", sanoi puolestaan Arto Paasilinna (Oinas). Väljäpipoisilta ja -kohtaloisilta jää usein kehittämättä sellainen naurun voima, johon Saturnuksen puristuksessa elävä parhaimmillaan päätyy. Usein alussa "huumori on naamio, joka peittää onnettomuuden" (Thornton Wilder), mutta joskus naamio iskostuu niin, että se sisäistyy todelliseksi voimavaraksi. Humoristi on syntynyt.
Askendentti kertoo usein siitä, mitä teemme luontaisesti mielellämme, MC mitä voimme joutua kohtalonomaisesti tekemään ainakin kunnes Askendentti pääsee kunnolla esiin. Aktiivisesta Oinaasta juuri Saturnuksen pakko usein puristaa humoristin, sillä Oinaalla on erityinen suhde Saturnukseen, koska luonnollisessa Zodiakissa Oinaan MC on Kauriissa eli Saturnus on maailmassa toimimisen kannalta Oinaan johtotähti. Siinä yksi syy siihen, että Oinaan valovoima (jota kyllä on, onhan Aurinko Oinaassa ylennyksessään) usein purkautuu paremmin persoonallisella tasolla kuin laajemmissa puitteissa. Maailman Oinas näkee melko usein ilottomana paikkana: "Ilomielinen on kuin hullu surullisten haamujen maailmassa", totesi Henry Miller (Oinas nousussa).
Varsin monilla tunnetuilla humoristeilla tai koomikoilla on paitsi vahva Saturnus myös tärkeitä kohtia Oinaassa, esimerkiksi Aurinko Oinaassa on ainakin Chaplinilla ja Spike Milliganilla, Kuu Oinaassa taas W C Fieldsillä, Buster Keatonilla, Lily Tomlinilla, Mark Twainillä, W S Gilbertillä, Ernie Wisella jne. Oinaan usein mainostettu minäkeskeisyys voi myös olla nimenomainen väline humoristin työssä. Baudelaire (moninkertainen Oinas) sanoikin, että "kenellä hyvänsä, joka vain osaa huvittaa, on oikeus puhua itsestään".
IRTI VANHASTA
Saturnus hallitsee menneisyyttä, mutta menneisyyden ohessa meissä vaikuttaa tulevaisuuskin, Maslown sanoin "ihanteina, toiveina, päämäärinä, toteuttamattomina mahdollisuuksina, kutsumuksena jne." Oinaan elämäninto ja optimismi on Saturnukselle hyvää vastapainoa = kun mennyt tai oleva ahdistaa, Oinas irrottaa meidät vanhasta ja vetää voimaa tulevaisuudesta. Ja on vaiheita ja ehken kokonaisia elämiäkin, joista selviää vain kääntämällä menneelle selkänsä. Oinas pystyy tähän.
Oinaalla on selän takana zodiakissa Kalojen merkki, eivätkä vauhdikkaan suoraviivainen Mars ja mystisen epäsuora Neptunus helposti ymmärrä toisiaan. Oinasta ei taakse katsominen houkuta, esimerkiksi Bette Davis (Oinas) sanoi, että "hän ei ole koskaan katsonut taakseen..."Monen Oinaan asenteita neptunikkojen maailmaan ja voisi hyvin kuvata V. Vysotskyn (Oinas) runon sanoilla:
Sinun maailmasi, noitineen, on tuhansiksi vuosiksi
Suljettu minulta ja valolta
Ja sinä kuvittelet, ettei mitään parempaa olekaan
Kuin tämä sinun noiduttu metsäsi ...
Oinaalle on paljonkin "parempaa", Oinaalle vanha on vanhaa, tärkeitä ovat viimeisimmät ajatukset, ei se mitä eilen päässä pyöri. Galilein (Kuu Oinaassa) mukaan ei pidä uskoa muinaisiin mielipiteisiin, sillä sekä yksityisen ihmisen että koko ihmiskunnan viimeisimmät päätelmät ovat oikeimmat. Eikä Oinaan vetäminen takaisin vanhaan tai vaatiminen tilille entisestä juuri onnistu. Eikä aina onnistu väittely nykyhetken realiteeteistakaan, sillä Oinas keskittyy luontaisen idealisminsa voimalla usein siihen, miten asiat voisivat olla tai niiden pitäisi olla. Oinaan ihanteet ja päämäärätkin voivat olla irreaalisia, alitajunnasta (neptunisesta kahdennestatoista huoneesta) kumpuavia fantasioita kenties, mutta niissä on voimaa, joka avaa tien tulevaan.
