Sivuja: 1 2 [3]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Enkeleistä ja Rakkaudesta  (Luettu 20099 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Ikiaika.
Vieras
« Vastaus #30 : 10.04.2006 00:31:40 »

Voihan hitto mihin ihmispolojen pitäisi uskoa kaikkien foorumin jumalien edessä.

 Angry Angry Angry Angry Angry Angry Angry


Voi Ikiaika-poloinen, usko Itseesi vain!

Pusipusi ja Halihali Sullen  smitten
Minulla on, kuten jo kymmenen kertaa, olen foorumijumalalle kertonut, TIETOISUUS, Minun ei tarvitse uskoa. jos minun pitäisi uskoa. Ei tätä keskustelua tarttis käydä, vaan olisin edessäsi polvillaan kuten muutkin foorumilaiset.
On pieni mailma jumalan.


 Grin Grin Grin Grin Grin Grin
tallennettu
Ikiaika.
Vieras
« Vastaus #31 : 10.04.2006 00:33:24 »



Ikitoden kanssa sama linja näemmä jatkuu...  Smiley


Riittääkö sinulla kyvyt siihenkään ??
Sinähän et tiennyt ensin edes mistä tuulee, mutta pyörit kuin tuuliviiri.
 Grin Grin Grin Grin Grin Grin
« Viimeksi muokattu: 10.04.2006 00:50:24 kirjoittanut Ikiaika » tallennettu
Theus
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 406


Immortal


Profiili
« Vastaus #32 : 10.04.2006 01:13:33 »

Tulin kertomaan tarinani liittyen enkeleihin, olen nimittäin ollut hyvin läheisissä tekemisissä heidän kanssaan koko ikäni.
En halua pahoittaa kenenkään mieltä kertomuksellani, vaan toivon, että siitä otetaan opiksi ettei kenenkään muun tarvitse kärsiä kuten minä kärsin.

Minun äitini oli yh, ja hyvin kiinnostunut enkeleistä.
Muistan niin kauas kuin vain muistikuvia minulla on, siitä kuinka äitini kertoi minulle miten olen Indigo lapsi ja miten paljon minusta lähtee rakkautta.
Hän kertoi minulla enkeleistä ja siitä kuinka he rakastivat minua todella paljon koska olin niin lähellä heitä omassa rakkaudessani.

Koko kasvuikäni sain kuulla miten olin rakkauden enkeli ja siitä kuinka minä olin täysin erilainen kuin muut lapset.
Ja hän aina varoitteli minua muista lapsista, varsinkin punaisista tytöistä, miten en saisi olla tekemisissä heidän kanssaan.
Itse en vielä silloin ymmärtänyt mitään, tiesin vain miltä minusta tuntui, en osannut ajatella asiaa sen pidemmälle.
Uskoin siis kaiken mitä äitini minulle kertoi, varoin muita lapsia, varsinkin niitä tyttöjä, kadulla kävellessäni siirryin aina toiselle puolelle katua jos näin jonkun tytön jolla oli punaista päällään.

Halusin olla hyvä poika, miellyttää äitiäni.
En tavannut ketään, pitäydyin omissa oloissani koulussakin, en saanut ystäviä, olin yksinäinen.
Ainoa kaverini ja seurani oli äitini, hän lohdutti usein minua kertomalla miten enkelit olivat kanssani joka hetki.
Tunsin silti itseni yksinäiseksi.

Masennuin jo 14 vuotiaana.
En halunnut elää enää, en kyennyt ymmärtämään enkeleitä, en tuntenut heitä, en saanut lohtua heistä vaikka äitini aina väitti heidän huolehtivan minusta.
Olin niin yksin ja tunsin itseni niin epäonnistuneeksi, tunsin varsinkin, että minussa täytyy olla jotain vikaa!
Miksi minä en tunne samoin kuin äitini!?
Miksi minä kärsin niin, vaikka äitini vakuutti minulle, että minä olen erikoinen ja miten minä olin ITSE rakkaus!
Olin hyvin masentunut.

Hiljalleen aloin epäilemään äitiäni.
Ehkä hän tiedäkään mitään, eihän hän pystynyt pitämään isäänikään.
Aloin vihaamaan häntä!
En sietänyt hänen ääntään, en pystynyt katsomaan häntä.
Olin täynnä vihaa!
Hän oli valehdellut minulle koko ikäni!
Halusin kuristaa hänet, ihan mitä vain!
Onneksi päätin vain karata kotoani, matkustelin ympäri suomea bändärinä.
Kyllästyin siihenkin, matkustin ulkomaille, tein paljon pahoja asioita, joita kadun.
Aiheutin itselleni lisää kärsimystä.
En tiennyt kuka todella olin, en tuntenut itseäni, tunsin vain ne typerät enkelit ja sen typerän rakkauden mikä elää vain huulilla!

Pohjalle vaivuttuani, makasin vain Moskovan kaduilla, olin yksi heistä.
Olin koditon ja rahaton pummi.

