seuraava »

[Ajatus]

Nyt vasta ehdin vastaamaan tähän mielenkiintoiseen topikkiin. Kirjoitteluistanne kävi paremmin kuin hyvin ilmi, että ihmisillä on tiettyjä sosiaalisia "yleistyksiä" tai malleja päässään ja jos joku ei toimikaan näiden mukaan, häntä pidetään outona. Näinhän se tuppaa olemaan muidenkin asioiden kuin kuoleman suhteen, mutta ehkä siinä vielä asiat kärjistyvät, koska kyseessä on mielipiteitä ja tunteita herättävä aihe.

Rubiinittaren kartasta piti kuitenkin kommentoida hieman, koska kukaan ei ollut vielä maininnut progressioita. Meillähän on syntymäkartalla tietty "lähtötilanne", jota voi progressioiden (eli edistysten) kautta peilata tämänhetkiseen elämään (tai mihin hetkeen vaan). Tietyt planeetta-asemat kartalla tarkoittavat myös tietynlaisten teemojen etenemistä elämässä ja tältä kantilta voidaan katsoa esim. tuota rubiinittaren jo mainittua kuun yhtymää Plutoon. Yhtymä oli syntymähetkellä erittäin tarkka, mikä jo sinällään kertoo sen olevan tärkeä tekijä kartalla. Käytännössä henkilön koti- ja tunne-elämä (kuu) voi olla yhtä luopumista (Pluto) ja siksikin kuoleman hyväksyminen osaksi elämän kiertoa on jo ikään kuin "sisäänrakennettuna". Niin ikään asteentarkasti tätä kaksikkoa vastapäätä on juuri Jupiter, neloshuoneessa. Ehkä tämäkin symboliikka jo kuvastaa sitä, ettei Jupiter ole kartan omistajalle välttämättä mikään yksiselitteisen "hyvä" planeetta. Lisäksi molemmat "hyvän tuojat", Jupiter ja Venus, ovat kartalla neliössä keskenään ja osana T-ristiä.

Transiitithan eivät voi "lunastaa" sellaista, mille kartalla ei ole "lupausta", vaan kuten aiemmin ketjussa jo todettiinkin, yleensä positiiviseksi katsottu transiittiplaneetta voikin osua vaikka syntymäkartan T-ristille tehden siitä ison ristin, jolloin merkitys tälle kyseiselle henkilölle voi olla jotain muuta kuin mitä "keittokirja-astrologia" lupaa. Transiittien eli ulkoisten tapahtumien lisäksi myös progressiot ovat tärkeitä, koska ne kertovat enemmän henkilön sisäisestä kehityksestä. Progressiokartalla kuu tietysti liikkuu nopeasti pois syntymäkartan asemista, mutta esimerkiksi kun katsoin rubiinittaren progressoitua karttaa suhteessa syntymäkarttaan, huomasin sellaisen seikan, että Plutohan on ollut syntymähetkellä peräytyvä, mikä tarkoittaa sitä että sen yhtymä nataali-kuuhun on symbolisesti vain tarkentunut elämän edetessä. Voisiko tuon perusteella jo sanoa, että koko elämä on "kohtalokas"? Plutosta ei ole päässyt eroon, vaan se on korostanut tuota synnynnäistä yhtymäänsä kuuhun aina vain - itse asiassa koko elämän, koska esim. vuonna 2035 se on edelleen vain asteen päässä nataali-kuusta. Tarkalleen samassa asteessa nataali-kuun kanssa prog. Pluto on ollut vuonna 1991. Oliko tuo vuosi muuten mitenkään merkityksellinen?

Sitten, ettei unohdettaisi Uranusta, niin sehän on syntymäkartalla lähellä kuu-Plutoa myös. Hitaiden ja syvien muutosten (Pluto) lisäksi myös nopeat ja yllättävät muutokset (Uranus) ovat osa kodin ja tunne-elämän teemoja. Myös Uranus on ollut peräytyvä syntymähetkellä, joten progressioissa se on vuosien mittaan liikkunut aina vain lähemmäs nataali-MC:tä (jolloin se myös olisi oppositiossa IC:lle eli perheen ja kodin huoneen kärjelle). Aivan tarkaksihan tuo yhtymä ehtii vasta tuolloin v. 2035 kieppeillä, mutta koska eroa ei syntymäkartallakaan ole kuin kolmisen astetta, niin näkisin ihan koko elämän kannalta symboliseksi asemaksi tuonkin. Vahvistaa noita samoja muutosteemoja elämässä.

Progressioista itse asiassa huomasin sellaisenkin jutun, että prog. Vertex on rubiinittarella parhaillaan tarkasti yhtymässä nataali-kuunsolmuun Ravussa ja 9. huoneessa. Osaako joku Vertexiin perehtyneempi heittää tulkinnan tästä? Ainakin tuon kuunsolmun sijainti viimeisessä asteessa Rapua voisi vihjata ehkä sekin jo jotain perheestä (Rapu) luopumisen teemoista. Ja ysihuonehan on näkökulmien laajentamisen huone... Lisäksi progressoitu Chiron siellä 4. huoneessa (koti, perhe) on niin ikään vain tarkentanut oppositiotaan nataali-kuulle tässä vuosien kuluessa. Oppositio alkaa jo olla tarkka, mutta tarkimmillaan se on vasta vuoden 2022 kieppeillä. Pitkäaikaista teemaa tässäkin. Kannattaa siis kurkata aina myös ihmisen "elämänpolkua" edistysten kautta, se voi antaa lisävalaistusta ja laajempaa näkökulmaa asiaan.

Rubiinittarelle toivotan kaikkea hyvää (toivottavasti tämä ei kuulosta kornilta kaiken edellä kirjoittamani jälkeen)! Tunnut olevan hyvin "karttasi näköinen" aina ukkosen ja rajuilman rakastamista myöten.

[^^Queen Nefertiti^^]

eikö ole aika "järkyttävää" että planeetoilla olisi tällainen valta ihmisiin? ihailen kykyä analysoida noin tarkkaan. mutta sitten siis täytyy kysyä: ovatko planeetat todella jotain karman herroja tai mistä ihminen tietää syntyä juuri kun planeetat on niin tai näin?

itselläni esim, tämä Uranus vitosessa tosiaan mullisti lapseni asiat, hyvään suuntaan mutta hitaasti. samalla se mullisti suhdeasiani. sattumoisin muuten sekä minulla että ravulla on ap kartalla transiittina Uranus vitosessa. romanssit ja juhlat siis luetaan sinne. noh.. itseäni kiinnostaisi tietää koska tällaiset karmalliset tai sielulliset suhteet tulevat elämään, kun kartalta katsoo. 5 tai 7 huone? vaikkapa 2 v kuluttua kun on aurinko seiskassa, onko se sitten karmatilanne vai hyvä ja rakentava suhde?

retroplaneetat saivat eilen miettimään.

3, 4 huoneet ehkä? menevät nyt ap transiittien mukaan? ainakin viihdyn todella kotona, vaikka maailman melskeessä oltava. Jupiter kolmosessa, Aurinko nelosessa. ja se mitä Saturnus tekee suunnitelmille..

tekisi mieli hypätä mokomasta planeettahommelista pois, vapaaksi.. sehän tässä on se ristiriita kun etsii selityksiä ja kaikesta ei tykkää mitä tulee.. eli mitä sen pitäisi ihmiselle opettaa? väsyykö rubiinitar pyörityksessä, katkeroituuko vai tuleeko hänestä "hyvä ihminen"?

[Ajatus]

eikö ole aika "järkyttävää" että planeetoilla olisi tällainen valta ihmisiin? ihailen kykyä analysoida noin tarkkaan. mutta sitten siis täytyy kysyä: ovatko planeetat todella jotain karman herroja tai mistä ihminen tietää syntyä juuri kun planeetat on niin tai näin?

Ihan hyviä kysymyksiä ja nuo tulevat varmasti jokaiselle astrologian harrastajalle jossain vaiheessa eteen. En itse näe niinkään, että planeetoilla olisi "valtaa" ihmisiin siten että ihminen olisi vain tahdoton olio, vaan pidän ihan mahdollisena, että ihminen on tavallaan "itse planeettansa valinnut". Tästä näkökulmasta asia näyttää hieman erilaiselta. Toisaalta, vaikkei näin uskoisikaan, niin jokainenhan meistä joka tapauksessa pelaa niillä korteilla jotka on saanut. Astrologia vain auttaa kurkkaamaan näitä kortteja vähän niin kuin olan yli (siis, jos näin uskoo).

[^^Queen Nefertiti^^]

tätä juuri tarkoitan, että ihminen valitsee jotain vaikeita systeemejä taivaalla - mietin samalla sielunsopimuksia  - jos olisi täysi tietoisuus, ihminen tietäisi aina miksi ja miten ja olisi aivan cool.

jos me valitsemme kaiken mitä taivaalla tapahtuu, sitten valitsemme esimerkiksi Saturnuksen rajoitukset jne

usein ihmiset kuitenkaan eivät ymmärrä tai hyväksy mitä tapahtuu.

[rubiinitar]

Oi kiitos, Ajatus 
On todella helpottavaa lukea tulkintasi, vaikka se aika kamalalta kuulostaakin, kohtalonomaisuudessaan.
Mutta vielä kamalampaa on yrittää selitellä ihmisille jatkuvasti omaa suhtautumistaan kuolemaan ja muihin vastoinkäymisiin, minulle kun tämä suhtautumistapa on ollut täysin luonnollinen jo lapsena.

Tragedioiden kohdatessa jopa ns. vanhat sielut ja muut henkisen kehityksen polulla edistyneet ihmiset tuhahtelevat, kun puhun jumalallisesta naurusta ja kuolesta syntymän kaltaisena tapahtumana. On tarpeeksi rankkaa elää tällaista elämää, moraalisaarnojen kuuntelu ja väitteet 'kovettumisesta' ja 'kyynisyydestä' on jo liikaa 

Mutta toisaalta, sellaisen suhtautumisen kohtaaminen kehittää kärsivällisyyden hyvettä ja kykyä rakkauteen ilman ehtoja ("he eivät tiedä mitä he tekevät/sanovat"), sitä harjoittelen kuten me kaikki.

Olen onneksi julkisessa työssäni voinut jo vuosikymmeniä erittäin paljon käsitellä näitä elämän vaikeimpia teemoja.
Ajatusmaailmani ja suhtautumiseni kärsimykseen on jakanut yleisöni, mutta myös siis ahaa-elämyksiä ja samanhenkisyyttä olen kohdannut. Katharsista olen siis kokenut paljon itse mutta olen saanut olla myös jakamassa tätä tärkeää ja vapauttavaa kokemusta.

Tarotkortti 'erakkoon' liittyen luin jostain luonnehdinnan, että 'ei ole mitään pelättävää, voimme vaikka kuolla mutta silti ei ole mitään pelättävää'. mielestäni yksinkrtainen ja hyvä kiteytys elämästä ja kuolemasta ja miten tähän kaikkeen pitäisi suhtautua.

[rubiinitar]

Vuodesta 1991 vielä. Silloin alkoi ainakin yksi karmaihmissuhteeni eli suhde lasteni isään, joka päättyi etenkin lapsia ajatellen erittäin surullisesti. Sama mies teki aikoinaan remontin taloon joka nyt paloi, hänen energiansa on nähdäkseni asia jota ei saatu talosta koskaan pois  Otti kuulemma tuhotiedon raskaasti. Mielenkiintoinen prosessi hänenkin elämänsä.

[^^Queen Nefertiti^^]

kas, samana vuonna -91 alkoi minullakin karmasuhde mieheen, lapseni isään.. mutta nyt se on ihan neutraalia.

pari muuta katosi, pari vielä keikkuu..

kuolema, niin eihän se ole kuin siirtymä. näkyikö sekin esim äitisi kartalla, se hetki! kun sanovat että kaikki valitaan.

[rubiinitar]

Äitini tarkkaa syntymäkellonaikaa mulla ei tässä juuri nyt ole, mutta äitini oli henkisen khityksen ihminen henkeen ja vereen ( ), eli ehdottomasti tämä kuolema paitsi näkyi hänen kartallaan niin oli myös hänen omassa tiedossaan, tavalla (tasolla) tai toisella. Hänen maallinen olemuksensa ei enää ollut tarpeellinen, kuvainnollisesti ja myös kirjaimellisesti: maalliset lentoliput sfääreihin oli varattu, mutta ne olisivat vain hidastaneet menoa, joten luopui ruumiistaan ja sen rajoituksista.

Itse uskon silti väitteeseen, että ihmisellä on useita valinnaisia kuolinpäiviä, eli ihan kiveen kirjoitettu ei ole (ainakaan kaikkien meidän) elämä.

[kimo]

Tuossa pariyötä sitten, aamuyön herkkinä tunteina, mieleeni juolahti ajatus, joskos se asia olisikin näin, ainakin minun kohdalla.

Jos normaali mun elämä on tasaista töihin-kauppaan-kotiin linjaa, mukavat transiitit tuntuu neliöiltä koska MITÄÄN ei tapahdu. Elämä tuntuu ankealta, aina vaan sitä samaa vanhaa p*aa. Sitä kai odottaa palkankorotusta tai lottovoittoa tai suhdetta, mutta onhan niitä pieniä positiivisia asioita elämä pullollaan. En sen tarvii olla aina niin dramaattinen onnenpotku. Elämä luistaa eteenpäin kitkatta vaikka se tylsältä tuntuukin.

Neliöiden aikaan elämä taas saattaa tuntua NIIN mukavalta. Ihan kuin olisi hyvä kolmio päällä. Sattuu ja tapahtuu, töissä äksöniä, vähän eri töitä, juttuja kuin normaalisti. Tavataan ystäviä, bilettäkin saattaa olla. Tuntuu hyvältä kun töissä on pientä painetta, voi yrittää loistaa taidoillaan. Taidan tosiaankin toimia parhaiten paineen alla.
Eli muutosta tapahtuu, ja mä koen sen positiivisena asiana normaaliin tasaiseen tylsään elämään verrattuna, en suinkaan päälle painavana neliönä.

Rubiinittarelle jaksamisia! 

[rubiinitar]

Palaan jälleen tähän aiheeseen, sillä minulla on ollut 'hyvä' transiitteja taas riittämiin, mutta en ole kokenut niien vaikutusta taaskaan millään tavalla. Yritän olla objekiivinen, laajakatseinen (hyvää on monenlaista) ja aktiivinen koko aan, mutta en edelleenkään saa minkäänlaista tuntumaa transiittien oletettuihin vaikutuksiin. Ja maaliskuun alussa minulla pitäisi olla pari 'huonoa' transiittia - tuntuu ironiselta ajatella mitä ne sitten tuovat tullessaan, kun hyvät transiitit eivät näy missään 

Edellä Ajatus pohti karttaani ja analyysi oli hyvin järkeenkäypää, mutta herää kysymys onko transiitteihin perustuvilla tulkinnoilla oikeastan mitään merkitystä kun ne kuitenkin aina peilautuvat siihen henkilön lähtötilateesen eli syntymäkarttaan.

Eli mitä iloa on esim. kaupan olevista vuosihooskoopista? Onko kyse vain sitä, että ihminen uskoo siihen ja alkaa 'nähdä' sen toteutuvan, koska uskoo niin?  Olen pari kertaa ostanut vuositulkinnan ja en silloinkaan kokenut siinä minkäänlaista yhteyttä omaan elämääni.

Joskus tuntuu, että negatiiviset astrologiset ilmiöt kuten merkuriuksen perääntyminen on AINOA asia joka yhdistää lopulta astroogian harrastajia, ja johon kaikkien on helppo uskoa - sillä onhan erittäin helppo löytää perääntyvän merkuriuksen tekosia mistä tahansa milloin tahansa, aina joku tietokone takkuaa 

Anteeksi kyynisyyteni, mutta yritän olla objektiivinen ja myös kriittinen astrologiaa kohtaan, pelkkä halu uskoa ei riitä. Se olisi itsensä ja myös astrologian pettämistä 

[Corvus Leonis]

Joskus tuntuu, että negatiiviset astrologiset ilmiöt kuten merkuriuksen perääntyminen on AINOA asia joka yhdistää lopulta astroogian harrastajia, ja johon kaikkien on helppo uskoa - sillä onhan erittäin helppo löytää perääntyvän merkuriuksen tekosia mistä tahansa milloin tahansa, aina joku tietokone takkuaa 

Anteeksi kyynisyyteni, mutta yritän olla objektiivinen ja myös kriittinen astrologiaa kohtaan, pelkkä halu uskoa ei riitä. Se olisi itsensä ja myös astrologian pettämistä 

Niinpä niin. Parhaiten astro toimii, kun opettelee itse tulkkaamaan omia karttojaan. Sen jälkeen pystyy myös päättelemään muiden tulkinnoista, mikä on omalla kohdalla relevanttia ja mikä ei.

[^^Queen Nefertiti^^]

joo en tiedä mikä transiitti pukkaa näin paljon hienoja juhlia, esim jonkun liiton 20-vuotis (tarjoan kutsuja muille putkeen, viimeksi eräässä aitiossa), matkoja ja muuta (tai siis tiedän, 3 ja 5 huoneiden        transiitit) . vai onko se transiitti vai onko se oma mieli. veikkaisin jälkimmäistä. kts apkartta threadini missä pohdin näitä asioita, esim miksi 2-9 huoneen asiat tulee ihan ennen aikojaan. lakionkelmasta kuitenkin pääsin, ja 2 huone vaikuttaa kivalta.. mutta toisaalta.. eikö minulla olekin oikeus saada kaikkeuden reusrsseista mitä vain?    ja sinulla?

toivotaan nyt kuitenkin asioiden parantumista sinulle!

[rubiinitar]

"eikö minulla olekin oikeus saada kaikkeuden reusrsseista mitä vain?    ja sinulla? "

Niin, tässä ollaankin sitten perimmäisten kysymysten äärellä ihan tosissaan, eli mitä ihminen itse voi tehdä, jos toisaalta jos

a. astrologinen kartta on hyvin kohtalonomainen (kuten minun karttani kerrotaan olevan eli "hyvät" transiititkin muuttuvat syntymäartan takia haastaviksi)
b. oma yliminä, karma whatever on "draamahakuinen", kuten näkijät joskus sanovat

Mutta mihin rajaan asti siis minä ja päivätajuntani ovat siis itse vastuussa esim hirveistä onnettomuuksista ja kuolemista tai siitä, että asiat eivät etene ja etenevät huonommin jos jotain yrittää?

Tässä tullaan kyllä aikalailla inhimillisesti ottaen kohtuuttomaan tilanteeseen, että jos toisaalta sanotaan, että jokaisen meistä pitäisi saada visualisoimalla ja positiivisella ajattelulla hyvää aikaan eli olemme itse luojia ja vastuussa onnestamme (on minullakin tästä tietysti paljon kokemuksia), mutta toisaalta taas on aikoja, jolloin kaikenlainen yrittäminen ja jopa rukoileminen on kokonaan kiellettyä (näinkin minulle on sanottu, ruokoileminen kun "nostaa värähtelytasoa ja kaikki on JOKA TAPAUKSESSA JO LUOTU!!"), niin millaista viisautta ihmiseltä voidaankaan vaatia. Olemmehan kuitenin vain ihmisiä.


Se on järkeenkäypää, että pitää esittää toiveet (siis luoda) ja sen jälkeen luovuttaa, antaa tapahtua, ei siis saa VAHTIA asioita, koska odotukset ovat vaatimuksia ja elämän täytyy antaa yllättää meidät.
Mutta kuinka pitkän aikaa pitää vain odottaa, etenkin jos tuntuu että intuitiivisestikaan ei saa vastauksia ihan arjen ongelmiin

Myös kanavoidut vastaukset ovat huvittavasti ristiriidassa. Monesti saa ohjeen, että "yritä, ole reipas, ole tyrkyllä". Ja kun sitten yrittämisestä ja tyrkyllä olemisesta huolimatta mitään ei tapahdu tuleekin ohje "älä hosu ympäriinsä, rauhoitu, anna tapahtua, tuhlaat energiaasi huolestumalla asioista joille et voi mitään".

Vähemmästäkin tulee hulluksi kun yrittää "tehdä oikein" 

[mateve]

rubiinitar 

Ymmärsinkö oikein että olet ?
Esoteerinen astrologia on tulevaisuuden astrologiaa, joka ohjaa ihmistä ymmärtämään kuka on, siksi tämä miten tuolla sanottiin keittokirja-astrologia ei todellisuudessa toimi enään kun ihminen alkaa kyseenalaistamaan asioita ja tulee halu tietää.
Hiljaiset tapahtumattomatkin ajat ovat niitä, jossa mielentasolla tapahtuu, jos vaan ollaan tietoisia, ja se on todella tärkeätä kehitykselle.  Me olemme vaan aina niin kärsimättömiä, minulle heti kaikki nyt, kun in alempi puoli pääsee vaikuttamaan. Syngroonin vaikutus tapahtumille on ensiarvoisen tärkeää, koska tapahtumat eivät koskaan ole yhden ihmisen tapahtumia, vaan siinä on aina muitakin mukana.
Kehittymisen eteneminen ihmisessä on kun huomaa ettei enään hae vastauksia ulkopuolelta, vaan alkaa luottamaan niihin omiin tuntemuksiin, ja niinkuin täällä sanottiin "ennusmerkkeihin". Oman tarkoituksen ymmärtäminen hiljentää näkemään ja huomaamaan mikä on omaa tarvetta ja mikä tulee muilta, ja se tuo rauhaa ja iloa, kaikki on hyvin....

  ihmisillä on "Vihkimyksen vuorelle" kiipeämisen elämä, se on itsensä kohtaamista sisäisesti, oman valon löytämistä ja sen tuomista näkyville, ei mikään helppo elämä. Vasta sitten on  oikeutettu opettamaan ja ohjaamaan, kun hän on omien kokemusten kautta saanut sen tiedon, ja viisaudeksi muuttamalla, hänellä on oikeus sen jakamiseen, se on  vihkimys, joka tarkoittaa tajunnan laajentumista ja ymmärtämistä, ja sen jakamista.
Sielun kehityksen kannalta vaikea elämä on jossa poltetaan karmaa ja saavutetaan kehitys...


   Mateve

[rubiinitar]

Mateve,

olen toki tiedostanut kaikki mitä kirjoitit jo lapsena, olen siis kyllä 'tiennyt' aina että haasteiden kautta mennään, tiennyt myös MIKSI näin on, ja ilmeistä on myös ollut eräänlainen banaali Jesse Nasaretilainen -rooli ajoittain, muut kauhistelevat raatoa ristillä 

"koska tapahtumat eivät koskaan ole yhden ihmisen tapahtumia, vaan siinä on aina muitakin mukana."

Tämä on viimevuosina saanut jopa irvokkaita piirteitä, ihmiset kiertävät taikauskoisesti perheemme hyvin kaukaa, tapahtumat ovat ollet kuin mustasta komediasta, kappas kun sattuikin ahast TAAS niille   Eli uups, mikseiköhän meille?? MIKÄHÄN KIROUS NIISSÄ ON?? Kaikkien ei siis tarvitse kokea kaikkea, mutta silti kaikesta opimme.

No vakavasti puhuen. Olen elämässäni myös menestynyt ajoittain erittäin hyvin, eli on ollut jyrkkiä ylämäkiä siinä missä alamäkiäkin. Viime vuodet vaan vaikuttavat vihkimykseltä, painetta niskaan on ikäänkuin kaadettu sietokyvyn rajoilla, liian kauan. Olen kyseenalaistanut vastoinkäymisten luoman kaoottisen tilan, eli mene varmasti tovi että ymmärrän miksi meidät todella pakotetaan sietokyvyn äärirajoille vuosia ilman suvantovaiheita.

Eli en tässä suinkaan kyseenalaista vihkimyselämää -se minkä olen itselleni valinnut sen olen valinnut- mutta astrologiaan pitäisi mielestäni suhtautua hieman kriittisemmin. Eli kyseenalaistan myös kaupallista astrologiaa joka tekee yleisluontoisia tulkintoja jotka eivät tosiaan kaikkien kohdalla tosiaan kelpaa edes viihteeksi.

Kauan kauan sitten tapasin työni tiimoilla astrologi Stenbergin ja jo tuolloin, tietokone-ennustusten varhaisvuosina pohdin mihin astrologia on menossa, kun henkilökohtainen astrologi-asiakas -suhde katoaa ja jäljelle jäävät vain printit.