LAPSENUSKOINEN OPTIMISTI
Onnellisuuden kannalta tärkeää on se, että tuli yleensäkin pystyy tarvittaessa nousemaan hetkellisten pikkuasioiden ja -harmien yläpuolelle. Se osaa katsella asioita, jos ei nyt suorastaan neptunisesta ikuisuuden näkökulmasta, niin vähän sivummalta tai korkeammalta kumminkin. Oinas ei vain luontaisesti viehäty kaikesta uudesta, se myös jaksaa ja haluaa uskoa parempaan. Oinaan mielestä "ellei ole uskoa parempaan maailmaan, ei parempaa maailmaa synnykään." (Maria Jotuni)
Taistelunhaluinen Oinas puskeekin innolla ja uskolla uutta kohti siinä missä muut vielä pyöriskelevät vanhassa. "Olen parantumaton ja taistelunhaluinen optimisti", sanoi Peter Ustinov, (Oinas) itsestään. Oinas ei jää esteitä pähkäilemään, vaan raivaa tiensä antamatta pienten kompastumisten hiljentää vauhtia. Oinas selviää epäonnistumisista ja pettymyksistä monia muita merkkejä vauhdikkaammin, koska se ei jää murehtimaan vaan kääntää selkänsä ja porhaltaa muuanne. Oinaalla on ideoita ja kokeilunhalua, se myös pystyy nauttimaan varsin erilaisista tilanteista. Se on toisin sanoen sekä kekseliäs että keinokas, vauhti ei useinkaan edes iän myötä laannu, Musorgski (Oinas) sanoi vielä viimeisenä elinvuotenaan, että hänen mottonsa oli entinen: "Rohkeasti eteenpäin, kohti uusia alueita".
Oinas kuuluukin Zodiakin selviytyjiin: "Olen kuin kissa. Heittäkää minut ilmaan ja minä putoan aina jaloilleni". Näin sanoi Bette Davis. Oinaalla on usein lapsenomainen usko asioiden järjestymiseen, voisi sanoa, että toivo on Oinaalle toinen luonto. "Elämme ihailusta, toivosta ja rakkaudesta", sanoi Wordsworth (Aurinko ja Venus Oinaassa). Eikä tämän optimismin tarvitse merkitä elämän ikävien puolten kieltämistä, itse asiassa, kuten Ustinovkin sanoi, juuri optimistin, jottei hän olisi hölmö, onkin tiedettävä kuinka surullinen paikka maailma voi olla. Vain pessimisti keksii tämän totuuden uudelleen ja uudelleen.
Oinas todella pystyy joskus olemaan sokea ja kuuro melkein mille haluaa. Se vain pyyhkäisee mielensä puhtaaksi ja aloittaa alusta, katsoen maailmaa jälleen kerran uusin silmin ja uudella innolla. Eli Oinas ei niin sanotusti kärsi ja kestä, sen pinna ei veny, vaan Oinas panee hatun päähänsä ja lähtee. Se myös uskaltaa toivoa mahdottomiakin, koska sille ei ole tärkeintä toiveen toteutuminen, sille toiveissa sinänsä piilee iloa: "Minä todella uskon, että jonkin asian toivominen tyydyttää enemmän kuin sen saaminen", sanoi moninkertainen Oinas, Zola,
OINAS MEISSÄ
Oinas on syntynyt valoisana vuodenaikana, joten valoa kohti sen luontainen vaisto vetää. Oinaan elämänintoa ja -uskoa tarvitsemme kaikki aina kurottautuessamme uuteen ja parempaan. Ja jotain tuosta Oinaan innosta saisi säilyä kaikissa elämän vaiheissa. "Kuinka onnellista elämä olisikaan, jos uusi yritys säilyttäisi loppuun saakka sen alkuvaiheen ilon", sanoi Maugham (Oinas IV huoneessa). Ehkäpä astrologian harrastajille tämä voisi onnistua erityisen hyvin = oman kartan tuntemus antaa mahdollisuuden aina tarpeen vaatiessa aktivoida tuota iloa keskittymällä niihin asioihin, joita Oinas kartalla hallitsee.
Oinas-Askendentti on oloissamme harvinainen, mutta Askendentti voi kyllä olla kenellä tahansa Oinas-dwadissa, mikä jo tuo runsain mitoin Oinaan piirteitä. Oinastyyliä voi myös tuoda korostunut ensimmäinen huone tai vaikkapa Auringon ja Marsin yhtymä. Ja vaikka Oinas ei horoskoopissamme korostuisikaan, voimme soveltaa Oinaan oppeja itsensä kokonaisvaltaisesta toteuttamisesta omaan Oinaan huoneeseemme eli ensimmäiseen huoneeseen. Sieltä onnellisuuskin alkaa. Mitä tiukemmilla olemme, sitä tärkeämpää onnellisuudellemme on keskittyä ensimmäisen huoneen hallitsemiin asioihin.
Voisi sanoa niinkin, että kun Saturnus on ensin ajanut ahtaalle, Uranus vähän herätellyt ja ravistellut, paikalle tulevat yleensä Neptunus ja Pluto, minkä jälkeen mikään ei olekaan niin kuin ennen. Kun nämä kaverit ovat työnsä tehneet, on aika palata alkuun, ensimmäiseen huoneeseen, ja lähteä sieltä uudella innolla - ja uudella tavalla - liikkeelle. Kun mahdollisuuksien mukaan vielä haemme lisäpotkua huoneesta, jonka kärjellä Oinas on, silloin parhaiten tavoitamme oinasmaisen optimismin ja elämänilon.
|