Sitten tapahtui jotain mitä siunaan vielä tänäkin päivänä.
Tapasin Guruni, jokin hänessä veti minua puoleensa, hän otti minut siipiensä alle suojaan.
Ruokki minut kun minulla oli nälkä, piti minua sylissäni kun kaipasin lämpöä.
Hän pelasti minut elämään.

Hänen nimensä oli SAATANA.

Oih Ivan ja pyöreät pakarat... long time no see smitten

Asiaan:
Se on se tuskan viehätys, mikä siinä 'karismaattisessa' kaavussaan yrittää epätoivoisesti esittää, että sillä olisi jotain mitä sinä tarvitsisit oppiaksesi, mutta älä lankea siihen harhaan, että mieli ja keho olisivat yhtä. Se ei todellakaan ole totta ja se ja vain se harha pitää sinutkin kiinni siinä tuskassa.

Sun äippä oli aivan oikeassa todetessaan sen valtavan rakkauden mitä olet ja huomaa, että myös rakkaus voi olla karismaattista Wink
Eikä sillä rakkaudella ole mitään ehtoja tai muotoja... ei ole olemassa erillaisia rakkauksia on vain rakkautta ja se rakkaus on samaa kiillotitpa sitten kenkiä, asioit pankissa tai veit kukkia tyttöystävälle. Anna virrata vain vähän niin kuin puro tai joki  Cheesy

Mutta, se on se kun on yhtäaikaa hyvin herkkä ja voimakas... sitä niin herkästi kerää ja kelaa kaikkea sontaa ja sitten kun sen yrittää sillä voimalla polkaista pihalle niin eihän siitä voi hyvää seurata. Vasta kun hyökkääminen on todettu turhaksi (mitä se kertakaikkiaan onkin) voi sen kaiken paskan antaa anteeksi...niin itselle ja muille. Ja jos tuntuu siltä ettei sitä pysty tekemään niin anna niiden 'enkeleiden' antaa anteeksi sun puolesta. Ne tekevät sen hyvin mielellään. Tämän jälkeen tiedät mitä on olla vapaa sillä anteeksi antaminen on sama asia kuin pois antaminen ja arvaappa mitä tilalle astuu Grin

Sulla on valtavasti lahjoja ja noin voimakkaasti eteenpäin työtyvä enegia jota hallitset voisi olla erittäin hyödyllinen monessakin suhteessa... tuoden iloa itsesi lisäksi kaikille 'täällä'...kaikkialla.
tallennettu

VAAKA-RAPU

MC harka 
AC leijona

Storia d"amore

www.myspace.com/theusmyspace
Kotkansilmä
Astroholisti
*****
Viestejä: 1965



Profiili
« Vastaus #33 : 10.04.2006 06:52:52 »

mieli ja keho olisivat yhtä.

 smiley6600

     smiley6600

         smiley6600

              SIIS Ivan ja Keho   ovat  yhtä,  niimpä !! ?


                        2funny
tallennettu

Hetkiä, joita olen kanssanne,
 haluan unohtaa hetkeksi.
Alzbeta
Vieras
« Vastaus #34 : 10.04.2006 10:20:55 »

Kas kun olen ennenkin kuullut ton tuuliviiri jutun... No hyvänen aika jos ei tuuliviiri tiedä mistä tuulee niin kukas sitten...  :Smiley

Tosin nyt on kyllä enemmän sellanen ilmanpainepuntari olo...  buck2

Vetoon siihen, että nyt huhtikuussa on ollu jotain todella kummallisia energioita ja värähtelyjä ilmassa ja oon ollu tosi kummallinen. Eh, normaaliakin ailahtelevaisempi...  Huh

Karismaattinen rakkaus... kuulostaa joltain, johon vaan guruilla on etuoikeus...
tallennettu
enkelitär
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 106



Profiili
« Vastaus #35 : 10.04.2006 11:43:31 »

Olipahan raju tarina..

Minusta haet nyt rakkautta väärästä paikasta, turha sinun on itseäsi rankaista äitisi sanojen ja tekojen takia.

Tiedän erään olennon joka on minun guruni. Hän ei anna minulle leipää aina kun sitä pyydän, mutta hän antaa sitä niinä hetkinä kun sitä todella tarvitsen. Rakkaudesta en ole paitsi jäänyt, vaikka hävettää, että en ole aina antanut vastarakkautta.

Oli miten oli ja oli gurusi kuka hyvänsä, toivon sinulle hyvää. Ja olen pahoillani siitä mitä olet joutunut kärsimään. Hyvä, että pääsit irti masennuksestasi.  smitten

ps. Kirjoitat hyvin, hyvää kieltä ja oma tyyli tuossa kertomuksessassi
tallennettu
Hiisitär
Moderaattori
Astroholisti
*****
Viestejä: 5323



Profiili
« Vastaus #36 : 10.04.2006 11:46:25 »

Jaha, tämä ketju menee nyt henkilökohtausten piikittelyjen ja kädenväännön vuoksi lukkoon. Yrittäkääpä käyttäytyä, olette kuitenkin yleisellä foorumilla. Korostan edelleen, että kahden keskiset asiat voidaan hoitaa kahden kesken.
tallennettu
Sivuja: 1 2 [3]
  Tulostusversio  
 
Siirry: